Joskus on hyvä pitää kunnon tauko, ihan kaikesta.
Vaikka tapaani on tullut sanoa:
" Teen mitä viitsin näin eläkeläisenä", tahtoo kuitenkin rutiinit tuppautua arkea hallitsemaan.
Tuolissani, joka vieläkin on se vanha entinen, sukkaa kutoen ajatukset pyörivät hyvinkin moninaisten asioiden kimpussa. Milloin mieleen putkahtaa joku hankinta kotiin, milloin mökille pääsyyn, välillä tulevaan kesään ja huoletkin painavat joskus hartoita myöten.
Ystäväni kanssa puhuttiin jokunen kerta ilosta, omasta ilon tunteesta. Rupesin miettimään. Mitä ilo on kohdallani. Tuoko ilo iloisuutta vai iloisuus ilon? Onko ilo vanheta vai vanhenemmeko iloisesti? Minulla on ilo kutsua, olipa ilo tavata. Olenpa iloinen, kun sanoit noin, toteamme. Tulinpa iloiseksi, kun tapasimme.
Pyöriteltyäni noita neljää hokemaa monasti, ajatukset rupeavat heittämään kärrinpyörää. Mitäs sitten kun ilo katoaa? Onko edessä pakkoiloisuutta, jotta koet ilon? Koenko varmasti iloa, näenkö sen? Enhän vain vanhene ilman iloa, iloisuutta?
Enkä ole tullut näissä ajatuksissani hullua hurskaammaksi. Päätin olla ajattelematta, pyörittämättä näitä kinkkisiä asioita. Olen siis tyhjä pää. Tyhjästä päästä ei synny edes blogitekstiä eikä kykene lukemaan muidenkaan mietteitä.
Tässä kuvina muutamat minulle iloa tuottavat asiat. Kirjasin näitä päivänä muutamana pikku vihkooni, jotta huomaisin ilon asuvan lähelläni ja tuovan iloisuutta elämään.
Jokainen valmistunut sukka- ja lapaspari
Että opin tuunaamaan vahoja farkkuja
Onnistuneen juustokakkuni herkutteluhetki
Ystävänpäivä kukka
Kohisevan kevään tulo
Pienistä puroista syntyy isoja jokia,
pikku iloista suurta onnea, kun ne vain huomaa.
Näin tällä kertaa
Hyvää alkavaa huhtikuuta ja hauskaa
aprillipäivää!
