LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

torstai 15. syyskuuta 2016

Lampaankääpäleikkeet mantelikuorrutuksella



Maittavaa lampaankääpä ollos hyvä!





Tänä syksynä ei herkkujen määrää kannata valitella. Lähimetsään piipahtamalla löytyy herkutteluaineita mielin määrin. Ensin olivat mustikat, sitten sienien kirjo ja nyt suuren suuret puolukkamättäät houkuttavat hamstraamaan marjojansa talven varalle.

Riemullista on ollut syksyn eri sienilajien runsaus, sellaistenkin, joita muina vuosina on saanut etsiä suurennuslasin kanssa. Yksi tällainen on mustavahakas. On niin mukavaa ajatella, että mustavahakasta on nyt pakasteessani talven herkkuhetkiin.


Loraus puolikuivaa valkoviiniä antaa sienikastikkeelle hienostuneen maun

Lampaankääpä on yksi perheemme herkkusieni. Pakasteeseen siitä ei mielestäni ole, onnistun ainakin useasti saamaan kumimaisia kääpäpalasia pakastetuista sienistä. Joten syödäänpä tuoreena tai makeaan etikkaliemeen säilöttynä. Tänä syksynä kuivatin hieman lampaankääpää kokeilumielessä.

Mantelijauhoissa pyöritellyt lampaankääpä pihvit ovat ehdoton suosikkimme. Kyseinen ohje oli melkein unohtunut monien huonojen lampaankääpäsyksyjen jälkeen. Onneksi nuorempi polvi muistutti, tällä kertaa ystävä.



Kaikissa yksinkertaisuudessaan tein näin.

Peratuista, tuoreista sienistä poistin kannat ja muotoilin käävät muutenkin pihvin mallisiksi. Pyörittelin sienileikkeet mantelijuhossa, johon lisäsin suolan ja valkopippuria. Paistoin pihvit voissa rapeapintaiseksi. Tärkeää on, että sieni kypsyy myös sisältä, ei siis kannata paistaa tulikuumalla pannulla, jottei mantelijauho pala pahan makuiseksi sienien pinnalla.


Mehevä sisältä ja rapsakka pinnalta takaavat herkullisen pihvihetken.



 Vasemmalla lampaankääpäpikkelisä ja oikealla hillottuja kanttarelleja


Poistetuista hyvälaatuisista kannoista ja loppusienistä saa talvellakin maittavaa
kääpäpikkelsiä


Viikko se on taas yli puolenvälin vierähtänyt, joten on aika toivotella




Hyvää loppuviikkoa!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Pieniä poimintoja elokuulta



Tänään sataa ropisee taivaan täydeltä. Onneksi eilen jo ilmoitin pitäväni sunnuntai-päivän "Pekkaspäivänä". Näin nimitämme päivää, jolloin jo etukäteen päätämme olla tekemättä mitään.

Mukavastihan se tällainenkin päivä sujuu, sukkaa kutoen ja mennyttä elokuuta kelaillen.

Metsässä on elokuun ajan tullut kovasti rampattua, hitaasti kuljeskellen ja satoakin keräillen.

Nautin suunnattomasti metsän rauhasta. Muutamaa oksanrasahdusta välillä vilkuillen tai pysähdyn kuuntelemaan erilaisia lintujen viserryksiä. Erityisen kiehtovaa on mielestäni konkeloon jääneen puun mystinen narahtelu. Tulee mieleeni lapsuus, jolloin pötköttelin kesämökin vintin sängyllä ja odotin kummituksen tuloa.

Mukaavaa on myös metsässä etsiä pieniä sieviä kuvauskohteita. Tosin kuvaus tahtoo unohtua, kun saalistamishimo iskee. Tässä kuitenkin muutama pikku kuvanen metsämatkojeni varrelta, mukavien kohtaamisien taltiointeja.


Mustikoiden aloitettua kypsymisen, sai marjoja kahmia tuolta lehtien lomista.


Sitten mustikkamaisema muuttikin muotoansa



Kaunista värikirjoa, vaikka ei tuolloin ollut vielä syksystä tietoakaan.


Viehkeä kukka-asetelma, eikä ole floristin käsialaa,
 ihan luonnon oma luomus


Entäs sitten sienireissulla, eivät kuitenkaan syötäviä sieniä, arvaten.



Mutta kuusikon toisella reunalla



Upeita kerättäviä mustatorvisieniyksilöitä.



Hauskaa on myöskin nähdä haaparouskut jonossa
 odottelemassa kerääjäänsä



Viikko sitten myrsky runteli saaremme ilonaiheet, Ahkeraliisasta jäi vain rangat



Tuuli pyörittelit myös yrtit mullan tasalle ja katkoi hyvää kasvua


Onneksi maisema ei muutu, myrskyn jälkeen voi olla rikkumaton tyyneys

Näillä mietteillä sytyttelen kynttilät mökin pöydälle, pihavalot pilkistävät sadepisaroiden lomassa ja takassa rätisee lämmittävä takkatuli.

Lämpöisin miettein, hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!