MUSTIKKAA JA MAISEMAA

Mies, joka ennen inhosi ajatustakin mennä mustikkametsään, hullaantui mustikan paljoudesta tänä vuonna täysin. Nyt on syöty ja säilötty mustikkaa mielin määrin.
Muutamat hillokokeilut ovatkin tämän alkujorinan jatkona.

Paikallisessa lehdessä oli jokin aika sitten kirjoitus siitä, kuinka Saimaata tunnetaan mailmalla vähän. Miten suomalaisilta puuttuu kyky markkinoida vesistöämme esimerkiksi ulkomaalaisten veneilijöiden retkikohteeksi. Saimaata, joka on yksi puhtaimpia järviä maailmassa upeine, erilaisesti avautuvine maisemineen. Meille, jolla on ollut onni omistaa mökki Saimaan rannalla lähes 40 vuotta, tuntuu jotenkin luonnottomalle, ettei tällaista maailman kolkkaa tunneta. Kuluneen, helteisen elokuun aikana, olemme seuranneet tiiviisti turistien liikkumista vesillämme. Totta tosiaan, vain muutama kanoottiretkeilijä on mennyt saaremme ohi. Vain yksi vene, jonka perässä liehui Sveitsin lippu, lipui edessämme avautuvalla laivareitillä. Toki mökkikaupunkimme on sopukassa, johon on erikseen seilattava. Kuitenkin täällä on palanen kaunista Suomea ja Saimaan Luonterin upeat kallioiset maisemat. Täällä luonnonsuojelualueella viihtyvät norpat ja nieriät, täällä huokuu rauhaa ja hiljaisuutta järvestä nousevat karut ja korkeat kalliot sekä tyynet lahtipoukamat.
 Enkä turhaan puhu. Sunnuntaisen veneretkemme kuvasaalis puhukoon puolestaan.

Tälaista Luonteria elokuun lopulla

Raskaasti puksuttavan keskimoottoriveneemme jätimme suosiolla rantaan ja 20 km

matka sujui hiljaisella pienellä peämoottorillamme

Ja sitten arkisempaan asiaan, mustikkaan. Nyt on mustikkaa pakastettu, syöty tuoreena  ja keitelty erilaisia hillokokeiluja. Tämän syksyn hitiksi osoittautui minttuinen mustikkahillo.

Minttumustikkahillo

1 kg mustikoita

500 g hillosokeria

3/4 dl tuoretta minttusilppua

Keitä mustikoita ja sokeria 15 min. Anna jäähtyä hetken. Lisää mintut joukkoon. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Eikä tämäkään hillo ollut pöllömpää

Kuusenkerkkämustikkahilloa

Keitä mustikkahillo edelliseen tapaan. Lisää joukkoon kuivattua ja hienoksi murskattua kuusenkerkkää oman makusi mukaan. Itse laitoin 2 ruokalusikallsta.

Ja tietysti vielä hillo, jonka mies ja lapsenlapsi II ristivät jouluhilloksi.

Mausteinen mustikkahillo

Perusmustikkahilloon lisää keittämisen yhteydessä kanelitanko. Ota kanelitanko pois. Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori ja puolikkaan sitruunan mehu. Purkita.

Kyllä näillä kannattaa herkutella. Talvella voi sitten pakastemustikoita syödä sellaisenaan.

Ja vielä tätä karun saaren "puutarhaloistoa".

Käyttökiellossa oleva ulkotakkamme sai kaunistuksekseen kelloköynnöksen, joka ihastuttaa meitä hienoilla kukillaan.

Ja satoa riittää kasvulaatikoista, ämpäreistä, saaveista ja tietty järvestä. Palaan näihin koht'sillään.

KANTTARELLIRISOTTOA JA PERINTEISTÄ MUSTIKKAPIIRAKKAA, todellista lähiruokaa

On se vain niin, etteivät kasvit pahemmin ole tästä kylmääkin kylmemmästä ja tuulisesta kesästä kärsineet, päinvastoin.
Ja sehän sopii hyvin minunlaiselleni ruukkupuutarhurille. Kaikki kasvaa ja rehoittaa enemmän kuin arvasinkaan ja satoa mukkaa suunnattomaksi riemukseni. On se vaan niiiiin mukavaa! Oppi kuitenkin on, älä laita liian montaa kasvia ruukkuunsa tai laatikkoonsa.

Tällä karulla pikkusaarellamme ei siis tosiaankaan pääse puutarhallaan loistamaan, eikä satomäärällä kehuskelemaan. Kuva yhdestä rehevimmistä kohdasta.

Mutta kun mies rakensi keväällä ilokseni nämä jo ainakin kertaalleen kehutut laiturikasvilavat, pääsemme mekin jonkinlaista satoa korjaamaan ja ennenkaikkea ihailemaan.
mikä mieletön tunne, kun lehtien seasta löytyy uusia kurkkuja ja tomaatteja.
Katohan, onkin käytetyin sanani kun työnnän päätäni lehtipusikkoon.

Ja kasvit viihtyvät niin, etteivät ruodussansa pysy

Ja tiesittekö, että Ananaskirsikka viihtyy ja työntää marjoja näilläkin leveysasteilla

Perunat, porkkanat, herneet ja parsakaali kukoistavat ruukuissansa paremmin kuin varsinaiset kesäkukat

Ja ruusut kukkivat huussipolulla

Vähintäänkin tästä voitte todeta, että saarellamme asustaa ihminen, joka on täysin seonnut viljelyjensä äärellä.

Tämänkin julkaisun piti sisältää tarinaa kanttarellirisotosta lisäkkeineen ja pullaisista mustikkapiirakoista. Joten jorinat sikseen.

Jos laiturillamme kasvaa kaikenmoista kasvisherkkua, niin metsissä kasvaa runsas kanttarelli- ja mustikkasato. Ja onneksi nuo satoisat saaret ovat vain venematkan päässä, saarisaloilla, johon ei äkkinäinen löydä, takuuvarmat apajat.

Kanttarellirisotto

Paistoin kuivalla pannulla kunnon annoksen kanttarellejä, meille kahdella rouheiksi palasiksi pilkottuna kolmisen desiä. Paistamisen loppuvaiheessa lisäsin ruokalusikallisen voita ja ripottelin pinnalle suolaa ja jwtkoin paistamista kunnes kanttarellit ottivat vähän väriä pintaan, tarkoitan ruskeaa väriä.

Valmistin perusrisoton ilman sipulia ja nostelin kanttarellit risoton sekaan. Lopuksi lisäsin mausteeksi ripauksen mustapippuria ja curryä sekä raastettua parmesaania.

Tuoreista kanttarelleistä tehty risotto on huikean hyvää ja maistuu kyllä riisiä viroksuvassa suussanikin.

Mansikka-avokadosalaatti kera feta-juuston antoi mukavaa kirpsakkuutta annokseen. Eikä tietysti mikään voita oman maan kurkuista tehtyjä hörskykurkkuja.

Helteisestä päivästä huolimatta päätin tehdä kunnon pullataikinamustikkapiirakkaa

Pullataikina on Anna-Leena Härkösen Vähän helvetin hyvää pullaa -ohjeella vähennettynä rasvanmäärää lähes puolella. Mustikat pyöräyttelin hillosokerissa kokonaisena ja laitoin hivenen perunajauhoja sitomaan marjoja. 

Lämmin mustikkapiirakka kirvoitti muistini muistelemaan tätieni ( isäni siskojen ) tekemää mustikkapiirakkaa 50-luvun Mäntyharjulla. Tämän päiväiset piirakkani pullataikinoineen olivat lähes yhtä hyviä, rehellisyyden nimissä ei kuitenkaan niin makeisen mustikkaisia kuin lapsena sain.

Eikä tämä saarelaisen elämä ole pelkkää puutarhaa tai majastusta ole ollut. Sieluakin on ruokittu tasavertaisesti. 

Vuohijärvellä piipahdettiin taidenäyttelyssä

Sibeliusta kuunneltiin Savonlinnan Oopperajuhlilla

Barokkimusiikkifestareita Pyhän Laurin kirkossa suosittelen kaikille kulttuurikohteeksi ensi kesänä.

Luonnon moninaisuutta on ihasteltu, jopa koppakuoriaisessa

Ja maailmaa parannettu (yritetty ainakin) sampanjan ja mansikan voimalla.

Ja näin kun tätä muistilistaa käy mielessänsä kesän jäljeltä, onkin monen monia tapahtumia ollut ja ennen talven tuloa vielä paljon sellaisia edessä.

Pikku kuriositeettina mainittakoon, että kertaalleen on ambulanssia tarvittu. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Eikä ole tämänkään kerran jälkeen tarvinnut julkisen puolen terveydenhoitoa syytellä. Kyllä pelaa, toivottavasti vain saavat rahat riittämään jollain uudistuksilla.