Hyvää Joulua

Joulun toivotukset täältä sukka-ja lapastehtaalta!

Siikaa ja Isänpäivää

Sade piiskaa ikkunoita välillä räntälökeröinä, välillä silkkana vetenä. Harmittaa kun juuri pesetin ikkunat kalliilla rahalla. Ehkä ensi kerralla vetelen vain sälekaihtimia alemmas. Minkäs teet. Onko tässä nyt niin järkeä olla täällä kaupungissa? Tätä kyselee maalaismainen ihminen kaupunkikodin pöydän ääressä. Yksi sama missä sadetta pitelee, vai kuinka? Jos kuitenkin pienen positiivisen ajatuksen suon tälle asumismuodolle, on tietty tuo huussireissun poisjääminen. Vesiklosettia kun ei mökille saa ja sisävessakin on siinä ja siinä, vaikka ulosteet kuinka pakastaisikin.

Sukkien kutomisen lisäksi on intohimoni ruuan laittoon säilynyt. Ei myöskään ole hävinnyt ruoan nauttiminen. Ainoa mikä harmittaa on nuo liian lyhyet mittanauhat, joilla vyötärön ympärystä mitataan.

Kuten olen kertonut, kalaa sataa meidän laariin varsinkin näin syksyisin muhkeita määriä. Ei tarvitse satovahinkokorvausta hakea.

Näitä siian vonkaleitakin mies laski lokakuun aikana verkoissa olevan

64 kpl

Ensi syksynä harkitsen kalakaupan perustamista, talvihan on aikaa tutustua Eviran ja EU:n vaatimuksiin.

Jos on siikaa on siian mätiä ja kun on muikkuja ja muikunkin mätiä.

Kiitän taas Eskimoa köyhän miehen umpiopakkauksen kehittämisestä (en tosiaan tiedä, ovatko kehittäneet, heidän verkkokaupasta saa kuitenkin ostettua, ei mainos).

Pakasteet ovat nyt pullollaan kaloja, mätiä sieniä ja yrttejä. Näillä talvi pärjätäänkin. Vähän pottua ja kasviksia lisäksi, kyllä kelpaa herkutella.

Kun tuota kalaa on mielin määrin, tekee mieli kokeilla ia tehdä jos jonkinlaisia ruokia.

Siika on erinomainen kala hyvin pelkistettynä. Näin sen mieto maku ei huku erilaisiin mausteisiin. Mantelikuorrutettu paistettu siikafile on lempparimme.

Nyt kuitenkin päätin kokeilla uunisiikaa pestolla ja parmesaanilla kuorrutettuna.

Toki näin siian hienostunut aromi hävisi, mutta näillä lisukkeilla kala toi erilaisia ja uusia makunutintoja ruokailuumme.

Tähän maukkaaseen kalagratiinin käytin neljä pikkufilettä siikaa, joihin ripottelin kevysti mustapippuria pintaan. Pakasteessani oli kesäistä itse tehtyä basiliikka porkkananaattipestoa, jonka levitin ohuelti siikafileiden päälle. Gratiinin laitoin n. 150 g parmesaanijuustoa ja 1,5 bl kermaa sekä hiukan kurkkumaa. Seoksen kaadoin fileiden päälle ja vuoka uuniin 200 ° ja noin 20 min.

Teen tätä toisenkin kerran, oli se sen verran maukasta. Niin hätä oli syömään, että lautaskuvakin jäi ottamatta, ehkä ensi kerralla sitten.

Uskon, että tämä makuyhdistelmä toimii haukifileilläkin.

Iltapäivä hämärtyy ja vesi piiskaa edelleen ikkunoita. Pitää siirtyä tuonne neuloksien ääreen, ettei "urakka kuse", niinkuin mieheni sanoo.

Mainos kuva loppuun, eikä muuta kuin

Hyvää uutta marraskuun viikkoa!

Sukkajuttuja

Tämä sukkakuva hullaannuttaa minut vauodesta toiseen

- lempi puuhaani lempimaisemissa

Lokakuun postaukseni paneutuukin nyt neuletuotteisiini. Selvyyden vuoksi, tämä ei ole mikään itsekehun kirjoitus vaan monien "asiakkaitteni" toive esitellä tuotteitani laajemminkin.

Kovin laaja ei repertuaarini ole. Yksi ihminen ei kummoisesti kerkeä kutomaan, varsinkaan pitkiä kirjoneulepolvisukkia. Kyllä niiden kutomiseen viikko vierähtää. Kovin kauan ei jaksa persuksillakaan istua, liikkua täytyy ja kotitöitä tehdä.

Ihana lokakuun viimeinen päivä, aurinko porottaa ikkunoista pilvettömältä taivaalta. Tuuli kyllä pöllyttelee viimeisiä syksyn lehtiä vaakasuoraan leijuntaan. Hyvä kun tuulee kuivalla ilmalla, katot puhdistuvat monen päivän märästä röhnästä. Terasseillakaan ei tartte lehtipuhallinta heilutella ja tunnelma muuttuu aaltojen loiskeessa peräti merelliseksi vaikka järven rannalla ollaan.

Mutta sukat sun muut.
Kaikki alkoi oikeasti lapasista, siitä nimikin. Tarinan Lapastaivaan nimen syntymästä olen aikaisemmin kertonutkin.

Ensin syntyivät huovutetut lapaset

Sitten oli tossujen vuoro

Karvapalloja pyöri pitkin nurkkia kodissamme kun Novitan Puro- ja Huopanen lanka sai kyytiä. Taisi pesukonekin muutaman kerran tukkeutua.

Eriparisukat ovat vallan mainioita tehdä,

ei kyllästytä toistakaan sukkaa tehdessä.

Mikä oivallinen malli käyttää kaikki langan nyssäkät

Eri pari säärystimiäkin tuli kudottua

Joululahjaideoita vuodelta 2016

IFK Göteborgin läksivät rapakon taakse

Sydän säärystimet ja lapaset

Lonkerosukat
Ja

Kettuselle kettuset

Perheen lasten joulusukkiin ihastuin itsekin

nopeat olivat neuloa Seiska Veikasta

Entäs nämä iki ihanaiset Anelmaisista muokatut sukat. Anelma  Kervinen on luonut aivan oman sukkamaailmansa, joka valloittaa ympärimaailmaa sukankutojia ja sukkien käyttäjiä. Miksen siis minäkin.

Eri värisiä, eri kokoisia ja eri varranpituisia.
Ylhäällä vasemmalla sukat, jotka tilattiin hääparille.

Toiveiden mukaan yritän neuloa, haasteita pitää olla, muuten tähänkin ikävystyy.

Iän myöten huomaan silmien muuntautumiskyvyn hitauden, kun tuojotat puikoilla oleviin silmukoihin ja mallikaavioon yhtä aikaa. 

Vielä viidennet tsiisus- lapaset takkusivat ja purkutyö tuli tutuksi

Joulu lähestyy ja tilauskanta paisuu, Adidaksia ja Nikeja syntyy kirjosukkien ja lapasten ohella. Kun sukat ja pikkukorvaus vaihtaa omistajaa voi hyvällä omallatunnolla piipahtaa lankakaupassa.

Ehkä jatkan tätä tarinaa myöhemminkin. Monen monet mallit jäivät esittelemättä. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamu siis alkoi hienossa syyssään tunnelmissa.

Verkoilla käytiin tyvenessä, kalpean aamuauringon valossa

Kaunis syyspäivä kääntyi hämärään, aurinko laski vastakkaisen saaren taa ja kuu pilkisti puiden lomasta, kivutessaan itäisellä taivaanrannalla.

Saunan löylyistä oli mukava pulahtaa hyiseen veteen kuun valossa,

kirkkaan tähtitaivaan alla

Mökkiä on pikkuhiljaa paketoitu talvikuntoon. Saarelaisten on aloitettava kaupunkilaiselämä. Vielä kuitenkin täällä nautiskellaan.

Mukavaa marraskuuta meille kaikille!

Syyskuu saarella

Hups heijaa, se on sitten syyskuun viimeinen päivä ja viimeinen tunti.

Tänään on myös mieheni syntymäpäivä. 100 vuodesta on nyt 3/4 taittunut. Kaiken kaikkiaan hyviä vuosia on pääsääntöisesti ollut, näin hän totesi.

Lapset kyselivät jo etukäteen miten päivää juhlitaan, joten tässä kuvaus juhlallisuuksista.

Aamiaiseksi puuron sijaan syötiin lihavat täytetyt croisantit kera kananmunan, viilin ja kahvin. Aaamiaiskeskustelu virisi nukutusta yöstä, vatsan toimivuudesta ja pakottavasta polvesta. Sen jälkeen kumpikin uppoutui oman tablettinsa ääreen digilehteä lukemaan ja Mustojen Bulevardia kuuntelemaan.

Ja sitten verkoille. Onneksi Ahtikin älysi jakaa lahjojansa, joten huomenna herkutellaan isohkoista savustetuista siioista.

Niin ja pitihän sitä käydä vielä varmistamassa, että varmasti kaikki sienet tuli kerättyä naapurisaaresta. Onneksemme joku muukin oli käynyt sieniapajilla.

Tämän aamupäivän touhuilun jälkeen sitä oltiinkin niin naatteja, että häthätää jaksoin ruuan valmistaa. Syötyänsä päivänsankari köntsähti makuulle ja minä pääsin puikkojeni äärelle.

Näin "poikkeuksellisesti" vietettiin juhlapäivää.

Uni tuli silmään ennenkuin sain tarinani loppuun. Joten nyt on jo käännytty lokakuun puolelle. Lokakuun eka päivä eikä kesää ollut tänä suvena laisinkaan.
Sehän näkyi myös laituriviljelmien antimista. Kurkkuja saatiin vain murto-osa, punajuuret jäivät pieneksi eikä porkkanasatokaan ollut mielestäni edellisen vuoden kaltainen. Menestyjistä voisi luetella perunat, tomaatit tillit ja salaatit. Lehtikaali vielä tähän. Tänä kesänä kuivasin kaikki lehtikaalin lehdet, uskon kokeneempien mielipiteisiin kuivatun lehtikaalin monipuolisesta käytöstä.

Annabella-peruna tuotti näkö- ja makuiloja

 runsaalla sadollaan 

Kun lukupaloina juurekset syötiin, riitti oman "maan" antimia vielä tällekin päivälle.

Huomenna alkaa suururakka eli ruukkujen ja laatikoiden multatyhjennykset. Muutaman vuoden ajan olen tyhjentänyt mullat laatikoista ja saaveista pressun päälle kiven juureen. Näin ei tarvitse keväällä kiertoviljelyä harrastaa vaan kasvit voi istuttaa tai kylvää hyville paikoilleen edellisten vuosien kokemuksien mukaan.

Syksy on ihanaa aikaa kaikkine sateineen ja myrskyineen
On niin kotoisaa, kun ympäristö täyttyy herkullisilla tuoksuilla, kuten hillottujen suppisten kanelisella tuoksulla. Tai kun annat sormien läpi hujahtaa pesuvedessä olevat isot virheettömät pihlajanmarjat. Makuhermoja kutkutteleva tuoksu leijailee ilmassa kun jokiravut kiehahtavat vahvassa tilliliemessänsä. Poissulkematta sitä tunnetta, että ehkä vielä kuukauden voit olla saarelainen ja kaupunkikoti tuntuu niin kaukaiselta.

Ei tarvinnut pari askelta enempää ottaa.

 Herkulliset pihlajanmarjat kypsyivät terassin reunalla.

Sen verran sisustusjuttuja. Löydettiin virolaiselta kirpputorilta 14€ maksava peili.

Miten se sopikaan valaisemaan mökin vanhan puolen ja uuden osan liitosnurkkaa.

Nämä pikku kuulumiset täältä Luonterin maisemista. Syksy kylmenee. Ulko- ja sisätulet valaiskoot päiviämme.

Sipsutellaan sukkasillaan kohti talvenselkää!

Kesää odotellessa

Eivät kyllä vuodet ole veljeksiä, kesät varsinkaan. Eikä viljelijän sato samanlaisena toistu kesä toisensa jälkeen.

Nämä tekstini näköjään painuvat tänne purnauksen puolelle. Pakko. Näitähän ei ole pakko lukea, toisin kuin sanallinen jorinani, ainakin miehen on jatkuvasti kuunneltava.

Alkutekstistäni voi sitten päätelläkin, että laituriviljelijän sato on huono, pääosin.

Kun ainaisena läsnäolollaan sulostuttaa päiviämme myrsky, sade ja kylmyys, ei vetoisessa maisemassa mikään viihdy. Ja jos viihtyy tekee luonto tepposensa.

Kun eeilu viikko oltiin hurvittelemassa Viroa ees taas ajaessa ja puolivuosisataista aviossa olemista juhlimassa, teki myrsky terassilaiturillamme tuhoja ja nakkeli pari isoa kukkaihanuutta järveen siinä tuhoutui muutkin viljelyt ja lopettivat kasvamisensa.

Muoti hokemana: " Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tällainen järveen upposi".

No jostain on syytä iloita, kolmen kesän koeviljelyn jälkeen, onnistuin kasvattamaaan punajuuria. Liekö henkistä laatua makuelämyksemme, mutta nämä ovat hyviä, juuri niin makeita kuin useasti miehen kanssa haaveilimme niiden olevan.  Sen verran  vain laiturillamme kasvaa, että lukupalat keitän aterioillemme., jotta tämä makunautinto jatkuisi pitkään.

Ja hyvältähän nuo porkkanatkin maistuvat

Onneksi minulla on tämä intohimoni neulomiseen säilynyt. Siinähän tikkasin Adidas-sukkia Viron maanteitä miehen ajaessa, en edes tarjoutunut ajamaan. Ja parastahan on, kun pistät lämpöiset sukat jalkaasi, istahdat kiikkutuoliin ja neulot takkatulen mukavassa lämmössä. Ikkunasta katsoessa toteat vain, että sataahan se.

Useampi pari Adidas-sukkia on tullutkin Juhannuksesta lähtien neulottua

ja vähän muitakin sukkia

Ennen sukkasesongin alkua syystyöt odottavat laituriviljelijääkin. Joten tämä tällä kertaa. Palaan varmaankin tuohon mielenkiintoiseen Viron matkaamme, mikäli aikani antaa myötä.

Vessan "polullamme, tuulen suojassa kukkiin ihana perennakokeiluni, ostin taimen keväällä kokeeksi, ymmärtäisikön tämä selvitä talven yli. Nyt kuitenkin ilahduttaa huussiin meneviä ihanalla kukkavanallaan.

Kukkaloistoista alkavaa syksyä Sinulle!

Saarella tuulee ja satoa jännitetään

Täällä tuulee aina. Vaikka kuinka haluaisi heittää huumoria kehiin, alkaa tämän kesän tuuliset ja kylmät säät nostattaa kiukun pintaan.
Ihminen kun omistaa tällaisen pienen pienen saaren, jossa tuuli pääsee puhaltamaan joka kantilta, on tietysti opittava sopeutumaan näihin olosuhteisiin. Vaan kun ei pysty.

Vaikka itse menestyisitkin näissä olosuhteissa, ruukkupuutarha ja laituriviljelmät kärsivät.  Alkuun tuntui, ettei mikään kasva. Odotin kylmän kesän kasviloistoa tännekin, julistivathan monet alan lehdet etteivät kasvit tällaisesta ilmasta kärsi. Kyllä ne meillä ainakin kituvat.

Kylmä, tuulinen ja alkuun kuiva ilma on selkeästi verottanut puutarhasaalista. Kaikki sato on myöhässäkin. Edeĺlisenä kahtena kesänä, jolloin pikkuiset, ĺasein suojatut kasvilavani tuottivat muun muassa kurkkusatoa jo kesäkuun lopussa, poimin tänä vuonna ekat kurkkuni vasta 24.7. Satokin näyttää jäävän heikoksi.

Tämä näyttää olevan siis tämän kesän puutarhurin arkea.


Täytyy kuitenkin nähdä hyviäkin asioita tällaisenakin kesänä.  Mieheni sanoin: "Eipä ole hyttysiä näkynyt, eikä niistä riesaa ole". Itse totesin päivieni täyttyvän muista puuhista kuin sadonkorjuusta. Betonivalukokeilut jatkuvat ja sukkaa pukkaa talviseen tahtiin.

Muutama kuva näistä betonikoristeista.

Kahdesta, kirpparilta löytämästäni muovikulhomuotista

syntyi pöytätakka pimenevien iltojen tunnelman tuojaksi.

Kirppari löytö tämäkin lasikupu

Josta syntyi betonipallo

Vielä viimeistelemättömät kynttilän jalat valoin
pahvisiin kattohuopaputkiin

Koristebetonivalut ovat mielestäni lähes yhtä mukavaa kuin sukan kutominen. Työn tulos näkyy melkein heti, eikä ole sään armoilla. Uusi 25 kg betonisäkki raahattiinkin miehen kanssa saarelle, joten nämä työt jatkuvat.

Jotta jäisi postauksen alkumarinasta huolimatta hyvät asiat päällimmäiseksi niin kerron, että mm. tilli on menestynyt tosi loistavasti. Isot kimput olen jo kuivannut. Samoin tein Palmukaalin lehdille, purkillinen kuivattua lehtikaalia talvisiin patoihin ja keittoihin.

Tilliä on kuivumassa

Ja onhan meillä ollut aurinkoakin

Jos ei voi nauttia kasvun kauneudesta,

 nautitaan maisemasta eri puoliloa saarta.

Rehevääkin on,

 jos vain oikean kuvakulman valitsee

Elämä siis tuulisella saarella sujuu lupsakkaan arkisesti. Milloin leikkaan saksilla sormet haavoilla rantaheiniä viherkatteeksi, milloin puhaltelen "turhakkeella" roskia sammalten päältä, kalastellaan niin, ja löhöillään.

Vierailujakin puolin ja toisin tehdään.

Eilenkin vieraili saarellamme kaksi nuorta naista. Jatkossa kerron, mitä tästä vierailusta seurasi.

Ms Aune toi vierailijat saarelle ja kuin kohteliaisuussyistä pilvet väistyivät taivaalta ja saimme nautiskella ianasta kesäpäivästä.

Nyt on taas perjantai. Aamuinen aurinko on piiloutunut pilvien taakse. Onneksi on lämmintä ja tuulenkin vire käy meille sopivalta suunnalta. Joten elämä hymyilee.

Hätäilemällä ei tule kuin..... eli yritystä ja erehdystä laituriviljelmillä

Yritin tänä keväänä olla toimelias, asiantuntija puutarhuria viisaanpi ja vielä hätähousu. Se kostautui.
Liian aikaisin istutetut kurkun taimet ottivat ja kuolivat.
Vaikka muutamana kylmänä toukokuun yönä polttelin kynttilöitä laiturikasvareissa, otti hyinen yön kylmyys ja myrskytuuli yliotteen.  Kasvarin näky oli musertavan alakuloinen.

Nuukahtaneiden taimien seassa sinnittelee uudet istuttamani pikkutaimet. Saas nähdä, mikä on tämän kesäinen kurkkusato, näyttää nyt niin toivottomalta.

Onneksi paremmin menee  toisen laiturin kasvarislla.

Tomaatit kukkivat vimmatusti ja työntävät vartta niin,

 että laatikon korkeus ei taida riittää.

Taas kerran pohdiskelen, milloin näitä tomaatin alimmaisia lehtiä aloitetaan oikeaoppisesti karsia. Pitää yrittää lueskella neuvoja netistä tai kysellä facebookin välityksellä.
Iloitsen suunnattomasti näistä eri yhteisöistä, mietiskelen sitten ohjeita sukista, puutarhan saloista, betoninvalusta, ruuanlaitosta - niin tai ylipäätään mistä tahansa.

Vesi kielellä tutkailen päivittäin, josko saisi kohta uutta, omakasvatettua salaattia. Muutama lämmin päivä pitää odotta. Niin ja retiisiäkin on sitten luvassa.

Eikö vain mansikan kukka tuokin kesätunnelmaa. Yksi kukka aukaisi nuppunsa tähän maanantaiseen kylmään säähän. Tässä kamerakuvassakin se tuo kesäisen tuulahduksen, vaikka kylmyys ja tuuli on vallannut saaremme.


Kesäkukat tuovat karulle saarelle kesätunnelmaa. Koska en taimia pysty itse kasvattamaan,  on ostotaimien hankinta kallista puuhaa. En uskalla keväisten ostosten loppusummaa laskeakaan. Multaakin olen saanut ripoteltua 15 säkkiä ympäri saarta.

Useampana kesänä kukkien taimien ostokriteerinäni on ollut joko tietty laji tai väri,
Kuten viimekesäiset hivenen oranssiin sävyttyneet pelargoniat.

Tänä vuonna toteutin tyyliä; anna kaikkien kukkien kukkia. Kukkakirjo sai alkunsa ystäviltä saadusta

sinisestä Hortensiasta

Se sai seurakseen Kosmoskukat

Näihin ruukkuihin ajon istuttaa vielä luonnonkukkia tai -heiniä

Saostuskaivon kannella aloittaa Jalokello kukkaloistonsa,

seurakseen kukat saivat proosallisesti valkosipulit.


Ihmettelen tätä viljelyn monimuotoisuutta. Kurkut lämpöisessä laseilla suojatussa, hyvässä mullassa ja kynttilän loisteessa kuolevat. Vaan kun istutin vanhaan pesuvatiin talvellisia, jääkaappiin jääneitä  valkosipuleita, niin eikö ne röyhähtänyt kaikki kasvamaan. Multakaan ei ollut säkistä otettua. Mielenkiinnolla seuraan saako noista vielä valkosipuleitakin. No eipä väliä, en syö sipulia.

Tämä Kamalansaaremme, kuten niin monesti olen toitottanut, on pieni, puinen ja karu saari. Maa-aines on kuivaa, löyhää poromaista humusta ja erikokoiset kivet ovat lapiossa enemmistönä, kun vähänkin maata yrität kaivaa. Läpiveto on ainainen vieraamme. Käpyjä ja puiden oksia sekä risuja keräätään jokaisen kovan tuulen jälkeen ympäri saarta.
Olemme tämän 40 vuotta sitten hankkineet. Vaikka kasvatusintoni pääsi valloilleen vasta eläkkeelle siirryttyäni, olen vuosien varrella yrittänyt istuttaa ja kasvattaa erilaisia kukkia ja kasveja aina sianpuolukoista ja nurminatasta ruusuihin. Jos kesän saa jonkun kasvin menestymään niin talvella se takuuvarmasti paleltuu. 

Kaikkia erilaisia, ihania puutarhablogeja ja niiden kasvirunsaita kuvia katsellessa näivertää ajatuksissa silloin tällöin miksi ei minullakin.....

Kun sitten aamutuimaan kiertelen "tiluksiani", tajuan kuinka iloiseksi tulenkaan

Kun näen

vanhoissa kottikärryissä sinnittelevät kukat ja yrtit

tuulesta ja kylmästä huolimatta toiveita herttävästä ämpäriperunasadosta

Kun tähän saarinäkymään lisää vielä

toukokuisen aavemaisen varhaisaamun

tai

kesäkuun alkupäivien öisen kuutamon, 

ja kun

ruuaksi saat pyyntituoretta, rapsakaksi paistettua

haukea,

niin mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan maallisiksi iloitteluiksi.

Toivottavasti laituripuutarhan iloksi sää lämpenee

ja meillä kaikilla olisi aurinkoinen kesäkuun viikko edessä