Sukkajuttuja

Tämä sukkakuva hullaannuttaa minut vauodesta toiseen

- lempi puuhaani lempimaisemissa

Lokakuun postaukseni paneutuukin nyt neuletuotteisiini. Selvyyden vuoksi, tämä ei ole mikään itsekehun kirjoitus vaan monien "asiakkaitteni" toive esitellä tuotteitani laajemminkin.

Kovin laaja ei repertuaarini ole. Yksi ihminen ei kummoisesti kerkeä kutomaan, varsinkaan pitkiä kirjoneulepolvisukkia. Kyllä niiden kutomiseen viikko vierähtää. Kovin kauan ei jaksa persuksillakaan istua, liikkua täytyy ja kotitöitä tehdä.

Ihana lokakuun viimeinen päivä, aurinko porottaa ikkunoista pilvettömältä taivaalta. Tuuli kyllä pöllyttelee viimeisiä syksyn lehtiä vaakasuoraan leijuntaan. Hyvä kun tuulee kuivalla ilmalla, katot puhdistuvat monen päivän märästä röhnästä. Terasseillakaan ei tartte lehtipuhallinta heilutella ja tunnelma muuttuu aaltojen loiskeessa peräti merelliseksi vaikka järven rannalla ollaan.

Mutta sukat sun muut.
Kaikki alkoi oikeasti lapasista, siitä nimikin. Tarinan Lapastaivaan nimen syntymästä olen aikaisemmin kertonutkin.

Ensin syntyivät huovutetut lapaset

Sitten oli tossujen vuoro

Karvapalloja pyöri pitkin nurkkia kodissamme kun Novitan Puro- ja Huopanen lanka sai kyytiä. Taisi pesukonekin muutaman kerran tukkeutua.

Eriparisukat ovat vallan mainioita tehdä,

ei kyllästytä toistakaan sukkaa tehdessä.

Mikä oivallinen malli käyttää kaikki langan nyssäkät

Eri pari säärystimiäkin tuli kudottua

Joululahjaideoita vuodelta 2016

IFK Göteborgin läksivät rapakon taakse

Sydän säärystimet ja lapaset

Lonkerosukat
Ja

Kettuselle kettuset

Perheen lasten joulusukkiin ihastuin itsekin

nopeat olivat neuloa Seiska Veikasta

Entäs nämä iki ihanaiset Anelmaisista muokatut sukat. Anelma  Kervinen on luonut aivan oman sukkamaailmansa, joka valloittaa ympärimaailmaa sukankutojia ja sukkien käyttäjiä. Miksen siis minäkin.

Eri värisiä, eri kokoisia ja eri varranpituisia.
Ylhäällä vasemmalla sukat, jotka tilattiin hääparille.

Toiveiden mukaan yritän neuloa, haasteita pitää olla, muuten tähänkin ikävystyy.

Iän myöten huomaan silmien muuntautumiskyvyn hitauden, kun tuojotat puikoilla oleviin silmukoihin ja mallikaavioon yhtä aikaa. 

Vielä viidennet tsiisus- lapaset takkusivat ja purkutyö tuli tutuksi

Joulu lähestyy ja tilauskanta paisuu, Adidaksia ja Nikeja syntyy kirjosukkien ja lapasten ohella. Kun sukat ja pikkukorvaus vaihtaa omistajaa voi hyvällä omallatunnolla piipahtaa lankakaupassa.

Ehkä jatkan tätä tarinaa myöhemminkin. Monen monet mallit jäivät esittelemättä. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamu siis alkoi hienossa syyssään tunnelmissa.

Verkoilla käytiin tyvenessä, kalpean aamuauringon valossa

Kaunis syyspäivä kääntyi hämärään, aurinko laski vastakkaisen saaren taa ja kuu pilkisti puiden lomasta, kivutessaan itäisellä taivaanrannalla.

Saunan löylyistä oli mukava pulahtaa hyiseen veteen kuun valossa,

kirkkaan tähtitaivaan alla

Mökkiä on pikkuhiljaa paketoitu talvikuntoon. Saarelaisten on aloitettava kaupunkilaiselämä. Vielä kuitenkin täällä nautiskellaan.

Mukavaa marraskuuta meille kaikille!

Syyskuu saarella

Hups heijaa, se on sitten syyskuun viimeinen päivä ja viimeinen tunti.

Tänään on myös mieheni syntymäpäivä. 100 vuodesta on nyt 3/4 taittunut. Kaiken kaikkiaan hyviä vuosia on pääsääntöisesti ollut, näin hän totesi.

Lapset kyselivät jo etukäteen miten päivää juhlitaan, joten tässä kuvaus juhlallisuuksista.

Aamiaiseksi puuron sijaan syötiin lihavat täytetyt croisantit kera kananmunan, viilin ja kahvin. Aaamiaiskeskustelu virisi nukutusta yöstä, vatsan toimivuudesta ja pakottavasta polvesta. Sen jälkeen kumpikin uppoutui oman tablettinsa ääreen digilehteä lukemaan ja Mustojen Bulevardia kuuntelemaan.

Ja sitten verkoille. Onneksi Ahtikin älysi jakaa lahjojansa, joten huomenna herkutellaan isohkoista savustetuista siioista.

Niin ja pitihän sitä käydä vielä varmistamassa, että varmasti kaikki sienet tuli kerättyä naapurisaaresta. Onneksemme joku muukin oli käynyt sieniapajilla.

Tämän aamupäivän touhuilun jälkeen sitä oltiinkin niin naatteja, että häthätää jaksoin ruuan valmistaa. Syötyänsä päivänsankari köntsähti makuulle ja minä pääsin puikkojeni äärelle.

Näin "poikkeuksellisesti" vietettiin juhlapäivää.

Uni tuli silmään ennenkuin sain tarinani loppuun. Joten nyt on jo käännytty lokakuun puolelle. Lokakuun eka päivä eikä kesää ollut tänä suvena laisinkaan.
Sehän näkyi myös laituriviljelmien antimista. Kurkkuja saatiin vain murto-osa, punajuuret jäivät pieneksi eikä porkkanasatokaan ollut mielestäni edellisen vuoden kaltainen. Menestyjistä voisi luetella perunat, tomaatit tillit ja salaatit. Lehtikaali vielä tähän. Tänä kesänä kuivasin kaikki lehtikaalin lehdet, uskon kokeneempien mielipiteisiin kuivatun lehtikaalin monipuolisesta käytöstä.

Annabella-peruna tuotti näkö- ja makuiloja

 runsaalla sadollaan 

Kun lukupaloina juurekset syötiin, riitti oman "maan" antimia vielä tällekin päivälle.

Huomenna alkaa suururakka eli ruukkujen ja laatikoiden multatyhjennykset. Muutaman vuoden ajan olen tyhjentänyt mullat laatikoista ja saaveista pressun päälle kiven juureen. Näin ei tarvitse keväällä kiertoviljelyä harrastaa vaan kasvit voi istuttaa tai kylvää hyville paikoilleen edellisten vuosien kokemuksien mukaan.

Syksy on ihanaa aikaa kaikkine sateineen ja myrskyineen
On niin kotoisaa, kun ympäristö täyttyy herkullisilla tuoksuilla, kuten hillottujen suppisten kanelisella tuoksulla. Tai kun annat sormien läpi hujahtaa pesuvedessä olevat isot virheettömät pihlajanmarjat. Makuhermoja kutkutteleva tuoksu leijailee ilmassa kun jokiravut kiehahtavat vahvassa tilliliemessänsä. Poissulkematta sitä tunnetta, että ehkä vielä kuukauden voit olla saarelainen ja kaupunkikoti tuntuu niin kaukaiselta.

Ei tarvinnut pari askelta enempää ottaa.

 Herkulliset pihlajanmarjat kypsyivät terassin reunalla.

Sen verran sisustusjuttuja. Löydettiin virolaiselta kirpputorilta 14€ maksava peili.

Miten se sopikaan valaisemaan mökin vanhan puolen ja uuden osan liitosnurkkaa.

Nämä pikku kuulumiset täältä Luonterin maisemista. Syksy kylmenee. Ulko- ja sisätulet valaiskoot päiviämme.

Sipsutellaan sukkasillaan kohti talvenselkää!