Ei sitä näköjään opi, että kevätlämpimät ovat petollisia. Luulisi tähän ikään ymmärtävän, ettei hikisenä kannata istuskella mökin terassilla ja nauttia leppoisesta iltapäivästä. No en ole oppinut. Istuin kuin istuinkin potkukelkkailun jälkeen terassillamme. Vaikka vilu vähän hivelikin jo sisuksiani, nautiskelin pikku iltapäivä-viinit kaikessa rauhassa. Mikä ettei, kun tiaiset sirkuttelivat puiden oksilla, tikka hakkasi ahkerasti kelomäntyä ja joutsenien ääntely kuului kauempanta metsän takaa, aurinko paistoi ja tuuli ravisutti talvijäykkiä puun oksia.
Palkkioksi istunnosta sain kuin sainkin kunnon nuhan ja yskän. Pari päivää ensin nuaisena värjöttelin. Nyt onkin sängynpohja tullut tutuksi. Enpä viitsi kaikkia tämän hetken tuntemuksiani tähän luetella. Kurjaa on kuitenkin.
Hyvä kun on nämä tablet-laitteet. Nytkin Samsung makaa vatsani päällä ja yritän epätoivoisesti saada mädäntyneillä aivoillani tekstiä. Loogista jos ei ole ja näppivirheitä esiintyy enemmän kuin normaalisti, niin menköön epämukavan asennon piikkiin.
Mutta tämä ei ole tarkoitettu valitusvirreksi, vaan kuvaukseksi viimeisistä talven nautintohetkistä, mökillä tyttäriemme, vävyn ja koiran kanssa. Toki potkukelkkaretkeilyä katsoin vain ikkunasta ja retkeiliköiden tallentamista kuvista.
Kumisilla jalaksilla varustellulla potkurilla saa muuten kunnon kyydit.
Perhe kaikkosi kohti aavaa selkää
Mökkisaari pieneni pienenemistään.
Välillä piti kuulema parantaa maailmaa ja tutkailla norpan pesiä
Rikullakin oli hauskaa, vaikka ei hän päässyt lähelle norpan pesäpaikkaa.
Ja mikä oli kirmatessa kun porukka oli koko ajan näkyvillä
Nyt on talvikausi paketissa ja odotellaan jäiden sulamista. Mies veikkailee 7.5. pääsevänsä mökille, joten saas nähdä.
Onneksi työt eivät mökillä lopu. Viime kesänä korkeiden vesien tuhoama laituri odottaa jo puolivalmiina tekijäänsä.
Voi ihanuutta tuota potkukelkkaretkeä hangella järvenjäällä! Lapsuuden aikoja muistelen haikeana, kun pääsi kunnolla hangelle kelkkailemaan, hiihtämään tai muuten vain juoksentelemaan. Ennen vanhaan hanget olivat täällä meillä Etelä-Suomessakin niin paksuja ja kestäviä, että kestivät kuulemma hevosenkin. No, sellaisista hangista minä olen nähnyt vain unta. Nykyisin täällä Lounais-Suomessa hankikelejä on enää todella harvoin ja jos onkin, saa koko ajan sydän syrjällään astella, josko se kuitenkin pettää ja jalka uppoaa, niin no ei kovin syvälle, kun lunta ei paksulti ole. Näkyikö norppien pesiä?
VastaaPoistaTunnelmallista oli myös kuvauksesi iltapäiväviinin nautintahetkestä. Harmi, että siitä aiheutui tuo flunssa. Toivottelen Sinulle pikaista paranemista <3
Nyt lähden kokeilemaan uutta haravaa, jonka mieheni minulle eilen osti. Huomenna on tarkoitus käväistä mökillä.
Nuhanenästä huolimatta oikein leppoisaa viikonloppua Sinulle :)
Kiitoshalaukset taas kerran Maija. Norpan pesä löytyi, nyt jo romahtaneena. Toivottavasti kuutti on selvinnyt.
VastaaPoistaToivottavasti et haravoi liian aikaisin, varoittelivat yöpakkasista vielä.
Kiitoshalaukset taas kerran Maija. Norpan pesä löytyi, nyt jo romahtaneena. Toivottavasti kuutti on selvinnyt.
VastaaPoistaToivottavasti et haravoi liian aikaisin, varoittelivat yöpakkasista vielä.