Kiikkutuolista

YK:n perustamisen 71-vuotispäivänä.

Ohos, mitenhän tässä näin kävi? Suunnittelin ja suunnittelin, mielessäni kirjoittelinkin tekstiä blogiini. Tässä sitä nyt ollaan. Lokakuuhan vierähti ohi yhdellä hujauksella. Erilaiset mielenpurkaukset, ruokakokeilut tai vain arkielämä lokakakuisella saarella ovat  jääneet aikeeksi kirjoitella blogiini.

Huomaan vuosi vuodelta, miten paljon vähemmän saa aikaan. Moni aie jää tasolle, tuokin pitäisi.... Puhumattakaan tuosta iän ikuisesta sitku...

Toisaalta lokakuu on perheessämme sellaista menemis- ja tulemisaikaa, aina laukku joko valmiina lähtemään tai odottamassa purkamista. Ei kiva. Kuitenkaan sitä ei voi olla lähtemättä eikä tulematta, saahamatta kaupunkikodin ja kesäkodin väliä. Helppoahan tämä reissaaminen on verattuna työaikaiseen 300 km välimatkaan tai tähän nylyiseen 50 km matkaan.

Tänä aikaisena aamuna istuskelen kaupunkikodissa pöydän ääressä, odottelen aamun valkenemista, miehen heräämistä ja aamukahvia. Katselen kaupunkipölyn likaaman ikkunan läpi kadun toisella puolella liehuvaa Suomen lippua, katuvalon kirkastamia syksyisiä poppeleita ja kuuntelen liikenteen kohinaa.

Menetteleehän se tämäkin

Mutta se kiikkutuoli. Ostin muutamia vuosia sitten itselleni mökille kiikkutuolin, aika hirvityksen, tyyliin sopimattoman ja muutenkin vähän tekohenkisen kiikkutuolin. Mutta, niin pirun hyvä istua ja oikeamittasuhteinen neulomistuoli. Mitä sitä muuta sitten kannattaa havitellakaan. Olen ihminen, jolle yleensä esteettisyys menee käytännöllisyyden edelle, jos pitää valita. Tässä kiikkutuoliasiassa olen toiminut kyllä päin vastoin.

No mutta tässä tyylittömyyden tyyssijassa istuskelen illat pitkät, nehän ovat pitkät mökillä, kun ulko valaistuksena on vain pihavalot, wattimäärältään ihan muuta luokkaa kuin kaupunkivalot. Minulle neulomishimoiselle ihmiselle ulkopimeydestä ei todellakaan ole mitään haittaa.

Nyt kun, ei sit kun....

Viimeiset porkkanat ja punajuuret on nostettu mullasta

Tomaattiviipaleet pakastettu

Omat ketsupit tehty

On aikaa istuskellakin mukavasti kiikkustuolissa ja ottaa erilaisia haasteita itsellensä.

Vaikka olen neulonut paljon, sukat ja lapset nykyään pravuurina, tulee polttava tarve uudistua näilläkin saroilla. Niinpä elokuisena päivänä istuin käsi näippäinten päällä, valmiina ilmoittautumaan Villeimmät villasukat -kurssille kansalaisopistoon. Onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään kursseille.

Ja haasteissahan löytyy. En ole mikään pitsi-ihminen, vaikka arvostankin kovasti näitäkin sukan tekijöitä. Päämääräkseni kursseilla asetin monimutkaisten kirjoneuleiden, mielummin vanhanaikaisten mallien tekemisen sekä erilaisten kuviomallien ohjeiden "piirtämisen" ja silmukoiden laskemisen. Opettajamme on hyvä, kiitos Hannalle vain kärsivällisyydestä.

Muutaman kevyemmän neulemallin jälkeen

Tästä kuvasta se alkoi

Välillä kovastikin manaillen alkoi pikkuhiljaa kuviot avautua

Haasteena oli kuitenkinmsaada toinen sukka saada saman kokoiseksi ja muutenkin samanlaiseksi
(Malli mukaeltu Rakas Villasukka - kirjan ohjeesta)

Kylläpä ne melkein tulivatkin. Tarkkasilmäiset vaietkoon.

Nyt on sitten nuorisolle tulossa toiveittensa mukaiset lonkerosukat, itsepiirrretyin kuvio-ohjein.

Välillä on palattava näihin helpompiin.

Onpa mukavaa olla tällaisella kurssilla, hyvä ryhmä, yhteiset asiat ja sosiaalisesti ryhmäytynyt porukka, työ ja huvi samassa paketissa.

Kiikkutuolissa mietin paljon elämän menoa ympärillämme olevia katastrofeja, sotia, onnettomuuksia, valtapeliä ja politikointia. Mutta myös ihania asioita perhettä, ystäviä, makuelämyksiä tai vaikkapa muikun mätiä, kaikkea ajankohtaista.

Kaikelle toivoisi olevan sijaa mietteissä, kuten

Syksyiselle heinätupsulle

Kirkkaalle syysillalle

Monimuotoisille Saimaan laineille

Ja nämähän ovat kaikki itsestä kiinni.

Hyvvää YK:n päivää ja alkavaa viikkoa!

Oodi syksylle

Olen selkeästi syksyn ihmisiä, vaikka syksyn myrskyisät ilmat saavatkin minut välillä pois tolaltani. Jotenin kuitenkin näin syksyisin herään henkiin.

 Tämä, lokuun 2. päivä on ollut syksypäivistä mitä ihanin, täydeltä terältä aurinkoa ja tyyntä.
On lopun sadon korjuu aika, paitsi osa porkkanoista muhii saavissansa, punajuuret pullakoituvat laatikossansa ja yllätys kurkut venyvät ja pulskistuvat laiturikasvareissa. Kasvari sanaa olen nyt opetellut käyttämään, kuvaa mielestäni parhaiten laatkkoa, jossa on lasit etureunassa, puutarhamuovit kolmella sivulla, joka seisoo tiukasti pultattuna isolla laiturillamme. On sitten mikä tahansa nimeltään niin satoisat häkkyrät ovat ne tänä suvena olleet.

Mennyt syyskuu, ihana syyskuu,  joka tarjosi täydeltä laidalta meille saarelaisille mukavia hetkiä.

Satoisia ja kauniita metsän antimia

Mukavia pieniä luonnon muokkauksia

Tai hätkähdyttäviä luontomonumenttejä

Aamu-uinnin mystisyyttä

Iloa kun sumu hälvenee saaren ympäriltä

Hentoja aamukasteen esiin nostamia "keijukaisia" varvikossa

Viime hetkien kanttarelliloistoa

Yksin värjöttäviä mustikoita lehdettömissä varvuissansa

Kauneutta vaikka syksyroskaisuutta  polulla huussiin

Entä sitten, kun sytytät tulen takkaan

Ja

Otat kutimen käteen

ja

nautit hiljaisen tulen rätinästä.


Nauttikaamme ympärillemme katsellen myös lokakuisista päivistä.