Juhlan jälkeen

Mietin kirjoittaessani tuota blogini otsikointia. Toisaalta elän/mme päiviä juhlan jälkeen, toisaalta taas tavalliset arkipäivätkin tuntuvat juhlapäiviltä, varsinkin näin sadon korjuun aikaan. Kalaa, oman"maan" kasvattia, metsän satoa ym. siitähän ne juhlat syntyvät.

Pieni kertomus kuitenkinviettämistämme  juhlasta ja sen tunnelmista. Pyöräytin itseni uudelle vuosikymmenelle. On se taas sellainen virstanpylväs, joten juhlittava oli. Kuvainnollisesti pakkas itseni, mieheni, tyttäreni kaksin kappalein, lapsenlapsen ja vävyn sekä automme Viroon lähtevään laivaan. Vain toinen lapsenlapsi puolisoineen sekä bonuslapsenlapsi jäivät rannalle ruikuttamaan.

Tämä porukka oli hyvä, omat läheiset, tärkeät rakkaat ihmiset kanssani matkustimme Haapsaluun. Vaikka kaikki olemme Virossa vierailleet, useastikin, oli Haapsalu ympäristöineen meille kaikille uusi tuttavuus. Perillä odotti hyvien ystäviemme iso talo aivan kaupungin keskustassa.

Kun tuon talon oven aukaisi, oli kuin olisit siirtynyt eri vuosisadalle. Kauniit vanhat huonekalut loivat rauhaisan tunnelman isoihin korkeisiin huoneisiin. Piti oikein pysähtyä kuuntelemaan, kuuluiko jotain ääniä talon vuosikymmenien historiasta.

Täällä asustelimme

Karun saaren omistajana lumouduin täysin pihan puutarhan rehevyydestä ja kasvikirjosta. Kuvassa vain murto-osa koko komeutta

Mielikuvituksissani istun talvi-iltana ison kirjastohuoneen tuolissa, kirja sylissä, uunin puskiessa lämpöä ja tunnelmaa huoneeseen.

Totesimme, että majapaikkamme oli upea, tänne haluamme vastaisuudessakin.

Haapsalu oli viehättävä pikkukaupunki, vain n. 11000 asukasta.

Siisteillä kaduilla leijaili kesäpäivän rauha

Vaikka kulman takana vietettiinkin lepppoisaa markkinalauantaita

Nyt olisi ollut sikaa juhla-ateriaksi

Jätimme sian toisten nautittavaksi. Illan hämärtyessä rantauduimme ravintola Soffan hemmoteltavaksi. Miellyttävää hemmottelua saatiinkin, leppoisan kohteliasta palvelua kauniissa yksinkertaisessa ympäristössä ja mitä ruokia. Jokainen sai valita oman mieltymyksen mukaan, ei tarvinnut tyytyä stereoruokalajeihin.

Tonnikalatartar alkuruuaksi

Mehevää ankanrintaa toisille

Grillattua tonnikalaa osalle

mustekalaa muille

Lopuksi  suklaafondant, sekin  täydellistä. Kuuma täyteläinen suklaa valahti lautaselle, kun lusikkansa upotti kakkuun. Vieläkin vesiherahtaa kielelleni.
(Turha varmaan kertoa, olen suklaafondantfani)

Sampanja ja hyvät viinit täydensivät juhlavan ruokailumme

Nuoriso-osaston lähdettyä työnsä ääreen alkuviikosta,  oli tarkoituksenamme miehen kanssa ajella hiukan Viroa edestakaisin. Kovat sateet ja tuulet harmaannuttivat maisemat niin kehnoiksi, joten pientä kiertoajelua Pärnuun ja takaisin lukuunottamatta pitäydyimme lähimaisemissa. Katsomista oli niissäkin.

Ratakiskoja ei enää Haapsaluun ole, nyt asemarakennus ympärisöineén toimi museona

Lentokentästä oli jäljellä vain halliraunioita ja kiitoradat, erilaista katseltavaa nekin

Vanha Piispanlinna

Ja linnan tuomiokirkko on laaja museoitu alue

Vaikka satoi, paljon kuitenkin näimme ja nautimme

Niinkuin alussa sanoin, juhlaa on arkikin. Meillä Kamalansaarella juhlitaan nyt sadonkorjuuaikaa, eikä tämä aika yhtään häviä Haapsalun ajalle.

Näin sitten jatketaan vuosikymmenen vaihteen jälkeenkin. Vaikka numerot iässäni ovat suuret, on sielu ja sydämeni yhä nuori, näin sen itse koen ja se on tärkeintä.

Ja kelloköynnökseni valkeine kukkineen toivottelee hyvät huomenet joka aamu terassimme kaiteelta satoi tai paistoi.