Tomaatin tie taivaalliseen tomaattikeittoon

Oli vuosia, jolloin en erityisesti pitänyt tomaateista, varsinkaan kuumista happamista. Ne maistuivat karvaalta ja veivät muun ruuan maun kokonaan mukanaan.

Ensimmäinen wau -efekti tuli Mutti -tomaattituotteiden (ei mainos) kautta. Eikä aikaakaan kun saarellamme kypsyttelin tomaatteja. Ensin ämpärissä aurinkoisella paikalla. Myöhemmin mies teki pienet laatikot, johon mahtui yksi korkeampi tomaatti ja toinen minitomaatin härpäke. Viime kesänä sain laiturille kasvulaatikon, korkeahon ja puutarhamuovilla ja ikkunalasilla eristetyn.

Kamalansaari on aurinkoinen saari, pikkuinen sellainen, josta tuulet hyvin synnyttävät kunnon läpivedon. Kasvit ovat suojattava hyvin. Onneksi suuret siirtolohkareen antavat hyvää suojaa ennenkaikkea pohjoistuulella. Tässä oli kuitenkin haastetta kasvatukselle.

Mutta nyt pukkaa satoa. Harjoitus tekee mestarin. Laiturillakin voi kasvattaa omiksi tarpeikseen vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Kasvikirjoa pitää vain rohkeasti laajentaa olemassa oleviin kasvualustoihin. Mielikuvitustakin on mukava käyttää.

Nyt kun kypsiä, kauniin virheettömiä tomaatteja pukkaa reippaalla vauhdilla, on tomaattikeiton tekemisen aika.

Siinä soppaa keitellessä mietin niitä eri vaiheita, joita kasvi kokee, ollakseen lopulta kattilassani.

Ensin roudaat säkkitolkulla multaa saarelle ja valmistat kunnon kasvualustan taimille. Itse en taimia kasvata parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Taimet onnistuin tuomaan veneessä siten, 

etteivät suuremmin latvoistansa vaurioituneet

Alkoi kastelun  ja lämmön  tarkkailun aika

Lehtiä ja lehtiä työnsi tomaatin taimet vimmatusti,

kunnes tomaatti ymmärsi lopulta ryhtyä kukkimaan

Ja syntyihän niitä raakileitakin usean kastelun ja varsien ravistelun seurauksena

Tässä vaiheessa malttamattomuus on kovilla.

 Kypsymisloitsujen myötä alkoi pikkuhiljaa tomaatit vaihtamaan väriä.

Nyt oltiin jo siinä vaiheessa, etteivät konstit meinanneet riittää nuokkuvien oksien tukemiseen

Lopulta  alkoi taivaallisen tomaattikeiton teko

Googlailin erilaisia keitto-ohjeita ja löysin Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -blogista ohjeen, jota mukaillen tein oman soppani näin

Tomaattikeitto

Yksi porkkana kuutioina (omasta saavista sekin)

Pari kolme lehtisellerin vartta lehtineen (itse kasvatettuja)

Lusikallinen öljyä

Vajaa kilo kypsiä tomaatteja

4 dl vettä

Kasvisliemi kuutio

1/2 dl hyvää valkoviiniä

Lusikallinen kookossokeria

Puolikaan sitruunan mehu
Ruokalusikallinen tomaattipyrettä
1/2 dl kuohukermaa
Mustapippuria

Tuoretta basilikkaa

Kuullotin ensin öljyssä kevyesti porkkanan palaset ja lehtisellerin varret kattilassa.
Lisäsin yhtäaikaa kaikki tuut aineet paitsi kerman ja basilikan. Annoin hiljalleen porista kattilassa kunnes tomaatit olivat kypsiä. Jäähdytin keiton.

Soseutin jäähtyneen keiton tehosekoittimessa samettimaiseksi massaksi. Kuumensin keiton uudestaan, tarkistin maun ja lisäsin kerman sekä basiliikkasilpun.

Lopuksi lurautin pähkinäöljylorauksen keiton pinnalle.

Kylläpä kelpasi herkutella pienten kanttarellipiiraiden kanssa

Tästä kasvun ihmeestä nautin, nautin mullan tuoksusta, nautin sormien multaan upottamisesta, nautin kasvun hedelmistä, nautin oman kasvattien jatko-jalostamisesta

Herkkuhetkiä  Sinullekin viikonloppuun!