Alkaakohan eläkeläiselläkin stressi painaa. Meidän kotineulomossa on kiire pahimmillaan. Toki, väärä ilmaisu tuo pahimmillaan. Ei tämä pahaa ole, parhaimmillaan olisi paras ilmaisu, vähemmän kuitenkin käytetty.
Kiitos sosiaalisen median, neulomoni varastoon ei ole jäänyt juuri mitään tekeleitä. Harmittaa, kun nyt täytyy jouluksi jo eioota tarjota.
Historiaa sen verran keriessä kerrottakoon, että 60-luvulla, opiskelujeni välillä, olin sukulaiseni tavaratalossa vuoden verran töissä. Silloin sain, käsityöhimoinen nuori kun olin, liikkeen lankaosaston hoitaakseni. Sieltä on kimmonnut tämä harrastus paneutua lankojen maailmaan. Silloin neulominen ja virkkaaminen oli kovasti muodissa. Itselleni virkkasin muun muassa jakkupuvun ja neuloin täyspitkän neuletakin. Vieläkin on jonkun laatikon pohjalla äidilleni neuloma pitsijakku.
Neulominen oli muodissa mielestäni koko 70-luvun vielä, kunnes hiipui 80-luvulle tultaessa. Kukaan ei enää neulonut. Stockmann Helsingissä lopetti lankaosastonsa ja lankakaupat vähenivät yksi toisensa jälkeen ympäri Suomea. Helsingissäkin sinnitteli vain yksi lankakauppa, Menita (ei mainos).
90-luvun puolen välin jälkeen, näin oletan, alkoi pikku hiljaa neulebuumi nousta. Pieniä neuleryhmiä perustettiin. Käsityöliikkeet alkoivat lisätä varastoihinsa lankoja enenevissä määri ja näihin kauppoihin alkoi kokoontua erilaiset neuleryhmät, neulekahvilat. Ollaankohan nyt huipussa? Nähtäväksi jää.
Jälkikäteen olen hyvilläni, että neulemuoti romahti lähes 20 vuodeksi. Silloisen kovan työtahtini vuoksi olisi käsityöharrastus kääntynyt painajaiseksi luultavasti, vaikkakin neulominen ja virkkaaminen vähentää stressiä. Kerrotaan, että muinoin intiaaninaiset, miehiensä lähdettyä metsälle, kokoontuivat nuotioitten ääreen käsitöitä tekemään. Näin lievitettiin pellon tuomaa stressiä.
Nyt on eläkeläisellä aikaa, ainut hoppu on saada meneillään oleva työ valmiiksi, jotta uutta pääsisi kokeilemaan.
Facebookkia ja Pinterestia selaillen ideoita pursuaa laidasta laitaan. Pää pitää pitää pää kylmänä, että tekee aloitetun työn loppuun. Aina se ei onnistu.
Nämä kuvakäsitellyt kuvani kuvatkoot tämän hetkistä mieleni maisemaa
Vaikka olisikin toisintoa, lisään tähän kuvaryppään syksyn uurastuksista. Tässä en missään vaiheessa toteuta sanontaa, laiska työtään kehuu. Olen itse saanut vinkkejä toisten blogeista ja sosiaalisesta mediasta, googlettamalla, Pinterestistä, Istagrammista ja lukuisista lehdistä ja kirjoista. Ehkä näistä löytyy vinkkipoikasia muille. Vaikka blogini ei kuulu mihinkään yhteisöön ja harvakseltaan kirjoitan, on kävijämäärä tänäkin vuona lähes 9000 kävijää. Joten tässä....
Lopuksi, nämä sukat ovat työtupani tämän vuoden hitti, kuudennet kohta valmiit ja yhdet aloittamatta.
En saanut, enkä malttanut kuvia kauniisti asetella, joten jääkööt vähän torsoksi, muuten tässä urakka k....
Hyvää viikonloppua
Ja
Itsenäisyyspäivää kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti