Naistenpäivän askartelua

Ensiksikin, Hyvää Naistenpäivää kaikille meille!

Vaikka Naistenpäivän historia ei ole meillä vanha, eikä siis kuulu kultuuriimme, on varmasti paikallaan muistella suomalaisia vahvoja naisia ja heidän jälkeensä jättämiä perintöjä, henkisiä ja materiaalisia.

Yksi tällainen vahva nainen oli äitini. Menestyvä liikenainen, aktiivinen järjestöihminen, vahvaluontoinen, voimakastahtoinen nainen ja ennenkaikkea äiti, joka pitkälti pyöritti pikku perheemme arkea.
Ätini oli myös erittäin taitava käsistään. Suurten ikäluokkien lapsena, sodan jälkeen syntyneenä, kasvoin maailmassa, jossa ei kaikkia saatu eikä ostettu kauppojen hyllyiltä. Maailmassa, jossa "rahaa ei otettu seinästä" eikä matkusteltu ympäri maailmaa omien mieltymysten mukaan.
Synnyin kuitenkin kätevän äidin tyttäreksi.
Voin vilpittömin mielin ajatella, ettei minulta koskaan puuttunut mitään, ainakaan sellaista, jota kaipasin. Talvella sain pukeutua äidin ompelemiin lämpimiin takkeihin, jopa sisäturkin äitini valmisti vanhasta turkistaan. Kesällä liehuttelin kevyissä nailonmekoissa milloin minkäkin muotivillityksen  koristaessa mekkojani. Aah, vannehelmatkin olivat joskus muodissa.

Äitini piti myös käsitöistä. Milloin kudottiin mökillä kangaspuilla, milloin lauloi kutomakone autotallin nurkassa, eikä puusepän taidotkaan häneltä puuttuneet.
Meillä vitsaillaankin silloin tällöin mummon "pienoista".  Hän nimittäin rakenteli toistuvasti standardikaappien sisustukset uusiksi ja hyllyjen pienoja eli kannakkeita varten säästeltiin milloin mitäkin lauankappaletta ajatuksella, että jos pienoiksi tarvitaan.

Ennen sairastumistaan äiti opetteli vielä pitsin nypläyksen. Virkattujen ja makramesolmittujen pitsien ja pitsiliinojen sekaan alkoi karttua toinen toistaan kauniinpia ja vaikeatekoisempia pikkuliinoja.

Nyt nämä liinat ovat olleet hyllyjeni uumenissa yli 20 vuotta. Välillä niitä käyn läpi. Koskettavaa on varsinkin katsoa keskeneräistä liinaa, joka häneltä on jäänyt lankojen päättelemisvaiheeseen, kesken siksi, että hän ei enää oivaltanut, miten langat pääteltiin.

Olen suunnitellut jos vaikka minkälaista tapaa käyttää näitä taideteoksia. Voisiko käyttää pellavaliinan koristeena, entä kuvateoksena tai vaikkapa tauluna?

Ja yhtenä iltana nappasi  idean Pinterestistä. Taulu!
Kaivoin  äitini pellavakaitaliinan, hain varastosta  vanhan taulun, ostin kirpparilta aterimia ja taulukaupasta kehyksien korjaustarvikkeita.

Palanen historiaa, Naistenpäivän muisto omasta äidistäni.