Elämä se usein koostuu pienen pienistä arkijutuista, sellaisista jotka vain tulevat ja menevät.
M.A.Numminen laulaa "Maailma se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan....".
Niinpä niin, tällai sitä kannattaa laulella ja pysähtyä nauttimaan arjen pikkujutuista.
Vai mitä tuumaatte:
Aamupyrähdyksestä mökkihuussissa -10 ° asteen pakkasessa
Ja katsella huussin ikkunasta aamuauringon kultaamaa puunrunkoa.
Silmäillä ohikulkiessaan kättensä töitä
Nauttia siitä, että googlettamalla osaa korjata juntturaan menneen tablettinsa
Ihailla, kun pikkuprisessan tossuista lopulta tuli kaksi yhdennäköistä tossua
Ja miten sitten, kun lopulta ymmärrät pistää riittävästi päälle ja potkutellen lähdet ihailemaan ympäröivää luontoa.
Samat puut ja kalliot kuin kesämaisemissa,
kuitenkin niin erilaisina
kuitenkin niin erilaisina
Luonnon jäätaidetta kallion pinnassa
Sammaleinen kivitaulu kauniine jäkälineen
Ilveksen jäljet jäällä kiemurtelevat saarelta toiselle
Kauas kauas siintävä Luonteri
Kesän merkit etelärinteellä
Vain kelkkaurat johtavat saaren ohi
Ja lopuksi herkkuhetki illan hämyssä, mätileipä a'la Kamalansaari.
Tällaiset elämänsilkit kahmin syliini tänä viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti