LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Täälläkin sataa

Miksi näin?

Elämä pysähtyy välillä kuin seinään. Lukemattomat, vastausta vaille jäävät ajatukset pyörivät mielessä. Ilo voi äkkiä kääntyä tuskaiseksi suruksi.

Tämän olemme taas kerran kokeneet. Iloiset, nuorten riemua täynnä olevat ylioppilasjuhlat kääntyivät illanmyötä raskaaseen suruviestiin. Juhlivan perheen poika, terve, aina niin iloinen ja sydämellinen nuori mies, oli löydetty omasta kotontaan kuolleena.
Miksi näin? Miksi sisko joutuu kohtaamaan tällaisen menetyksen, veljensä kuoleman, juhlapäivänään? Miksi koko perhe, äiti, isä ja lähisukulaiset pysäytetään raskaan surutaakan eteen?

Kunpa tietäisimme.

Elämän on kuitenkin jatkuttava, aika laahustaa eteenpäin, vaikka kuinka vaikeaa on. Raskain mielin ja askelin on arkea kuljettava. Toivon, että ystävämmekin pikkuhiljaa pääsevät arjesta ja sen rutiineista kiinni.

Elämä jatkuu saarellammekin, vaikka ajatukset välillä ovat ihan jossain muualla.

Ilojakin kertyy, ne pitää vain huomata.

Tänään meillä tanssittiin sadetanssia, kun kattoon ropisivat ensimmäiset aamun sadepisarat. Vihdoinkin! Maa täällä oli niin kuivaa, että maanpinta muistutti erehdyttävästi elefantin nahkaa. Hmm, onkohan elefantilla nahka vai iho?

Ja sitten vain sadepisaroita kuvaamaan, leikkiviä, raikastavia sadehelmiä.


Niitä oli havunneulasissa


Juuri putoamassa oksilta maahan


Niitä leikkii pikkulammikossa,
 josta pihlajan oksa hörppää vettä


Niitä välkehtii ruusun terälehdillä


Salaatin lehdillä


Ne raikastavat lehtikaalia


Ne rummuttavat ikkunaan,
 maalaten maiseman sateenharmaaksi.


Kasvulaatikossa, lasien suojassa on  rauhaisaa kukkia


Eikä basilikkakaan ollut paleltunut

Ja kun myrsky nostattaa Luonterin mainingeille, repeytyvät pilvet, ja aurinko kuivattaa sateen.


Ja hortensia kukoistaa entistä komeampana.

Mikäs on nyt hoidella kasvejansa, kun Kanelia ja kardemumma -blogin arvonnassa olin voittanut kasviravinteita. Arpajaisvoitot eivät juurikaan ole kotiutuneet meidän maisemiin, joten aamuinen viesti oli tosiaan iloviesti.


Päiviä tulee ja menee, aurinkoisia, sateisia, iloisia ja suruisia.
Kaikki ne on elettävä, jokainen kohdallansa.




Ilo on myös tämä nykyinen kameratekniikka!

7 kommenttia:

  1. Surullinen tapaus, joita ei ymmärrä, varsinkaan jos kyseessä on nuori ihminen, jolla elämä on edessä.

    VastaaPoista
  2. Surullinen tapaus, joita ei ymmärrä, varsinkaan jos kyseessä on nuori ihminen, jolla elämä on edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pikkuhiljaa auttaa. Pakko on arkea jaksaa, vuoden kierto on kuitenkin läpikäytävä, ennenkuin helpottaa.

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Olemme eläneet surussa koko loppukevään ja alkukesän. Perjantaisten hautajaisten jälkeen voi hiljalleen aloitella normaalimpaa elämää. Mutta nuoren kuolema on aina jotakin, jota ei ymmärrä ja hyväksy. Ja vielä siskon juhlapäivänä.
    Voimia jaksamiseen. Päivät laahustavat eteenpäin omalla painollaan.

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Olemme eläneet surussa koko loppukevään ja alkukesän. Perjantaisten hautajaisten jälkeen voi hiljalleen aloitella normaalimpaa elämää. Mutta nuoren kuolema on aina jotakin, jota ei ymmärrä ja hyväksy. Ja vielä siskon juhlapäivänä.
    Voimia jaksamiseen. Päivät laahustavat eteenpäin omalla painollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tällainen pysähdyttää. Vain kysymykset ovat huulilla.

      Poista
    2. Kyllä tällainen pysähdyttää. Vain kysymykset ovat huulilla.

      Poista