Tomaatin tie taivaalliseen tomaattikeittoon

Oli vuosia, jolloin en erityisesti pitänyt tomaateista, varsinkaan kuumista happamista. Ne maistuivat karvaalta ja veivät muun ruuan maun kokonaan mukanaan.

Ensimmäinen wau -efekti tuli Mutti -tomaattituotteiden (ei mainos) kautta. Eikä aikaakaan kun saarellamme kypsyttelin tomaatteja. Ensin ämpärissä aurinkoisella paikalla. Myöhemmin mies teki pienet laatikot, johon mahtui yksi korkeampi tomaatti ja toinen minitomaatin härpäke. Viime kesänä sain laiturille kasvulaatikon, korkeahon ja puutarhamuovilla ja ikkunalasilla eristetyn.

Kamalansaari on aurinkoinen saari, pikkuinen sellainen, josta tuulet hyvin synnyttävät kunnon läpivedon. Kasvit ovat suojattava hyvin. Onneksi suuret siirtolohkareen antavat hyvää suojaa ennenkaikkea pohjoistuulella. Tässä oli kuitenkin haastetta kasvatukselle.

Mutta nyt pukkaa satoa. Harjoitus tekee mestarin. Laiturillakin voi kasvattaa omiksi tarpeikseen vihanneksia, juureksia ja yrttejä. Kasvikirjoa pitää vain rohkeasti laajentaa olemassa oleviin kasvualustoihin. Mielikuvitustakin on mukava käyttää.

Nyt kun kypsiä, kauniin virheettömiä tomaatteja pukkaa reippaalla vauhdilla, on tomaattikeiton tekemisen aika.

Siinä soppaa keitellessä mietin niitä eri vaiheita, joita kasvi kokee, ollakseen lopulta kattilassani.

Ensin roudaat säkkitolkulla multaa saarelle ja valmistat kunnon kasvualustan taimille. Itse en taimia kasvata parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Taimet onnistuin tuomaan veneessä siten, 

etteivät suuremmin latvoistansa vaurioituneet

Alkoi kastelun  ja lämmön  tarkkailun aika

Lehtiä ja lehtiä työnsi tomaatin taimet vimmatusti,

kunnes tomaatti ymmärsi lopulta ryhtyä kukkimaan

Ja syntyihän niitä raakileitakin usean kastelun ja varsien ravistelun seurauksena

Tässä vaiheessa malttamattomuus on kovilla.

 Kypsymisloitsujen myötä alkoi pikkuhiljaa tomaatit vaihtamaan väriä.

Nyt oltiin jo siinä vaiheessa, etteivät konstit meinanneet riittää nuokkuvien oksien tukemiseen

Lopulta  alkoi taivaallisen tomaattikeiton teko

Googlailin erilaisia keitto-ohjeita ja löysin Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -blogista ohjeen, jota mukaillen tein oman soppani näin

Tomaattikeitto

Yksi porkkana kuutioina (omasta saavista sekin)

Pari kolme lehtisellerin vartta lehtineen (itse kasvatettuja)

Lusikallinen öljyä

Vajaa kilo kypsiä tomaatteja

4 dl vettä

Kasvisliemi kuutio

1/2 dl hyvää valkoviiniä

Lusikallinen kookossokeria

Puolikaan sitruunan mehu
Ruokalusikallinen tomaattipyrettä
1/2 dl kuohukermaa
Mustapippuria

Tuoretta basilikkaa

Kuullotin ensin öljyssä kevyesti porkkanan palaset ja lehtisellerin varret kattilassa.
Lisäsin yhtäaikaa kaikki tuut aineet paitsi kerman ja basilikan. Annoin hiljalleen porista kattilassa kunnes tomaatit olivat kypsiä. Jäähdytin keiton.

Soseutin jäähtyneen keiton tehosekoittimessa samettimaiseksi massaksi. Kuumensin keiton uudestaan, tarkistin maun ja lisäsin kerman sekä basiliikkasilpun.

Lopuksi lurautin pähkinäöljylorauksen keiton pinnalle.

Kylläpä kelpasi herkutella pienten kanttarellipiiraiden kanssa

Tästä kasvun ihmeestä nautin, nautin mullan tuoksusta, nautin sormien multaan upottamisesta, nautin kasvun hedelmistä, nautin oman kasvattien jatko-jalostamisesta

Herkkuhetkiä  Sinullekin viikonloppuun!

Juhlan jälkeen

Mietin kirjoittaessani tuota blogini otsikointia. Toisaalta elän/mme päiviä juhlan jälkeen, toisaalta taas tavalliset arkipäivätkin tuntuvat juhlapäiviltä, varsinkin näin sadon korjuun aikaan. Kalaa, oman"maan" kasvattia, metsän satoa ym. siitähän ne juhlat syntyvät.

Pieni kertomus kuitenkinviettämistämme  juhlasta ja sen tunnelmista. Pyöräytin itseni uudelle vuosikymmenelle. On se taas sellainen virstanpylväs, joten juhlittava oli. Kuvainnollisesti pakkas itseni, mieheni, tyttäreni kaksin kappalein, lapsenlapsen ja vävyn sekä automme Viroon lähtevään laivaan. Vain toinen lapsenlapsi puolisoineen sekä bonuslapsenlapsi jäivät rannalle ruikuttamaan.

Tämä porukka oli hyvä, omat läheiset, tärkeät rakkaat ihmiset kanssani matkustimme Haapsaluun. Vaikka kaikki olemme Virossa vierailleet, useastikin, oli Haapsalu ympäristöineen meille kaikille uusi tuttavuus. Perillä odotti hyvien ystäviemme iso talo aivan kaupungin keskustassa.

Kun tuon talon oven aukaisi, oli kuin olisit siirtynyt eri vuosisadalle. Kauniit vanhat huonekalut loivat rauhaisan tunnelman isoihin korkeisiin huoneisiin. Piti oikein pysähtyä kuuntelemaan, kuuluiko jotain ääniä talon vuosikymmenien historiasta.

Täällä asustelimme

Karun saaren omistajana lumouduin täysin pihan puutarhan rehevyydestä ja kasvikirjosta. Kuvassa vain murto-osa koko komeutta

Mielikuvituksissani istun talvi-iltana ison kirjastohuoneen tuolissa, kirja sylissä, uunin puskiessa lämpöä ja tunnelmaa huoneeseen.

Totesimme, että majapaikkamme oli upea, tänne haluamme vastaisuudessakin.

Haapsalu oli viehättävä pikkukaupunki, vain n. 11000 asukasta.

Siisteillä kaduilla leijaili kesäpäivän rauha

Vaikka kulman takana vietettiinkin lepppoisaa markkinalauantaita

Nyt olisi ollut sikaa juhla-ateriaksi

Jätimme sian toisten nautittavaksi. Illan hämärtyessä rantauduimme ravintola Soffan hemmoteltavaksi. Miellyttävää hemmottelua saatiinkin, leppoisan kohteliasta palvelua kauniissa yksinkertaisessa ympäristössä ja mitä ruokia. Jokainen sai valita oman mieltymyksen mukaan, ei tarvinnut tyytyä stereoruokalajeihin.

Tonnikalatartar alkuruuaksi

Mehevää ankanrintaa toisille

Grillattua tonnikalaa osalle

mustekalaa muille

Lopuksi  suklaafondant, sekin  täydellistä. Kuuma täyteläinen suklaa valahti lautaselle, kun lusikkansa upotti kakkuun. Vieläkin vesiherahtaa kielelleni.
(Turha varmaan kertoa, olen suklaafondantfani)

Sampanja ja hyvät viinit täydensivät juhlavan ruokailumme

Nuoriso-osaston lähdettyä työnsä ääreen alkuviikosta,  oli tarkoituksenamme miehen kanssa ajella hiukan Viroa edestakaisin. Kovat sateet ja tuulet harmaannuttivat maisemat niin kehnoiksi, joten pientä kiertoajelua Pärnuun ja takaisin lukuunottamatta pitäydyimme lähimaisemissa. Katsomista oli niissäkin.

Ratakiskoja ei enää Haapsaluun ole, nyt asemarakennus ympärisöineén toimi museona

Lentokentästä oli jäljellä vain halliraunioita ja kiitoradat, erilaista katseltavaa nekin

Vanha Piispanlinna

Ja linnan tuomiokirkko on laaja museoitu alue

Vaikka satoi, paljon kuitenkin näimme ja nautimme

Niinkuin alussa sanoin, juhlaa on arkikin. Meillä Kamalansaarella juhlitaan nyt sadonkorjuuaikaa, eikä tämä aika yhtään häviä Haapsalun ajalle.

Näin sitten jatketaan vuosikymmenen vaihteen jälkeenkin. Vaikka numerot iässäni ovat suuret, on sielu ja sydämeni yhä nuori, näin sen itse koen ja se on tärkeintä.

Ja kelloköynnökseni valkeine kukkineen toivottelee hyvät huomenet joka aamu terassimme kaiteelta satoi tai paistoi.