HAUKIPYÖRYKÄT MUHIVAT TOMAATTISOOSSISSA

Haukea pakasteessa vain riittää, oisko jo ihan tympääntymiseen asti. Onneksi on tämä uusia ideoita ruokkiva ruokablogien maailma.
Tuplaespresson Epätrendikäsruokablogin innoittamana kokeilin haukipyöryköitä tomaattikastikkeessa, alkuperäinen ohje oli lohelle.

Kala kuin kala. No, ei ihan. Hauki on kuiva kala verrattuna loheen, joten haukimurekkeen koostumus oli saatava "kosteaksi" ja kuohkeaksi. Näillä ohjeilla syntyi syötävän hyvää haukiruokaa.

Haukipyörykät
n. 500 g haukifilettä
vajaa 2 dl sulatettuja katkarapuja
1 muna
1, 5 dl kermaa
Suolaa, ripaus mustapippuria
1 rkl sulatettua voita
1tl appelsiinin kuoriraastetta

Tomaattikastike
1 prk Mutti tomaattimurskaa
1 dl kalalientä
1 varsisellerin varsi
1 pieni porkkana
1 rkl Akave-siirappia
Suolaa ja pippuria
Loraus kermaa ja timjamia

Ensin haukimureke. Haukipalaset ja katkaravut monitoimikoneesen ja hienoksi. Kananmunan keltuainen vatkataan vaahdoksi ja vaahto lisätään kerman ja sulatetun voin sekaan. Kermamuna seokseen on hyvä lisätä vielä mausteet ja appelsiinikuoriraaste. Kermaseos valutetaan hitaasti monitoimikoneeseen kalamurekkeen sekaan koneen käydessä koko ajan. Loouksi nostellaan varovasti sekaan kovaksi vatkattu munan valkuainen. Konetta ei enää käytetä vaan lusikalla ikäänkuin nostellaan vaahto murekkeeseen. Kannattaa kaataa mureke erilliseen astiaan, jotta terät eivät ole esteenä valkuaisvaahdon lisäämisessä. Tarkistetaan maku ja murekkeen notkeus. Murekkeen tulee olla löysähköä ei kovaa tinttanaa. Sitten mureke kylmään ja soossin tekoon.

Varsiselleri ja porkkana suikaloidaan pieniksi paloiksi. Kuullotetaan vihannekset ja mausteet öljyssä kunnes porkkana ja varsiselleri ovat puolikypsiä. Lisätään tomaattimurska, kalalieni ja siirappi ja annetaan porista laakeassa kasarissa kunnes vihannekset ovat pehmenneet tomaattikastikkeen sekaan. Tarkistetaan soossin maku, lisätään halutessa kerma (voi jättää kokonaan poiskin)
Kuumaan kastikkeeseen pyöritellään kahta lusikkaa apuna käyttäen kalamassasta pyöryköitä ja upotetaan tomaattikylpyyn. Annetaan muhia tovin, ei liian kauan, etteivät pyörykät ylikypsenny. Lopuksi kuivattua tai tuoretta timjamia päälle.

Herkuttelimme italialaiseen tyyliin foccacia -leivän kanssa, eikä ruoka muuta kaivannutkaan

Ihmismieli on siitä niin mukava, oma mieleni ainakin, vaikka joskus käy pettymysten ja pahanmielen syövereissä, voi huominen päivä olla ihan jotain muuta. Tekemisen iloa, nauttimista, onnistumista, mitä pientä tahansa ja kaikki tuntuu mukavalta. Niin kuin tänään. Koko koti tuoksuu puhtaalle, leipä paistuu uunissa, turvoten jättimäiseksi leiväksi omaan villihiivan juureen tehtynä

 Hämärtyvässä illassa on mukavaa odottamista; lapsen ja lastenlasten vierailua. Virkkaustyöt ja neuleet onnistuvat ja pöydällä kukkii röyhkeästi pöyhistelevä Atsalea. Ja bloggausta.

VÄLILLÄ NIIN KETUTTAA

Tiedät varmaan tunteen kun kaikki tuntuu menevän pieleen. Joku aamu alkaa sillä, että kaikki tavarat käyvät lattian kautta, hammasharjasta meikkipuuteriin. Kahvin porot roiskuu pöydälle, leipäviipale hyppää paahtimesta lattialle, kahvia läikkyy Hesarille ja lopuksi lyöt varpaasi pöydän jalkaan.

No, tämä ketutus ei ole tällaista. Kömpelyys häviää kun oikein skarppaa tai kiroaa kunnolla ja murahtelee miehelle. Nyt ottaa muuten vain päähän.

Harmikseni olen saanut vähäunisen ihmisen lahjat. Nii'in, se ei aina tunnu mukavalta. Valvon pitkälle aamuyöhön ja nukun sitten pitkälle aamuun, yhdeksään kuitenkin. Olen nyt yrittänyt muuttaa vuorokausirytmiä, käydä nukkumaan ennen klo kahta aamuyöstä. Kun jotenkin nukahdan puolen yön jälkeen niin, enkö kuku jo aamusta ennen viittä. Hissuttele sitten siinä useampi tunti ennenkuin mies herää.
Ai miksikö vaihtaa hyvää rytmiä. Makoilin  tässä pariinkin otteeseen tammikuun puolella paikallisessa keskussairaalassa rytminsiirroissa. Onneksi taas kerran onnistuivat molemmilla kerroilla flimmerin tasaantumaan. Nuori, valpas, ystävällinen lääkäri  suositteli tällaista muutosta unirytmiin. Olen nyt kokeillut, ja hermot tässä  menee.

Tiedä häntä mitä tekisi. Näistä rytmäreistä seurasi erilaisten seurantakokeiden kierre. Ajattelin jo tänään siirtäväni lepotuolin ittelleni sairaalaan, joka päivä kun siellä joutuu istumaan. Milloin pitää puhaltaa torviin, milloin kuvataan, otetaan EKG:tä ja verikokeita. Ja tälle ihmiselle on vielä suotu huonot ja pakenevat suonet! eikä verta niin vain oteta. Nyt ovat kädenselät kirjavat ja tähityt kuin tikkataulut ja kyynärtaipeet mustelmilla ja jatkoa seuraa ensi viikolla. Ja ihan turha sanoa, että hyvä kun seuraavat, hyvä kun hoitaavat ja kyllä se helpottaa. Nyt vain ketuttaa.

Eikä siinä kaikki. kirjoneuleeseen neuloin väärällä värillä puolet etukappaleesta, kahteen raitaan tuli neulevirhe, ja lankakin näyttää hupenevan huolestuttavan nopeasti.

Mökille ei pääse jäällä olevan veden vuoksi, kadut ovat huonolla aurauksella eikä kuntosalillekaan saa luitaan kuin kerran viikossa. Lukeminenkin takkuaa. Leffoja tympäisee katsoa, siivota ei huvita ja silityslautakin seisoo turhautuneena työhuoneessa. Eikö muka saisi tuskailla.

No jotain sentään. Kävin kirpparilla. Ostinpa kylppäriä koristamaan pari afrikkalaista figuuria. Aikaisemmin olin hankkinut huutokaupasta Markku Salon Pandora -lippaan. Siinä ne nyt koreilevat.

Ai miksi afrikkalaiset? Ostimme aikoinaan Etelä-Afrikasta ihanan patsaan itsellemme muistoksi. Vaikka käärin sen kaikkien matkavaatteiden sisälle kovakuoriseen matkalaukkuun oli patsas särkynyt useaksi palaseksi. Korvatkoon nämä pystit silloisen harmituksen, kun vielä muutamalla eurolla sain ne ostettua.

Iloahan tuottaa myös keittiön katosta riippuva Eero Aarnion Moon60 -valaisin, huutonetistä joululahjaksi hankittu, viideksellä alkuperäisestä hinnasta.

Hyvä ystäväni kehoitti minua kirjoittamalla purkamaan ne asiat, joihin takertuu kiinni ja vatvoo mielessään, varsinkin ne huonot asiat.

Niin tein nyt. Ja kas, ehkä huomenna on valoisampi päivä.

SAIRAAN MEHEVÄÄ POROPATAA HERKKUTATEILLA HÖYSTETTYNÄ

Tammikuu on taitettu. Ihanaa. Yksi aurinkoinen päivä oli koko kuukauden aikana täällä päin Suomea. Toki ne ovat harvinaisia näin keskitalvella. Mutta kun sinä aamuna vedin verhot ylös ja ikkunastamme avautui auringon kultaamat puun latvat, alkoi sielukin laulaa tulevien kevätätalven säveliä. Odotusta ja toivoa.
En toki ole kaamosmasennustyyppiä, mutta vähäinenkin auringon kajo kummasti virkistää mieltä, antaa potkua päivään.

No tänään ei sielu auringon valossa lauleskellut. Lunta tuprutti useamman tunnin. Metsähallituksen (tai vastaavan)  lippu lepatti vaakasuoraan naapuritalon tangossa. Pakkaslukemat pyörivät nollassa ja kadut pöpperöityivät lumesta. Oli hyvä syy olla menemättä edes pienelle kävelylenkille. Onneksi oli urheiluja kanavien täydeltä ja neulomukseni.

Lapsi I aneli tekemään palmikkoneulopuseroa. Lupauduin. Tuskailin parikin viikkoa erilaisten neulemallien kimpussa, netissä ja lehdissä. Ei vain löytynyt sellaista, joka olisi saanut puikkoni toimimaan. 

Välillä tulee kuitenkin sellaisia ahaa -elämyksiä, jotka koituvat lopuksi huviksi ja hyödyksi. Muotitietoinen lapsenlapsi I mainitsi epätoivoni hetkellä, jotta kirjoneuleet ovat nyt kovasti muotia. Eikö vain syttynyt Pelle Pelottoman lamppu päässäni. Mullahan on lankoja omasta takaa ehkä yhteen kirjoneulopuseroon. Toivon mukaan lapseni lempivärin mukaisia. Vähän eri lankoja yhdistämällä sain kuin sainkin kasan neljä eriväristä, samanpaksuista lankaa, joten..... (kuva yllä).

Pikku jännitystä on tietty ilmassa. Riittävätköhän langat varmasti puseroon?

Minun piti kuitenkin kertoa tästä taivaallisen hyvästä poropadasta, jota tänään nautimme sunnuntaiateriallamme. Alkuruokana  söimme muikun mätiä kerma-smetanalla Ja keitetyllä perunalla (sopivaa leipäviipaletta ei ollut).

Pakasteen perkaus siis jatkui.

Kaivoin pakkasen uumenista poron etuselkää, kahdelle hengelle löytynyt palanen riitti.

Ja

Pussillisen pakastettuja herkkutatteja

Mätiköntsä suli lävikössä

Poropata

n. 400 g pala etuselkää

Muutama viipale savustettua possun savukylkeä

Maun mukaan herkkutatteja, pakastettuja tai kuivattuja

Suolaa ja mustaapippuria

3 rkl madeiraa

1/3 viherpippurikoskenlaskija juustoa

Kermaa.

Ensin possun kylkisiivut pannulle ja annoin rasvan tiristä paistinrasvaksi

Paloitellut lihat paistoin nopeasti rasvassa, lisäsin suolan ja pippurin

Lihat kippasin kannelliseen uunipataan ja pannun huuhdinvesi päälle.

Haudutin pannulla lopuksi herkkutatit pienessä voimäärässä ja ripottelin suolan päälle.

Lisäsin päälle.pataan.

Nestettä padassa oli lähes lihan pintoihin asti! Vielä ne kolme ruokalusikallista madeiraa  ja  pata uuniin, ilman kantta 220 º ja n. 25 min, kansi päälle, lämpö 120 º ja 1, 5 h.

Kun lihapalaset olivat läpeensä mureita, lisäsin pataan Koskenlaskijakermaseoksen.

Vielä uuniin puoleksi tunniksi ja valmista tuli.

Tässä pataruuassa korvasin sipulin sienillä. Ässällähän ne alkavat molemmat.

Ja jos joku ihmettelee epätaloudellista pannun kokoa niin kerron, että inhoan syvästi välillä rautapannun pesua ja rasvausta. Rautapannumme on pieni mutta Swiss Diamond on suuri. Paistotulos on kuitenkin lähes yhtä hyvä ja pannu kätevä tiskata.

Alkuruokamäti perunan kanssa, ilman sipulia.

 Eikä maku kärsinyt yhtään, mies söi mätinsä sipulisilpulla

Poropataa herkkutateilla, metsäsienisalaattia, hillottuja vihreitä tomaatteja, chilipuolukkahilloa ja etikkakurkkuja. Poro maistui ihan porolta

Pakasteeseen tuli taas kolmen nyssäkän tyhjät koloset, omat herkkukurkut vetävät viimeisiään, puolukkahillo on lopuillaan ja suolasieniäkin hupeni mukavasti.

Pääsee taas tulevana kesänä saalistamaan.

Tammikuun kestänyt pakasteen tyhjennystalkoista nautin myös taloudellisesti. Tammikuun ruokamenot pienenivät kolmanneksella syksyn kuukausiin verrattuna. Jess.

Näin illan kähmyssäkin maistuu vielä suussani tuo poron, sienen, vahvan juuston ja madeiran makusinfonia. Siis SIKAHYVÄÄ!