LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

perjantai 29. tammikuuta 2016

PANNUKAKUSTA HERKKU PANNARIIN


Kananmunia oli kertynyt ikään kuin liian kanssa, ja aloin huolestua niiden parasta ennen -päivän umpeutumista. Valkuaisiakin oli jäänyt muutama edelliseltä päivältä, joten hyvä pannari alkoi maistua mielikuvituksissa

Olen aikaisemminkin kertonut, että isäni oli oiva pannukakun tekijä. Kerta toisensa jälkeen olen, milloin mitäkin ainesosia muuttaen, yrittänyt saada vastaavanlaista pannaria aikaiseksi. Pitäisi varmaan tehdä useamminkin kuin kerta vuoteen, jotta kokemus tässäkin asiassa karttuisi.


Tästä luomuksestani olen ylpeä. Pannari hipoi jo lähes täydellisyyttä
Minttumustikkahillo täydensi vielä makua.

Herkkupannari
1 l Luomu täysmaitoa
4 kpl kananmunia
1 tl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljaa
1,5 dl mantelijauhoa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl voisulaa

Vatkasin kananmunat ja sokerin. Sekoitin joukkoon suolan, vaniljan ja jauhosekoituksen ja hämmensin niin, että massasta tuli lähes puuromaista. Tähän massaan loruttelin koko ajan sekoittaen maidon. Lopuksi kaadoin voisulan taikinaan.
Annoin tekeentyä jääkaapissa pari tuntia. Taikina oli lähes vetisen löysää.
Lopuksi uuni kuumenemaan 200°, taikina uunipannulle ja paistoin kunnes pannari oli kauniin ruskeaa, n. 25 min.
Tästä määrästä tuli uunipellillinen sekä toinen pienempi vuuallinen.



Näistä tarpeista


Kupruillen uunissa




Hyvän pannarin huonona puolena on se, että sitä tulee syötyä liikaa. Onneksi pakaste on keksitty.

Niin on taas viikko vierähtänyt, joten




Nautinnollista viikonloppua!

lauantai 23. tammikuuta 2016

ETELÄSAVOLAINEN BORSSI-KEITTO VUOHENJUUSTOKERMALLA

Eihän toki tämä keitto eteläsavolainen muuten ole, kuin se, että sen olen Etelä-Savossa tehnyt ja omien makumieltymysteni mukaan maustanut.

Oli miten oli, kuumana höyryävä keitto on mitä parhainta pakkaspäivän ruokaa. Lämpöiset pähkinäsämpylät kruunaavat herkullisen keiton.



Borssi-keitto

LIHALIEMI
n. 700 g karitsan luullisia lihapaloja
vettä sen verran, että pihapalat peittyvät
Suolaa
Maustepippuria
Lipstikkaa
Laakerinlehtiä

KEITTO
Chorizo- makkaroita
Liemestä peratut karitsanlihat
Lihaliemi
4-5 isohkoa punajuurta
1 pieni kerä valkokaalia
2 isoa porkkanaa
3-4 lehtisellerin vartta
1 Palsternakka
Öljjyä
Pari maustekurkkua
Punaviinietikkaa tai maustekurkun lientä
Suolaa, pippuria maunmukaan

Kerma

3 rkl vuohenjuustoa esim. Chavroux
3 rkl kuohukermaa
1/2 tl hunajaa
Silputtua lipstikkaa ja tinjamia

Ensin keitetän lihaliemi. Lihat ja mausteet kylmään veteen kattilaan ja annetaan kiehua, kunnes luulliset lihapalat ovat kypsiä. Itselläni oli siis karitsanlihaa, joka kypsyi parissa tunnissa. Kun liha on murean kypsää, perataan lihat luista ja leikataan  lihat pieneksi paloiksi syrjään. Siivilöidään lihaliemi.

Kuoritaan ja pilkotaan kasvikset.



Kasvissuikaleet kuullotetaan kevyesti öljyssä isohkossa kattilassa. Lisätään lihaliemi
Ja lihapalat. Lisätään suolaa jos tarvis ja mustapippuri. Annetaan hautua hiljalleen kunnes juuressuikeet ovat kypsiä. Viimeisenä puristetaan pieninä palloina tuoremakkara keitoksen joukkoon. Maustetaan punaviinietikaĺla, pippurilla ja tarkistetaan vielä suola. Lopuksi, kun keitto ei enää kiehu hämmennetään sekaan maustekurkkukuutiot.

Vuohenjuustokermaa varten sekoitetaan kaikki aineet keskenään.


Mehevät pähkinäsämpylät maistuvat ilman mitään lisäkkeitäkin

ö

Hyvää ruokahalua!

Nyt on sitten pakkanen lauhtunut, vain - 8 astetta. Mies läksi aamulla ajamaan mökillemme menevää jäätietä edestakaisin, jotta saadaan kunnon tanppaus tieurallemme lopputalveksi. Näin mökin talvikausi pääsee alkamaan.


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

PAKKASILOITTELUA

En niin nykyään välitä kierrellä kaupasta toiseen. Välttämättömät ostokset suoritan ja se on siinä. Alennusmyynnit ovat kauhistukseni. Stokkan Hullut Päivät aikoinaan sai minut totaalisesti välttämään Aleksin seutua.

Ei sääntöä  ilman poikkeusta.
Kiva olikin kierrellä paikallisessa kauppakeskuksessa, kun ulkona pakkanen paukutteli -30 astetta.

Eikä aikaakaan, kun silmiini osui kaksi kevään väristä bampukulhoa, reilun kokoisiakin. Hetken toki tuumailin, en niin kovin värirakas ihminen ole. Hinta, laatu ja käyttötarve ratkaisi ostojahkailuni.


Nyt valkoisessa keittiössämme koreilee värikkäät kulhot
kauden heldelmillä ja kasviksilla täytettynä.
Ilahduttivat myös 70 % alennuksellaan.

Kirjapauppakierroksella törmäsin keittokirjojen alepöytään.


Perheateria
 Kokkaa kotona  Ferran Adrian kanssa
kiehtoi värikkäine kuvineen


Yksinkertaisia ja houkuttelevia ohjeita kuvineen,
lähes 400 sivua, hintaan 9.95€,
tätähän pitää vaikka kuvakirjana.


Kovista pakkasista huolimatta, talvinen luonto, aurinkoisena pakkaspäivänä on pysähdyttävän kaunis. Nämä kuvat taltioitui kännykkäkamerallani lounasajelulla syntymäkaupunkiini, Savonlinnaan.


Ikkunasta aukeava maisema


Torimaisemaa


Kouluni Puistokadulla


Savonlinnan keskustaa


Aurinko kultaa Pitkääsiltaa torin laidalla

Hyviä talvipäiviä itsekullekin!


lauantai 16. tammikuuta 2016

KUNINGASRAPUHERKKUA HERKKUSUILLE

Palaan vielä Uuden Vuoden juhlintaan ja herkutteluumme.

Meillä on silloin tällöin tapana ystäväpariskunnan kanssa kokeilla ja herkutella sellaisen ruuan äärellä, jota ei ihan jokapäiväsenä ruokana nauti, eikä edes montaa kertaa elämässään. Yksi näistä mieliruoka-aineista on kuningasrapu. Tätä kuningasruokaa voi toki nautiskella muulloinkin, jos vain kukkaron nyörit antavat periksi.
Kotikaupunkimme kaupoissa ei todella tällaista herkkua tunnettu, olettivat jopa minulla olevan väärän ilmaisun ja tarkoittavan scampeja. Onneksi ystävät toivat tullessansa, voisin kuvailla, mielettömän määrän kuningasravun osia ns. klustereita.

Niin innostunut olin tuohon ruoka-aineeseen, että kuvauskin jäi vasta loppusuoralle. Onneksi ei ehditty herkkujamme kokonaan syödä, ennenkuin sain napattua yhden kuvan.

Netissä on paljon tietoa kuningasravuista, joten jätän sen osan tästä väliin.

Uuden Vuoden aattomenu koostui:

Juusto-savuporokeitto

Grillatut kuningasravut

kampasimpukat
persimoni-avokadosalaattipedillä

Piparjuurikermaa
Paahtoleipää


Mustikkamarenkijälkiruoka

juomana

Sampanja
Mustikkalikööri




Tarjollepano oli enemmänkin prutaali kuin, 
että se olisi kunnioittanut juhlavaa ruokaamme

Grillatut ravut
4 juningasrapu klusteria (1 jalkanippu, sakset)
Voisulaa, jossa on ripaus suolaa ja tilliä runsaasti

Ravun jalat halkaistaan kalasaksilla pituussuuntaa niin, että jalan tumma puoli jää jalan lihan kupiksi.
Kuumennetaan uuni n. 250°
Näin peratut kuningasravut uunipellille, sivellään ruunsaasti voisulalla. Uuni grillivastuksille ja ravut uuniin, uunin ylätasolla. Annetan grillaantua 5 min. 
Ravut annetaan jäähtyä, ovat kylmänä maukkaampia. 


Juusto-kylmäsavuporokeitto alkuun,

hedelmäinen kampasimpukkasalaatti 
kuningasrapujen kyytipojaksi


Viimeiset tipat sampanjasta

Vaikka kehuja ei ole kaukana, täytyy sanoa, että nämä ravut olivat sata kertaa paremmat, kuin aikoinaan Pykeijassa syömämme ravut. Norjalaiseen tyyliin ne olivat suolavedessä keitetyt ja tarjoiltiin riisi-herne-maissilisäkkeen kanssa.

Seuraavana päivänäkin herkuttelimme, uuden vuoden ensimmäinen ateriamme koostui fasaanin rintapaloista lisukkeineen. Joten...

Mukavaa on välillä herkutellen juhlia hyvien ja rakkaiden ystävien kanssa.



tiistai 12. tammikuuta 2016

TÄMÄHÄN LÄHES AHISTAA,!!!!!

En ole oikein koko blogihistoriani aikana ollut tyytyväinen Lapastaivaan ulkonäköön.

Lapastaivas nimettiin aikoinaan neulomieni lapasten tuotenimeksi. Nimi syntyi elokuisena myöhäisiltana, kun mieheni houkutteli katsomaan hienoa tähtitaivasta ja tähdenlentoja. Olin samaan aikaan asettelemassa lapasluomuksiani kuvausta varten, enkä malttanut lähteä ulkosalle. Tokaisin miehelleni olevani juuri lapastaivaan parissa.
Siitä syntyi myös blogin nimi. Mitäpä sitä muuttamaan. No, tämä kertomus on jo ollut kirjoittamiseni alkutaipaleella. Kertaus on opintoen äiti, sanotaan.


Tästä siis kakki alkoi

Olen vuoden ajan tuskaillut blogini visuaalisen ilmeen kanssa. En vain oikein ymmärrä bloggerin logiikkaa. Tässä sen taas näkee, iän myötä tulevan kömpelyyden niin fyysisen kuin menttaalisen. Eikä pidä paikkaansa tässä sanonta; minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Lotus123-maailmasta ei tänä päivänä muuta hyötyä ole kuin se, ettei tietokoneita tartte pelätä. Hyvä näinkin.

Tämän päivän vietin blogini ulkonäkömaailmassa. Parempaa jälkeä ei syntynyt. Mikä näytti läppärillä suht'koht' jees, ei istunut tablettimaailmaan lainkaan. Tekstien värit ovat hailakat ja huonosti luettavissa. Blogin nimi on ja pysyy toisessa laidassa. Kuva on irrallinen läntti, jne. 

No jahka taas hermo kestää istahtaa tietokoneen ääreen, yritän vielä kerran.

Asiassahan tämä lumipyrypäivä vierähti!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

TALVINEN TOMAATTIKEITTO KRUUNAA MAISEMA-AJELUN


Kotiseutumatkailua parhaimillaan tarjosi tämän päivän autoajelu. Mikkelistä pohjoiseen noin 30 km päässä virtaa vuolaana Läsäkoski. Läsäkoski toimi jo 1600-luvulla Ruotsin kuninkaan suosittuna kalastusalueena, joessa elävien luonnon taimeniensa ansiosta. Nykyäänkin alue on suosittu kalastuspaikka varsinkin perhokalastajien keskuudessa. Suusina nälkävuosina, 1800-luvun  puolivälissä, rakennettiin Läsäkoskelle kanava. Alueella toimi saha sekä mylly. Parhaimmilaan tehdasalue työllisti lähes 300 ihmistä. Läsäkosken saha lopetettiin talvisodan aikoihin ja myllyn toiminta lopetettiin 1950-luvulla. Jokialue ja alueen rakennukset ovat vuosien saatossa tarjonneet monenlaista toiminta- ja palvelumuotoa. Sota-aikana sahan päärakenuksessa toimi muun muassa MLL:n orpolasten lastenkotina.

Vaikka nuoruutemme olemme Mikelissä asuneet sekä eläkepäinä tänne palanneet, on tuo Läsäkosken seutu meitä jäänyt tutkimatta. Miksihöhän, ihmettelimme, kun tänä talvisena päivänä sinne ajelimme.

Voiko jotain näin kaunista keskitalven aurinkoisena päivänä kohdata? Kuvat puhukoot puolestaan.





N


Ajomatkan maisemissa kohtasimme maalaismaisemaa





Näitäpä päitä ei -25° pakkanen haitannut.


"Ei palele ei, usko jo"

Kylläpä höyryävä  inkiväärinen tomaattikeitto maistui parituntisen reissun jälkeen.

Tomaattikeittoon käytin
1 tl voita
pari raastin vetoa valkosipulia
n. 50 g savupekonia
1 purkki säilöttyjä tomaatteja
2 tl tomaattipyrettä
suolaa tai  1 dl kasvislientä
mustapippuria
kuivattua lipstikkaa
Akave-siirappia ( käytän lähes aina tomaattiruuan kanssa)

Lopuksi
raastettua inkivääriä
vajaa desi kermaa

Kasarin pohjassa pienessä voisulassa hauduttelin silputun savupekonin ja valkosipuliraasteen. Säilötyt tomaatit, tomaattipyre, kasvisliemi ja mausteet kasariin.
Annoin hiljalleen porista puolisen tuntia. Soseutin keitoksen sauvasekoittimella. Tarkistin maun. Lopuksi höyryävän keiton päälle inkivääriraasteella maustettu kermavaahto.




Lautasellinen keittoa ja lohipasteijat lämmittivät mukavasti pakkasen puremia maisemamatkailijoita.

Hyviä härkäviikkojen päiviä

Palailen tässä muutaman päivän sisällä erikoisherkkuihin, joilla hemmottelimme vuoden vaihteessa. 
Inarin matkallamme saimme kokea häivähdyksen loistavasta Design Dining -paikasta Ukonjärven rantamaisemissa. Joten tähänkin aiheeseen palaan vielä.



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

PAKKASTA PITELEE



Vuosi vaihtui ilotulitusta seuratessa, aitiopaikalta,
 oman kotitalon parvekkeella, hyvien ystävien kera.




Väistöliikkeitä oli välillä tehtävä, niin tulivat valosuihkeet suoraan kohti, 
aivan kuin syliin tunkeutuisivat


Tuttua tutumpi Naisvuoren torni, vanha vesitorni, 
pilkahti rakettivaloissa toistuvasti.


Loppiainen. Pakkanen paukuttelee - 30 asteen elohopealukemia, palelee.



Huonohenkiset eläkeläiset kykenevät menemään ulos vain autoajelulle, 
Loppiaisajelulle.


Kaunista ja vähälumista maisemaa pakkaspäivän auringossa


Ihanaa on istahtaa "takkatulen" ääreen
 ja ihailla tulen loimua ja Ilkka Supasen
taidonnäytettä (ei mainos).


Nyt koittaa härkäviikot. Työt eivät paina, tekee mitä huvittaa. Jos ei huvita, ei tartte mitään tehdäkään. Kohta onneksi kelkkaillaan mökkimaisemiin.