MIELETÖN MÄÄRÄ MÄTIÄ

Hulluus iskee meihin ihmisiin mitä erilaisin tavoin. Muistan kun nuorena likkana pääsin yksikseni Savonlinnasta tätini luokse Helsinkiin ja siellä Stokkan ostosparatiisiin shoppailemaan. Silloin oli suurinta villitystä puuhelmet, itse punotut, kaiken väriset ja kokoiset helmet. Pieneen mieleenikään ei ollut juolahtanut, että jossain maailman kolkassa voisi olla sellainen määrä erilaisia helmiä kuin helsinkiläisessä tavaratalossa oli. Kotiin mentyäni levitin ostokseni vanhempieni kauhuksi pussillisen toisensa jälkeen....helmiä, helmiä ja taas helmiä. Vinosti hymyileville vanhemmilleni tokaisin minusta tulleen helmihullun. Tätä hulluutta ilmenee aika-ajoin vieläkin, milloin missäkin muodossa. Kun hulluus iskee mieheenkin, on seurauksena tietty tuplahulluus. Tällä kertaa hulluuden kohde on muikun mäti. Olkoonkin, että muikun mätiä saa kaupasta nyt halvalla, kun markkinat eivät vedä ja mätikaloja kalastajat saavat liikaakin. So what? Kun muutaman plusasteen lämpötilassa saat verkot rannalle, muikut pois verkoista ja edessäsi on parikin ämpärillistä ihanan pulleita, mätiä pursuavia muikkuja, reaaliteetit ovat pois pyyhkäisty ja kylmän kankein sormin alat "lypsää" ihanan oranssista herkkua muikuista.
Viime ja tämän vikkonlopun päivät ovatkin sujuneet varsin sutjakasti tämän hulluuden kimpussa. Onneksi lapsi I ja miehensä olivat eka viikonloppuna remmissä mukana. Verkon lasku, verkon nosto, muikut pois verkosta, lypsäminen, perkaaminen, mädin pesu ja säilöminen sekä muikkuruuan valmistaminen, silloin kun verkkoja lasketaan lähes 1000 neliötä, on melkoinen urakka, kaikille neljällekin.No mätiä saatiin sillokn reilut kaksi kiloa. Vaivat unohtuivat kun tuoreella mädillä illalla herkuteltiin. Kun mädin taivaalliseen makuun  pääsee, ei kalastamista voi lopettaa, kun tietää , että kutuaika ei vielä ole ohi. Niinpä kahdestaan uusi rumba tänä viikonloppuna. Nyt on mätiä pakastettu 3, huom. kolmen  kilon verran. Herkuteltukin on pienessä ja vähän isommassakin piirissä. Toki just just raaskimme apujoukolle kotiin viemisiksi vajaan kilon luovuttaa.
 Mitäs muikuille? Häpeäkseni täytyy todeta, että osa haudattiin maahan lannoitteeksi. Onneksi on kuitenkin ystäviä tällä seudulla, joten muikkuauto jakoi mökiltä tullessa muikkuja ympäri kaupunkia. Lopuista tein itsellemme muikkuruokaa. Tässä muutamia ohjeita.

Mätiä valumassa

MÄDIN KÄSITTELY

Lypsetty mäti vatkataan hyvin, jotta mätiin jääneet kalvot irtoavat, osa jää jo vispilään. Toiset vatkaavat mädin sähkövatkaimella, itse käytän pientä metallista vispilää. Mädin vatkaan aina laakeassa kulhossa, jossa on pieni kaatonokka. Puhdistan vispilän välillä. Sitten juoksutan raanasta kylmää vettä mädin päälle koko ajan reippaasti vatkaten. Kun astia on lähes täynnä, annan mädin laskeutua pohjalle ja valutan hiljaa kaatonokan  kautta likaisen  hiukan  verisen veden pois. Pintaan nousee yleensä kaikki epäpuhtaudet, kalvot ja pikkusuomut. Ne lirisevät aika mukavasti veden mukana pois. Tätä toistetaan kolme neljä kertaa, aina hiukan seosta vatkaten ja vispilää puhdistaen. Lopuksi mäti on kauniin rakeista ja häkellyttävän oranssista, löysää massaa. Tämä seos kaadetaan tiheään siivilään valumaan. Valutan yleensä pari tuntia. Sitten vain pakastamaan tai herkuttelemaan!
Muikkuohjeita seuraavassa blogissa.