LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hätäilemällä ei tule kuin..... eli yritystä ja erehdystä laituriviljelmillä




Yritin tänä keväänä olla toimelias, asiantuntija puutarhuria viisaanpi ja vielä hätähousu. Se kostautui.
Liian aikaisin istutetut kurkun taimet ottivat ja kuolivat.
Vaikka muutamana kylmänä toukokuun yönä polttelin kynttilöitä laiturikasvareissa, otti hyinen yön kylmyys ja myrskytuuli yliotteen.  Kasvarin näky oli musertavan alakuloinen.




Nuukahtaneiden taimien seassa sinnittelee uudet istuttamani pikkutaimet. Saas nähdä, mikä on tämän kesäinen kurkkusato, näyttää nyt niin toivottomalta.


Onneksi paremmin menee  toisen laiturin kasvarislla.
Tomaatit kukkivat vimmatusti ja työntävät vartta niin,
 että laatikon korkeus ei taida riittää.


Taas kerran pohdiskelen, milloin näitä tomaatin alimmaisia lehtiä aloitetaan oikeaoppisesti karsia. Pitää yrittää lueskella neuvoja netistä tai kysellä facebookin välityksellä.
Iloitsen suunnattomasti näistä eri yhteisöistä, mietiskelen sitten ohjeita sukista, puutarhan saloista, betoninvalusta, ruuanlaitosta - niin tai ylipäätään mistä tahansa.



Vesi kielellä tutkailen päivittäin, josko saisi kohta uutta, omakasvatettua salaattia. Muutama lämmin päivä pitää odotta. Niin ja retiisiäkin on sitten luvassa.




Eikö vain mansikan kukka tuokin kesätunnelmaa. Yksi kukka aukaisi nuppunsa tähän maanantaiseen kylmään säähän. Tässä kamerakuvassakin se tuo kesäisen tuulahduksen, vaikka kylmyys ja tuuli on vallannut saaremme.


Kesäkukat tuovat karulle saarelle kesätunnelmaa. Koska en taimia pysty itse kasvattamaan,  on ostotaimien hankinta kallista puuhaa. En uskalla keväisten ostosten loppusummaa laskeakaan. Multaakin olen saanut ripoteltua 15 säkkiä ympäri saarta.

Useampana kesänä kukkien taimien ostokriteerinäni on ollut joko tietty laji tai väri,
Kuten viimekesäiset hivenen oranssiin sävyttyneet pelargoniat.

Tänä vuonna toteutin tyyliä; anna kaikkien kukkien kukkia. Kukkakirjo sai alkunsa ystäviltä saadusta


sinisestä Hortensiasta


Se sai seurakseen Kosmoskukat
Näihin ruukkuihin ajon istuttaa vielä luonnonkukkia tai -heiniä


Saostuskaivon kannella aloittaa Jalokello kukkaloistonsa,
seurakseen kukat saivat proosallisesti valkosipulit.


Ihmettelen tätä viljelyn monimuotoisuutta. Kurkut lämpöisessä laseilla suojatussa, hyvässä mullassa ja kynttilän loisteessa kuolevat. Vaan kun istutin vanhaan pesuvatiin talvellisia, jääkaappiin jääneitä  valkosipuleita, niin eikö ne röyhähtänyt kaikki kasvamaan. Multakaan ei ollut säkistä otettua. Mielenkiinnolla seuraan saako noista vielä valkosipuleitakin. No eipä väliä, en syö sipulia.

Tämä Kamalansaaremme, kuten niin monesti olen toitottanut, on pieni, puinen ja karu saari. Maa-aines on kuivaa, löyhää poromaista humusta ja erikokoiset kivet ovat lapiossa enemmistönä, kun vähänkin maata yrität kaivaa. Läpiveto on ainainen vieraamme. Käpyjä ja puiden oksia sekä risuja keräätään jokaisen kovan tuulen jälkeen ympäri saarta.
Olemme tämän 40 vuotta sitten hankkineet. Vaikka kasvatusintoni pääsi valloilleen vasta eläkkeelle siirryttyäni, olen vuosien varrella yrittänyt istuttaa ja kasvattaa erilaisia kukkia ja kasveja aina sianpuolukoista ja nurminatasta ruusuihin. Jos kesän saa jonkun kasvin menestymään niin talvella se takuuvarmasti paleltuu. 
Kaikkia erilaisia, ihania puutarhablogeja ja niiden kasvirunsaita kuvia katsellessa näivertää ajatuksissa silloin tällöin miksi ei minullakin.....

Kun sitten aamutuimaan kiertelen "tiluksiani", tajuan kuinka iloiseksi tulenkaan
Kun näen


vanhoissa kottikärryissä sinnittelevät kukat ja yrtit



tuulesta ja kylmästä huolimatta toiveita herttävästä ämpäriperunasadosta


Kun tähän saarinäkymään lisää vielä




toukokuisen aavemaisen varhaisaamun

tai



kesäkuun alkupäivien öisen kuutamon, 
ja kun



ruuaksi saat pyyntituoretta, rapsakaksi paistettua
haukea,



niin mitäpä sitä muuta voisi toivoakaan maallisiksi iloitteluiksi.


Toivottavasti laituripuutarhan iloksi sää lämpenee
ja meillä kaikilla olisi aurinkoinen kesäkuun viikko edessä