LUONTO MUKAUTUU TALVEEN

Joulu on vietetty, aatto pienellä joukolla kalaruokia nauttien. Joulupäivänä ajelimme lapsi II:n kotiin suuremmalla joukolla Joulupäivää viettämään.

Talvi-ihmisenä nautin suunnattomasti, kun arkiset välipäivät ilmestyivät pakkasien kera.
Saaressa kun elelemme ison osan vuodesta, päätimme ajella kohti mökkimaisemia, iläänkuin tarkastusmatkalle.

Kaunis, vaikkakin lumeton, tuttu luonto elähdytti meitä taas kerran, neljänkymmenen vuoden ajan tehdyistä mökkimatkoista huolimatta.

Kaamosajan aurinkomaisema näyttäytyy ikkunastamme kotona.
Mikä on matkaan lähtiessä.

Mielettömän tasainen jää ensimmäisen saaren ylityskohdassa,

 toki siltaa pitkin ajaen.

Keskitalvea "meidän maatilan" omenatarhassa

Kylläpä houkutti tuo sileä jää.

Saimaan rannalle piti kuitenkin jäädä ruikuttamaan

Meillä uinuu tällainen maisemakarhu mökkitien varressa

Tuon pikku pyrähdyksemme aikana, 

alkoi luonto muuttaa väriään avovedestä

tulevan huurun myötä.

Kaunista!

Nyt on ohut lumikerros satanut kaupunkiimme. Huomenna vaihdetaan vuotta ystävien seurassa, aitiopaikalla (sisätiloissa) ilotulitusta katsoen.

Hyvää ja antoisaa Uutta Vuotta Sinulle!

VAUVAN TOSSUT - HARJOITELLEN ITSE TEHDYT

Kun joku on vaikeaa, niin se todella on.

Minua pyydettiin tekemään vauvan tossut. Mallikin katsottiin kuvista. Yritin etsiä teko-ohjetta. Löysin, vaan en saanut ohjeesta mitään tolkkua.

Virkkasin kuvan perusteella eka tossun. Parin pura ja keri - harjoituksen jälkeen syntyi ihan kuvan mukainen tossu. En tietenkään laittanut kaikkia levennyksiä, silmukoita tai kavennuksia tarkasti ylös, joten enemmän kuin hankalaksi muodostui toisen tossun tekeminen samanlaiseksi kuin toinen.

Lopputuloksen arvosana on tyydyttävä.

Oppini oli; kun jotain teet eka kerran ilman sanallista ohjetta, laita tarkasti ylös kaikki vaiheet ja määrät. Vasta viisi kertaa purettuani, onnistuin näitten tossujen tekeminen saman näköiseksi toisen tossun kanssa.

🌲🌞🎁

Oikein onnistuneita joulun valmisteluja kaikille!

TUHAT KILOMETRIÄ JA TAKAISIN

Mikä on parempaa vähän ennen joulua, kuin lähteä Lapin kaamokseen, pois täältä harmaasta pimeydestä ja nauttia hiljaisen kiireettömistä hetkistä.
Joulukuun alun vierailuista, ystävien luokse Inarin Ukonkärven rantamaisemiin, on tullut tapamme jo useamman vuoden ajan,  paeta näitä etelän useasti toistuvia lumettomia päiviä. Pitkä on taival, mutta vaivansa väärtti.

Sininen hetki lumoaa ja rauhoittaa perille päästyämme.

Kaamosaika on parasta Lapin aikaa mielestäni.

Ennen kuin Inariin päästään, kertyy kyllä kokemuksia matkan varrelta laidasta laitaan. Jospa kuitenkin jätän tarkemmin kuvaamatta ruokakokemuksen Kuusamon Martinassa, jossa pyynnöstäni huolimatta sipulia rönsyili lisäkevihanneksissa. Medium miinuksena tilaamani perinteinen pippuripihvi olikin täysin raaka vain ohut harmaa paistokerros fileen päällä oli pyöritelty mustapippurirouheessa.

Paikallaan ovat siis vain positiiviset kokemukset.

Kohti Kemijärveä
 kun vielä auringon kajo kirkasti taivaanrantaa

Kemijärvellä

Sodankyläkin on talvimaisemissa parhaimmillaan

Sodankylässä on pettämätön ravintola,
Päivin kammari

Tällä kertaa herkuttelin yksinkertaisen ja niin maistuvan lohilounaan.

Tankavaarassa päiväkahvilla kurkistimme 

kullan huuhdonnan saloihin sisätiloissa,

Käynnissä oli näköjään jonkunlainen kilpailu

Matkapäivän toisena iltana avasimme majapaikkamme uksen.

Illan rauha laskeutuu yllemme

Nautitaan ja parannetaan maailmaa

Ja vielä, Inarin Kultahovi, monessakin televisio-ohjelmassa ollut, ravintola on yksi Suomen ykkösistä. Itsenäisyyspäivänä herkuttelimme pitkän kaavan mukaan; graavia siikaa kera siikamoussen ja muikunmädin, murean mureaa poron vasan maksaa sekä kunnon espressoa.

Näissä maisemissa päästiinkin joulutunnelmiin

Joulun odotuksen iloja kaikille!