LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

lauantai 19. lokakuuta 2013

LAUANTAIPUUHASTELUJA

Eilisen lumisateen innoittamana päätinkin vaihtaa 10 mm virkkuukoukun 2 mm virkkuukoukkuun. Aluksihan siitä ei meinannut tulla mitään, siitä helvetin pienellä koukulla ja lähes näkymättömästä langasta virkkaamisesta. Muutama kirosana, pari kierrosta kotimme ympäri (sisätiloissa) ja lasillinen viiniä, alkoihan se onnistua. No mitäs niin ohuesta langasta tekemään? Tietysti talvikoristeita. Mökiltä täytyy vain etsiä känkkyrä oksa ja laittaa nämä , halkaisijaltaa 6 senttiset lumihiutaleet leijumaan. Ehkä ankea parvekkeemme syttyisi talviloistoon.
I

Näitä täytynee tehdä lisää, ovat niin pieniä ja kauniita

Päivä oli pitkä ja tuulinen, eikä oikein ulos huvittanut lähteä. Niinpä leipomaan.


Kuva ei tee oikeutta tälle suklaaherkulle

Taas kerran kiittelin äitini helppotekoista reseptiä, takuuvarmaa ja nopeaa.

SUKLAINEN PUOLUKKAKAKKU

3 munaa
vajaa 2 dl sokeria, nämä sekoitetaan ei vatkata
50 g voisulaa
reilu desi vettä tai kermaa ja vettä, sekoitetaan munaseoksen joukkoon
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl vaniljajauhetta 
Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään kevyesti pyöritellen munaseokseen.
Lopuksi taikinaan lisätään puolukoita parin desin verran. Nekin varovasti taikinaan pyöritellen.
Vuokaan ja uuniin 200 º 25 min.

Minullahan oli niitä miehen ahnehtimia tuoreita puolukoita, mutta pakastemarjatkin käyvät.
Tuli kyllä niin hyvää. Lapsenlapsi II kävi illansuussa ruokailemassa kanssamme ja vei kotiinsa reilut palaset luomustani. Katsoin juuri piirakkavuokaa. No ehkä huomiseksi muruset vielä saamme.

Niin, aikamoisen ajan käytin tähän ulkonäön muokkaamiseen. Ei oikein vielä istu makuuni, mutta jahka opettelen, kuvia laittamaan ja linkittämään niitä blogeja, joita itse tykkään seurata. Kyllä tämän vielä oppii. Pikku Eeliksen sanoin: " Koskaan ei pidä periksi antaa".

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

EI TÄMÄ AINA OLEKAAN HELPPOA

Pitäisi tehdä ylellisen näköiset, pehmeät, lämpimät, napakat, hauskat, omaleimaiset, houkuttelevat ja IHAAANAT tossukat. Kokeilin eri lankoja, virkkaamalla, neulomalla ja koukkuamalla. Eri värejäkin kokeilin.
Neulotut tossukat täyttävät monet vaateet, vaan ovat ohuet ja hieman löprykät.


Virkatut ovat napakat, kuosinsa hyvin säilyttävät, pehmoiset ja lämpivät.

Pitäs olla muka selkeä valinta. Vaan eipä ole. Valkoiset tossukat olen huovuttanut koneessa kaksi kertaa. Vieläkin näkyy silmukat, eikä pörröisyys ole niin herkullinen. Harmaa, virkattu samalla tekniikalla, huopui kuitenkin hyvin ja tulos tyydytti loistavasti itseänikin.
No missä sitten mättää? Siinähän ne ovat harmaat tossukat kaikkine laatusanoineen. VAAN KUN OVAT VÄÄRÄN VÄRISET. Pitäisi olla valkoisia, 7 paria valkoisia tossukoita, erivärisillä reunuksilla. KÄÄK! Olen jo useamman kerän tuhonnut eri kokeilulla.
Tää on siis sitä kädentaitajien arkea.

Onneksi sain yksistä tossuista tuunaamalla ja lisähuovutuksella itselleni lämpimät rannekkeet.

torstai 10. lokakuuta 2013

JATKOA SEURAA ELI MIKÄS LOPPU AHNEELLA OLIKAAN?

Eihän tämä saalistushimo tähän päättynytkään.
Yö nukuttiin ja mentiin verkoille.

Ahti oli antoisalla päällä

Eli verkoissa oli kaksi, KAKSI puolitoista kiloa painavaa taimenta, kalojen aatelia.
Taas lähituokaa tiedossa.

KOKONAISENA UUNISSA PAISTETTU TAIMEN
1, 5 kg taimen perattuna mutta kokonaisen
Taimenen vatsaan suolaa, mustaa pippuria, sitruunan viipaleita ja lempimausteeni ,rosmariinin oksa. Parilla tikulla vatsa kiinni.
Uunipannulle kaksi desiä valkoviiniä, voinokareita ja kirsikkatomaatteja. Koska kirsikkatomaatit, ainakin nämä kaupasta ostetut, olivat vähän mauttomia, tiputtelin jokaisen tomaatin päälle tipan Akave-siirappia ja suolaa.
Lohi lillimään valkoviiniin ja uuniin. Ensin 200 astetta reilut 15 minuuttia, sitten 150 astetta 30 minuuttia (kiertoilmauuni)
Kermainen suppiskastike, kukkakaalimuhennos ja vihreä saalaatti. Siinäpä sunnuntain loistoateria.

Tuo sunnuntai-päivä oli vähän tuulinen ja lohien kanssa mies oli jo riittävästi puuhastellut, ajattelin, että hänelle tekisi hyvää pieni samoileminen  naapurisaaressa. Niinpä komensin hänet sinne keräämään pari litraa puolukoita. Etteikö ahneus iskenyt pahemman kerran. Kyllä totaalisesti. Kun  ilta pimeni, meillä oli kahden litran sijaan 20 litraa puolukoita perattavana. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdas pystyyn. Puhdistukset ja pakastukset. On nyt puolukoita. Ja hyvää hilloakin, kanelilla ja inkiväärillä terästettynä.

KALAHERKKUJA

Syksyn kauniissa luonnonssa on nautinnollista liikkua vesitse ja maitse. Vielä kun tähän yhdistää syksyn saalistamisen, on elämykset vertaansa vailla.
Sienestyskausi alkaa toki olla jo ohi, mutta reippaan parituntisen samoilun jälkeen oli meillä miehen kanssa koreissamme kuutisen litraa suppiksia ja reipas kourallinen kelpo kanttarelleja.
Aamulla verkoista nousi neljä kunnon ahvenkörilästä, lähes 300 grammaisia, joten lähiruokaa parhaimmillaan oli taas tiedossa Kamalansaarella.

PAISTETUT AHVENET LISUKKEINEEN
Neljän ahvenen ruodottomia fileitä
Sivelin ne kevyesti voisulla
Päälle ripottelin molemmin puolin oman maan kuivattua timjamia, suolaa ja pippuria
Pannulle kevyen kevyt loraus oliiviöljyä ja muutama rosmariininnoksa (tuore, omasta maasta) ja sitten fileet kuumalle pannulle paistumaan. 
Paistoin noin pari minuutia puoleltaan. Pusersin päälle sitruunan mehun, kansi pannun päälle ja fileet tekeentyivät lieden jälkilämmöllä.

Ahvenfileiden seuraksi

KANTTARELLIPYTTIPANNUA
Pilkoin kanttarellit melko isoiksi palasiksi, toiset jopa jätin kokonaiseksi sekä
edellisen päivän tähteeksin jääneitä perunoita kuutioiksi
Pannulle savukylkipalasia, valkosipulin kynsi sekä kanttarellit. Paistoin sienet aika rapsakoiksi vähän väliä sörssessöniä sekoittaen.
Peruna kuutiot sekaan ja paistamista kunnes perunakuutiot näyttivät kuumilta ja kypsiltä. Kun olen sipuli allergikko, en laittanut sipulia. Sipuli kuitenkin kuuluu perinteiseen pyttipannuun, joten........
Maustaa voi mielensä ja sen hetkisen makutuntumansa mukaan. Nyt maustoin vain ripauksella pippuria, jotta ahven fileiden mahdollinen maku ei kärsisi.
Hyvää tuli, yksinkertaista, ruokaa luonnollisesta.

Lisukkeena vielä omatekoisia maustekurkku kuutioita