Maukas ja helppo kukkakaali -parsakaalilisäke

Meillä on varmaan jokaisella kotiympäristössä paikka, joka kerta toisensa jälkeen ihastuttaa, jonne on mukava aina palata. Kotikaupungissani on Emola -niminen kaupunginosa, kaunis vanha puutalolähiö. Kadut ovat kapeita, ihastuttavien talovanhuksien ja vanhojen puiden reunustamia. Kesällä aidanraosta näkyy puutarhoja, ajansaatossa ylikasvaneine istutksineen. Viereisellä pihalla uusi sukupolvi on raivannut modernin vähäeleisen pihapiirin itsellensä. Siellä täällä on talovanhus saanut väistyä uudisrakennuksen tieltä.
Pidän itse tuosta talokirjosta, uutta ja vanhaa tyylikkäästi yhdistettynä.

Talvella alueella huokuu rauha. Lumi nuokkuu väsyneenä puun oksilla ja piha-aitojen päällä. Katoilta valuu nuoskalumi pitkien jääpuikkojen kimalteessa.
Aamukävely vain sauvat seurana, voiko päivä oikeastaan paremmin alkaa.

Tämän aamuiselta lenkilläni oli pakko kaivaa puhelinkamera esille kuvaotoksia varten. Niin ja sainhan, huonohappeisena,  hyvän syyn pysähdellä.

Miten voikaan puutalokuja rauhoittaa.

Tämä on kaupunki miljöötä, vain 15 minuutin kävely,

 niin olet totilla

Uusi valtaa vanhaa

Pitkän pitkä katu johtaa Tuomiokirkolle

Tällaisesta asumisalueesta haaveilen. No mikä ettei? Kun perheessä on kaksi ääntä ja äänestystulos fifty fifty, niin remonttireiskan ääni ratkaisee, käytännön syistä.

Summa summarum - viikonloppuna nautittiin parsakaali-kukkakaali paistosta paistettujen kuhafileiden lisäkkeenä.

Parsakaali-kukkakaalipaistos

Kukkakaali

Parsakaali

Suolaa

Mustapippuria

Aura-juusto murusia

Pähkinärouhetta

Kermaa

Mozzarellaraastetta

Pilko kaalit pieniksi kukinnoiksi. Paloittele myös varret pieniksi kuutioiksi.

Laita kaalit matalareunaiseen, voideltuun uunivuokaan. Lisää suola ja pippuri. Murenna sinihomejuusto kaalipalojen sekaan. Sekoita kerma ja juustoraaste keskenään ja kippaa kaalien päälle. Levitä vielä paistokseen karkeaa pähkinärouhetta. Paista uunissa kunnes kaalit ovat kypsiä, 200° ja n. 35 min, aika riippuu minkä 

Määriä en laittanut, koska kaalit ovat erikokoisia. Tärkeää on, että kaalit nippanappa peittyvät kermajuustosekoitukseen. 

Maistuipa makoisalta mantelijauhokuorrutettujen

 kuhafileiden kanssa.

Tänään täällä pilvet rakoilevat, sinistä taivasta näkyy pitkästä aikaa. Katoilta tippuu lumiköntsiä ja asfalttikadut sulavat. Aamulla talitiainen harjoitteli kevätkonserttia. Helmikuu alkaaolla "taputeltu". Huomenna viikko kääntyy loppuviikon puolelle.

Aurinkokin juuri sädehtii ikkunan karmissa.

Pähkinäistä siemennäkkäriä, mukavaa iltarouskuttelua

Mitähän sitä söisi, kun tekee mieli jotain hyvää? Ainakin minun suussani tämä kysymys muhii iltana jos toisena. Siemennäkkäreitä olen tehnyt, vaihtelevalla menestyksellä. Jotkut ovat olleet oikeinkin suunmukaisia, toisia taas vähähn vieroksuu.

Onneksi blogimaailma on täynnä näitäkin ohjeita.
Tällä kertaa tein sekoituksen pähkinöistä ja siemenistä. Ja kylläpä tulivat hyviä. Rouskuttelee heitä sellaisenaan, suolaisella tai makealla höystettynä niin aina maistuu.
Mukaellen useampaa ohjetta, tein omat näkkärini seuraavasti.

Mainio pähkinänäkkäri
Reilu 4 dl karkeaksi rouhittua pähkinäsekoitusta + seesaminsiemeniä ja auringonkukan siemeniä
2 rkl pellavarouhetta tai kokonaisia siemeniä
3 kananmunaa
2 rkl oliiviöljyä
Hyppysellinen suolaa

Pähkinäsiemen sekoitukseen lisätään kevyesti vatkatut kananmunat, öljy ja suola. Annetaan taikinan vetäytyä viileässä tunnin verran. Taikina levitetään uunipellille. Jokainen voi käyttää omaa teknikkaansa. Itse kaulin taikinan kahden leivinpaperin välissä, nostin uunipellille ja poistin päällimmäisen paperin. Tässä vaiheessa kannattaa taikinapyörällä tai veitsellä tehdä valmis ruudutus, jolloin valmiiden palojen irtileikkaaminen on helpompaa. Pelti uuniin 150° ja yksi tunti. Kuuman näkkärin päälle voi ripotella maustesuolaa, käytin Maldon-yrttisuolaa.

Tällä kertaa sipaisin oikein voivoita ja rukolaa näkkärin päälle.

Hyvältä maistuivat myös persimonin siivujen kanssa. Niin ja vahva juusto toi ylellisyyttä näkkäriin.

Luonto on eilen ja tänään taas verhoutunut lumeen. Puun oksat ympärillämme ovat kuin taideteokset. On talven tuntua. Ainoa häiriötekijä on ikkunalaudoille tippuva märkä veden ja lumen sekainen moska.

Talvi ja lumi muokkaa välillä ränsistyneetkin rakennukset 

silmiä hivelevän kauniiksi

Hyviä arkisen aherruksen päiviä tälle viikolle!

Mantelijauhoissa paneerattua turskaa

Voisin tämän kirjoitukseni aloittaa marinalla. Mistäpä sitä ihminen muusta valittaisi kuin säästä. Sataa.... Sumuista...... Kadut ovat yhtä jäistä peiliä tai epätasaista jäämöykkyä. Jäällä on vettä. Moottorikelkkakaan ei lähtenyt käyntiin sinä ainoana pikkupakkaspäivänä, jona oli tarkoitus mökillä piipahtaa.
Pois ovat menneiden talvien maisemat.

Mökkimaisemaa 2010

Ei auta, kaivettava on vain positiivisyys esiin. Niinpä.

Kudoin taas sormet jäykkänä sukkia, 

nyt innoittajanani olivat Anelma Kervisen sukkaluomukset.

Pyöräyttelin huonekaluja kertaalleen olohuoneessa ympäri seiniä, vaihdoin taulujen paikkoja ja menin Italialaisen ruuan kurssille. 😄

Päätinpä taas terveydellisistä syistä kokeilla erilaista ruokavaliota. Saas nähdä mitä tuleman pitää. Jospa tässä henkiin jäisi ja mieliala tsemppaantuisi.

Meidän kaupasta sai viikonloppuna tuoretta turskaa. Vaikka pakastimessamme on omapyytämää, loistavan kuntoista kalaa, houkutti tuo tuore ja meillä erikoinen kala ostoksille.

Paistetut turskafileet.

4 kpl pieniä kalafileitä

1,5 l manteliauhoa

Suolaa ja valkopippuria

Voita paistamiseen

Näillä tarpeilla syntyi loistava kala-ateria lisukkeinaan uunissa rapsakaksi kypsennettyjä bataatti- ja porkkanaranskalaisia.

Tänä talvena on lautasellamme ollut jatkuvasti vihreäsalaatti, avokadon ja persimonin kera. Välillä lisämakua tuovat granaatinomena, feta tai mozarella. Joskus raastan kesäkurpitsaraastetta ruokaisuutta tuomaan. Erilailla maustetut vinegretit takaavat, ettei tähän salaattivariaatioon kyllästy.

Niin yksinkertaisen hyvää

Huomenna kokkauskursille, keskiviikkona pikavisiitille pääkaupunkiin, torstaina lääkäriin, perjantaina ehkä mökille puutalkoisiin. Joten, eihän tässä jouda pitkästymään vesisateesta huolimatta.

Positiivisiä päiviä Sinulle!

KOKEILIN GUMBO -KOKKAILUA

Silloin tällöin tekee mieli tehdä ja syödä jotain eksoottisempaa, erilailla maustettua ruokaa.
En erityisesti pidä aasialaisista "mössöruuista" kuten wok-aterioista sun muista. Välillä tympäisee ruokalehdet, jotka pursuavat mitä kummallisempia ruokia.

Ei silti, etteikö kokeilla aina voi. Toisaalta taas tutustuminen ruokaan, johon on ahdettu kaikki maan ja taivaan välillä olevat raaka-aineet, opettaa arvostamaan suomalaista ruokaa. Tässä haluan kiittää Perinneruokaa prkl -ruokablogia, joka jatkuvasti muistuttaa  suomalaisesta perinneruuasta. 😙

Lapsi II:n innoittamana päätin kokeilla gumboa, tuota etelä-amerikkalaista herkkua.
Henkan ja Nikin ohjetta mukaellen, aloitin urakan roux-kastikkeen tekemisellä.
Päärakaa-aineena olivat jättikatkaravut ja chorizo-makkara.
On sitä niin vanha ihminen pinttynyt tapoihinsa, ettei ihan heti tuo rapumakkara-yhdistelmä vettä kielen päälle kerryttänyt.


Näistä aineista syntyi Gumboni
50 g voita
4 rkl vehnäjauhoja
Chorizo -makkaroita
Jättikatkarapuja
2 dl kasvislientä
3 sellerin vartta
1 paprika
1 valkosipulin kynsi
Pieni siemenetön chili
1 pieni tölkki tomaattimurskaa
Suolaa
Mustapippuria
Fenkolin siemeniä
Inkiväriä
Jauhettua korianteria
Jeraa (juustokuminaa)

Pilko ensin kasvikset

Sulata voi kasarissa ja lisää jauhot.

Ruskista

kunnes seoksesta on tullut toffeen väristä.
Tästä syntyy Roux.

Lisää pilkotut kasvikset, kasvisliemi ja mausteet pataan.

Anna hautua kannen alla n.40 min.

Sitten lisää pilkotut chorizot ja

Anna hautua

Lopuksi lisää sulaneet jättikatkaravut.

Anna muhia kannen alla 2-3 min.

Tarkista maku

Yksinkertainen cumboni - ei pöllömpi