KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA IV

Näin se on marraskuu loppusuoralla, itse asiassa kaksi päivää jäljellä. Aikamoista menoa.
Lopettelen näitä marraskuisia postauksiani kertomukseen elävästä elämästä. Toivottavasti lukjjani eivät pitkästy.
Tämä tarina kertoo siitä, kuinka tänä päivänä yksittäinen ihminen, kuluttaja on heikossa asemassa.
Tämä tarina on tosi.

Kysymyksenä jäi vain leijailemaan tuo ikuinen kysymys, mitä pitäisi tehdä!

TARINA:
Olemme asuneet kaksi vuotta uudessa putkiremontoidussa ja samalla itse remontoidussa kodissamme. Eteisessämme on kaksi upotettua valosarjaa muuntajineen. Kevättalvella toinen sarjoista kärähti niin, että epämiellyttävä haju levisi eteiseen ja lähihuoneeseen. Mies irroitti katosta olevasta huoltoluukusta pistokkeen ja soitti sähköasennusliikkeeseen, joka oli valot asentanut. Luvattiin tulla. Puoli vuotta odotettiin, turhaan.
Marraskuussa alkoi taloyhtiön  takuutarkastus ja sen päätteeksi loppuluovutus. Sähköurakointiliikkeen edustaja (tässä tapauksessa itse boss) tuli katsomaan eteisen lamppujamme.
Olimme puolen vuoden aikana todenneet, että katossa oleva huoltoluukku on väärässä paikassa, eikä rikkoutunutta muuntajaa saada sieltä pois. Johtaja tuijotti kattoa, sanomatta sanakaan. Isännöitsijä totesi, että ei käsi yllä ei, pitää tehdä uusi luukku. Tuumailtiin paikkaa, vähiten kattoa särkevää ja esteettisesti hyvää. Sähkötoimenjohtaja ei puhunut mitään. Isännöitsijä totesi, että luukku on tehtävä. Liekö vaitiolo tulkittu myöntymisen merkiksi, joka tapauksessa jäätiin odottelemaan remonttireiskaa  joka luukun tekisi, sähköfirman laskuun. Sähkömiehethän ei puutöihin tartu. Ketään ei kuulunut. Odotettiin. Tuli luovutuskokouspäivä ja piti allekirjoittaa luovutuspaperit. Mies on onneksi puheenjohtaja yhtiössämme, joten hän ei suostunut pöytäkirjoja allekirjoittamaan. Ja kas kun sähköjohtajalle selvisi, ettei loppu-urakkarahoja heti saakkaan, sai hän suunsa auki ilmoittaen, ettei luukun teko ole heidän vastuullaan, koska ei ollut alkuperäisissä piirustuksissa.

Jessus, joku varjelus sähköbossilla oli, kun en itse ollut kokouksessa. Kanakin olisi kynittynä jäänyt kauniimmaksi, kuin tuo niljake minun kynsissäni. Ilta siinä miehen kanssa vierähti kun sadateltiin ja manailtiin taas kerran tätä yksittäisen kuluttajan oikeusturvattomuutta. Samalla muistutin vähemmän kiivastuneelle miehelleni, että eiväthän nuo poloiset osanneet piiristuksia muutenkaan lukea, kun jättivät keittiöstä elintärkeän pistokkeen pois ja kylppäriin laittoivat pistokkeen sellaiselle paikalle, joka ei meidän vessaan kuulunut. Peililamput olivat vikapaikassa ja eritasossa ja kylppäri  led-valot meinasivat unohtua katosta. Niin ja lisäksk keittiön työpisteiden pistokkeet ovat niin päin, että harvoin alimmaisia pistokkeita voi käyttää.

Ja kaiken huippu, sähkäreiden osaamattomuudesta ja haluttomuudesta. Seuraavana päivänä tuli kaksi rakennusmiestä ei sähkömiestä, tarkoituksenaan tehdä uusi huoltoluukku laskuumme, jotta vihdoin saisimme eteisen valot korjattua ja palamaan. Moniammatillinen mies (ei oma) kun on, hän tutki hivenen aikaa kattoamme ja totesi, että viottunut muuntajahan pitäisi tulla lampunreiästä ulos. Rakennusmies kiipesi tikkaille, irroitteli pari lamppua ja sai muuntajan ulos. Oma mies otti muuntajan, meni sähkötarvikekauppaan. Osti uuden muuntajan, pujottelimme muuntajan kattoon, lamppu paikalleen,  pistoke seinään ja niin tulivat valot eteiseen.
Kysynpä vain, että mihin näitä tällaisia vastuuntunnottomia sähköfirmoja ja sähkömiehiä tarvitaan. Totesinkin, että jos nuorena tiesin, että on työpaikkoja ja ammatteja, joissa ei tarvitse tekemisistään vastuuta kantaa, olisin heti vaihtanut ammattia.
Sen pituinen se!

JOULUKORISTE - IHAN ITSE TEHTY

En ole mikään askartelija tyypiltäni vaikka paljon tykkään käsillä tehdäkin. Joulun lähestyessä, huovutuksia tehdessäni, ajattelin, että jotain fiinimpääkin voisi tehdä.

Virkkasin virkkuulangasta tähtiä

Kovetin tähdet sokerivedellä

Pyörittelin Pirtin Kehräämön hahtuvasta lumipalloja

Palloja pyörittäessä mietiskelin, mitähän näistä tekisin. Aikaa  miettimiseen ja idean puintiin oli riittämiin, en nääs meinanut millään saada kauniita palloja. Taitolaji kun tuo huopapallojen tekeminen on, piti kääntyä isosiskon puoleen oppia ottamaan. Hyvät neuvot ja ohjeet sainkin, pallojahan niistä tuli.

Laitoin miehen metsään.

Hyvän mallisen karahkanhan sieltä löysikin

Ripustelin sokeritähdet ja asettelin lumipallot

Ja kas, ihka ensimmäinen omin käsin tehty joulukoristeeni!

KAAPINPOHJARUOKAA YSTÄVILLE

Tarkoituksenani ei tosiaankaan ole tarjota yllätysvierailijoille mitään epämääräistä, meille muka kelpaamattomia ruuantähteitä, ei toki. Jämistä, siis jääkaapin uumenista kaivamistani vähäisistä jämistä voi lopultakin saada vatsan täydeltä vierasruokaa tarjottavaksi.

Virittelin muistiani 60-luvun iltapalaruuista. Lämpimät leiväthän olivat kova sana silloin. Hyvä, tarpeita on riittävästi, niistä vain leipien tekoo.


LÄMMIN KINKKUJUUSTOLEIPÄ

Vaalean leivän viipaleita 1/henk
Sivelin voilla ja sinapilla
Chiliin tykästyneenä sivelin vielä tähän päälle ohuen sivellyksen sweet chili-kastiketta
2 siivua leikkele kinkkua
 1 ananas rengas

Juustokuorrute

Raastoin kaikki juuston kannat, joita jääkaapissa oli, ricottaa, emmentaalia, vajaa pussi mozarella raastetta ja vielä pilkoin ihan pieneksi hakkelukseksi valmiiksi viipaloitua goudaa (raastetta olisi muuten ollut liian vähä)
2 kananmunaa
Loraus kermaa (n. 4 rkl)
Tarkistin suolan ja  lisäsin vielä mustaapippurirouhetta
Reiluruokalusikallinen juustokuorrutetta leipien päälle ja uuniin

LÄMMIN SIENILEIPÄ

Alkuviikosta keräämiäni  tuoreita sieniä oli litran verran jäljellä
Paistoin suppikset ja kanttarellit voissa kokonaisena
Lisäsin sienten sekaan hienoksi pilkottuja leikkelekinkun palasia, annoin muhia vähän aikaa, tarkistin suolan ja lisäsin valkopippuria paistokeen
Sitten leipäviipale, vähän voita pintaan ja sieniä leivän päälle.
Kaapissa oli aurinkokuivattuja tomaatteja, joten pilkoin niitä sienien päälle, leivälle makua antamaan. Lopuksi sitten reilu lusikallinen edellä kuvattua juustokuorrutetta päälle.

Nämäkin leivät uuniin ja paistoin, grillikiertoilmatoiminnolla 275 astetta 6-7 minuuttia.

Leipien höysteeksi tein Hesarin ruokatorstain (viikko sitten) innoittamana ohjetta mukaellen salaatin, johon laitoin granaattiomenan siemeniä
Voi/hunajaseoksessa kuullotettuja omenanlohkoja
Yhden avokadon
Sekaan murustelin vielä puolikkaan Aurajuustokolmiosta
Onneksi oli vielä jäljellä kolmea eri vihreäsalaattilajiketta ja vähän jääsalaattia, joten
 sain runsaan salaatin
Kostukkeeksi tein granattiomenamehuvinegreten a'la HS
Onni oli, että olin  ostanut noita harvinaisempia salaattiaineksia jo alkuviikosta kokeillakseni herkullisen tuntuista Hesarin salaattiohjetta.

Toivoin vain, ettei vieraat ylistäneet kohteliaisuuttaan. Kaikki tarjottava meni kuitenkin viimeistä ripausta myöten.

Juuri ilmestyneessä Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä kehoitettiin meitä bloginpitäjiä kertomaan reilusti, jos kielioppi ei ole vahvuusaluetta. Tulkoon nyt kerrottua, että minulla se ei ole. Lisäksi ajatus ja mieli laukkaa nopeammin kuin sormet tabletilla toimivat. Monet postaukset teen öiseen aikaan, toivoen unen tulevan. Tämä kirjoittaminen on hyvää unettoman yön ajanviettoa, joten...
Huomaan myös helposti sortuvani rönsyilevään, sidesanoilla höystettyyn tyyliin. Lukijani, hypätkää vain sellaisen tekstin ohi. Ruokakokeiluihin voi mennä suoraankin sivua vierittämällä.

Pahoittelen myös, ettei leivistäni ole kuvaa, olivat aika komean näköisiä salaatin rinnalla.

PIKAVISIITTI

Nyt on sitten pikavisiitti suoritettu, ystävien kaunis, uusi koti katsastettu, aamupala nautittu hienossa merellisessä maisemassa, frisyyrit lyhennetty,  sushia nautittu, Marimekon patakinnas ostettu, suklaan tekotarpeita täydennetty ja nyt jo kohti kotia menossa. Monia asioita jäi tekemättä, ei onneksi ollut tarkoituskaan.
Tästä junan ikkunastakin heijastuu vähemmän ylipitkän, hapsuuntuneen tukan omistaja  ihan kuin näyttäisi tyytyväiseltä päivän anteihin. Kummasti tää napakan lyhyt pyrähdyskin piristää.
Kotona odottavatkin uudet haasteet, kuten lauantainen miehen sukutapaaminen, sopivasti kotonamme. Kivahan on nähdä lapsia (miehen edesmenneen veljen) 30 vuoden takaa. Pitää alkaa jo menua suunnittelemaan.

SIENISOPPAA

Istun aamutuimaan junassa. AAMUTUIMAAN! Mistähän tuo tuollainenkin sana tulee. Aamu on aamu. Tuimalla on taas monta merkitystä murrealueesta riippuen. Minulla on nyt sitten suolaton aamu, mikäli tulkitsen tuimaa oman alueeni murteella.

Siis istun junassa, nokka kohti sivistyksen kehtoa, pois periferiasta , kuten eräs ystävä tätä eteläsavolaista seutua nimittää. Periferiassahan sitä asutaan. Vantaalainen miehen sisarkin kyseli päivänä muutamana, mahtaako mikkeliläisissä kaupoissa olla laktoositonta voita. Hän on tulossa sukutapaamiseen meille ja on kovasti ruoka-allerginen. Vakuuttelin, että varmasti on. Näin sitä varmaan sieltä pääkaupunkiseudulta katsoen asioita ajatellaan. Ei käy kieltäminen, suppeampaa tarjonta erikoistuotteissa ja erilaisissa herkuissa on. Lohdutuksena kuitenkin, ettei ehkä olla syömäköyhiä, joskin muuten köyhiä.

Aah, eihän minun pitänyt näitä jaaritusasioita kirjoittaa. Eikä oikeastaan kirjoittaa mitään muutakaan. Vaan kun astuin junaan, löysin paikkani ja asetuin taloksi, huomasin, että repussani ei ollutkaan neulomustani. Pahus, se jäi työtuolilleni.
Ensimmäinen matkatunti kului Candy Crashia pelatessa. Kun pelielämät loppuivat, tapan sitten aikaa bloggaajana.

Maanantain 18.11. Sienisaalis

Melkoista

Kanttarellitkin aivan hyviä

Veneenkääntöreissulta keräsimme sitten viimeiset saaliit autorannastamme ja illalla herkuttelimme tuoreista sienistä tehtyä sienisoppaa. Keittelin vähän fiinimmän sopan tällaisella ohjeella.

KUOHKEA SIENIKEITTO
 n. 2 dl tuoreita suppiksia ja kourallinen kanttarelleja
haudutin niistä liian kosteuden ensiksi pannulla
kasariin vajaa ruokalusikallinen voita, esikäsitellyt sienet, puolikas kasvisliemihyytelöstä ja pari desiä vettä.
Annoin hiljalleen porista hetken, about 10 min.
Sen jälkeen sauvasekoittimella keitos soseeksi ja takaisin liedelle
Lorautin vielä tilkkasen vettä, ripaus valkopippuria, kolmisen ruokalusikallista Koskenlaskijasulatejuustoa ja 1/2 dl portviiniä seokseen. Sen verran jatkoin vielä keittämistä, jotta alkoholi häviää sopasta.
Lopuksi vatkasin reilun desin verran kuohukermaa ja lusikoin sen keittoon.

Jo tämä keitto pelkästään oli hyvää. Luin kerran mukavan vinkin vanhahkojen leipien uudelleen elvyttämisestä, joten sopan kanssa meillä oli leipäviipale (tai 2), jonka olin pyyhkäissyt valkosipulin kynnellä, sivellyt runsaalla voilla ja paistanut sen verran uunissa, että pintaan tuli hivenen väriä. TAIVAALLISTA.

Kolestroolit olit nyt kohdallaan, niitä kasvatettiin, kerman, juuston ja voin avulla tällä aterialla. Tää siis maanantaina. Eilen olikin sitten haukipäivä ja niukkakalorinen sellainen.

Näin ne matkatunnit junassa kukuvat ja matka jatkuu. Kohta pääsen ystävien pariin aamupalalle ja sitten kampaajalle. Ihanan ihana vapaapäivä.

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA III

No niin, nyt telkkarissa huutaa Vares. Jotkut suomalaiset leffat saavat minut raivonvaltaa , kun ei puheesta saa mitään selvää, vaikka telkkari huutaisi täysillä. MihIn  on kunnon A R T I K U L O I N T I  jäänyt. Ei silti, ei aina saa selvää englannistakaan, mutta näissä leffoissa tai sarjoissa tekstitys pelastaa. Toki joissakin suomalaisissa, televisiolle tehdyssä leffoissa teksitys on, Vareksessa ei.
No, positiivista ajattelua kehiin. Antaa poikan mökeltä, mulla on juttuja vielä kirjoittamatta.

Ai kun tänään tuli illansuussa hyvä mieli, kun leikin oikein tavarantoimittajaa.

Tässä kasa tossukoita, jotka pakkasin poppanakankaiden kanssa Lappiin

Että voi tulla itseriittoinen olo, kun katselen laatikollista kätteni töitä. Aivan kaaaameeeesti  mielihyvä hykerryttää tossuja pakatessa ja osoitetta isoon laatikkoon kirjoittaessa. 

Ei muuta kun uutta tossua ja lapasta tekemään.

Täähän on kertomatta. Olen menossa täkäläiseen Kenkäveroon (vanha pappila, josta on tehty oikein kulttuurikeskus Mikkeliin) yömyyjäisiin 5.12. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mulle tulee oma koju tai myyntipaikka ja myyjäiset alkavat klo 14 jatkuen aina klo 24 saakka. Lapsi I ja II ovat tulossa mukaan. 

Tää kiireenriemu on vallannut mieleni niin kokonaan, että kohta varmaan löydän itseni K-kaupan kassana. Onneksi on lama ja työpaikat vähissä.

Kenkäverossa oli menneenä lauantaina suklaatapahtuma. Kävin siellä, mienimuotoisessa tapahtumassa. Väkeä oli  paljon, ihan jonoksi asti. Tästä inspiroituneena, ajaa hurautin K-kauppaan ja ostin tarvikkeita. Ja nyt on!!!

Päätinkin ryhtyä  Fazerin kilpailijaksi

Tekniikkaa pitää vielä hioa. Hyviä nuo valkoisetkin, mustikka sisällä ja hyvää suklaata ympärillä.

Vielä on jäljellä 12 päivää tätä kuuta, tapahtumia kasaantuu varmasti lisää.

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA II

Ei ole bloggaajan taitoni niin kehittynyt, että osaisin laittaa nämä sepustukseni oikeaan järjestykseen. Ehkä käyn muuttamassa noita järjestysnumeroita lopuksi niin, että seuraavat blogien järjestystä. Vaan onko sillä väliä? Edellisen blogini kirjoittelin yösydämellä. Mielenkiintoinen ilmaisu tuo yösydämellä. Mulla se todella oli, yö siis sydämellä, pahassa mielessä peräti. Yö kului totaalisesti valvoen. Vielä kun olin nukkunut pari yötä Savonlinnassa huonosti ja lyhyet unet, meinasi tämä päivä kulua vain kiukuttelemalla. Onneksi on formulat, tabletti ja into kirjoittaa. En minä formuloita katso, telkkari vain pauhaa huonokuuloisen miehen iloksi. Olkoon niin. Suljen korvani ja uppoudun itseeni.

Ai, mitäs Savonlinnassa? Mulla on Savonlinnan kaudeltamme mukavat kokemukset siellä olevasta Palanurkan kutomosta. Nii'in kangaspuilla kutomisesta. Ei muuta kun siskon luokse yökortteeriin ja kutomaan. Kaksi päivää paukutin (poppanaa ei paukuteta, mutta kummiskin) puita ja jälkeä syntyi 8 metriä poppana kangasta. Yhdeksäntoista tunnin ajan kuuntelin kanssakutojia ja keskustelin aitojen savonlinnalaisten naisten kanssa. Kun itse voi olla anonyyminä, on mainiota kuunnella erilaisia tarinoita ja paikallisia näkemyksiä jopa maailman politiikasta.
Oppejakin vaihdetaan keskenään käsitöistä, ruuasta ja jopa siitä, miten saat hoitoa savonlinnalaisesta terveydenhuollosta.

Tässä opetellaan matonkutomisen lomassa

uutta kaulahuivin tekotekniikkaa.

Päätin kuitenkin tyytyä oppimaani

 koukkuamis-, virkkaus- ja neuletekniikoihin.

Jotenkin nuo naulat eivät mulle sovi,

jääköön kaikki naulohin liittyvät työt miehelle

Ai kun tää näky syyhyttää,

Jäikin kuvaamatto kuderöykkiöt

Ja kun kutomisrytmiin pääsin, tulostakin syntyi

Enkä ole kuitenkaan unohtanut tossukkoita, kalastusta enkä ruuanlaittoa. Jatkoa marraskuuhun seuraa.

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA

Paikallaan istuessa, jotakin kudelmaa tehdessäni, tulen ajatelleeksi tätä jo vitsinä väännettyä hokemaa eläkeläisten kiireistä. Turhaanhan sitä tuumailee, kiire on minullakin ja ihan itse tehty. Mutta hauskaa on, ei tarvitse kivuista ja säryistä ruikutella, jos niitä on, kun kaikenlainen pikku touhuilu vie kaiken huomion.

Nooh, kun oikein pysähtyy ajattelemaan, niin purnaamista ja narisemista täältäkin löytyy, omasta kodistammekin. Niinpä tässä vähän narinaakin, kiukun hippusella höystettynä.
Kun reilut kaksi vuotta sitten remppasimme kotiamme, uusittiin kaikki kodin koneetkin, keittiön konnet ennen muuta. Olimme aikaisemman kokemuksen perusteella tykästyneet induktiolieteen. Kehitys niissäkin on mennyt eteenpäin, joten tiesimme täkäläiseltä kodinkonemyyjältä pyytää esittelyä liesitasosta, jossa keittoalue on lähes vapaasti valittavana keraamisen tason alueelta. Myyjä päätyi esityksessään Eloktroluxin liesitasoon. Niinpä sen hankimme.  Eipä tämä malli sitten toiminutkaan  eikä toimikaan kuvitteluni mukaan. Keittoalue on tietty kohta, toki neljä eri kuumenemispaikkaa. Keittoastia kuumenee eniten ihan keskeltä, laitoja kohti kuumuus alenee.  Kun otan isohkon paistokasarini, paistuu siinä keskusta hyvin, mutta reuna-alueet eivät. Harmi. Muutenkin tämä nykyinen liesitasomalli käyttäytyy vähän oudosti. Kun säädän keittoasteikkoa kahdeksasta suuremmaksi, alkavat ainakin pienemmät astiat pienen värinän ansiosta liikkua. Ja vielä.
Kalusteasennuksen yhteydessä  mokasi asentaja sen verran , että  keittiömme työtasot ovat 6 mm eteenpäin kallellaan.  Kun liesitaso värisee alkaa pannu liikkua hitaasti ulkoreunaa kohden. Ikävähän se olisi, jos paistokset lattialle leviäisivät. Summa summarum, kyllähän tälläkin liedellä pärjää ja induktioliesi yleensä on mun juttu ja puhun yli neljän vuoden kokemuksella.

Tästä kun keitokset lattialle putoisivat, voisi sadattelu olla melkoinen

Toinen narinani liittyy uuniin. Monitoimiuunimme on asennettu työtason korkeudelle omaan kaappiinsa. Halusin kuitenkin koneille yhtenäisen ulkoasun, joten uunikin piti ottaa Eloktroluxilta.

Piti muka paistaa tasaisesti vaan ei paista

Näillä käytännössä esiintulleiden pikku "vikojen" johdosta, Eloktrolux häviää Siemensin koneille 8  10. 

Sainpahan purnattua..

No pienet ovat murheet, koneet toimivat ja tulostakin jonkun laista syntyy.

MUIKKURUOKAKOKEILUA

 No jäihän niitä muikkuja syötäväksi itsellekin, kun ensin oli jaettu Espoot ja Vantaat, Mikkelit ja Anttolat. Savustettuihin muikkuihin olen totaalisesti kyllästynyt. Ruisjauhossa pyöritellytkin alkavat kahden muikun jälkeen kuvottaa. Kasvatettu kun on siihen, ettei mitään saisi hukkaan heittää, piti rupeaman taas vääntämään erilaisia muunnelmia muikuista.
Nämä ohjeet eivät ole itseni keksimiä vaan mukaelmia toisten ohjeista.

CHILITOMAATTI UUNIMUIKUT

Isoon laakeaan , voilla voideltuun uunivuokaan,  tiukkaan rivistöön muikut, joista ole n sakislla napsinut päät ja pyrstön pois. Muikkuja voi olla pari kerrosta, toki enemmänkin jos ei halua sellaisia vähän kuivahtaneita muikkuja, kuten minä.
Ketsuppia, siis ihan oikeesti ketsuppia eikä mitään tomaattimurskaa, sweet chilikastiketta, suolaa, pippuria ja runsaasti rosmariinia sekoitetaan keskenään. Määrät riippuvat astian koosta ja muikkujen määrästä ja siitä tulisuusasteesta mitä halutaan. Omat muikkupaistossuhteeni ovat noin 800 gr muikkuja, 2 dl ketsuppia, 2 rkl chilisoossia, 2 tl suolaa, 2 rkl kuivattua rosmariiniä ja vähän pippuria. Seos kaadetaan muikkujen päälle luonnollisesti. Vuoka uuniin ja hidasta kypsyttelyä tunti puolitoista, kunnes päällimmäiset muikut näyttävät vähän kuivahkoilta. Tää paistos on hyvää kylmänäkin, hyvän ruisleivän päällä.
Joskus olen tehnyt tätä paistosta kokonaisen uunipellillisen ja pakastanut, sekin onnistuu. Pakastetut tomaattimuikut olen käyttänyt pitsan täytteenä. Tällainen pitsa on maistunut jopa rapulaiselle nuorisolle. Pitsan terästän vielä sinihomejuustolla, joten ytyä siitä ei puutu.

PAISTETUT MUIKUT MEHEVÖITYVÄT KERMASOOSSISSA
Paistoin muikkuja pari pannullista ilman ruiskuorrutusta. Paistettujen muikkujen päälle pannulle kaadoin seoksen, johon laitoin reilun desin  kermaa, suolaa, kuivattua timjamia ja reilun ruokalusikallisen HUOM! Mascarbone-juustoa. Kaadoin kermasörsselin muikkujen päälle paistinpannulle ja annoin hivenen aikaa hautua hiljalleen. Aika hyvää mielestäni vaikka mies sanoikin mausteeen maun maistuvan suksitervalle. Muikku ja mascarbone sopivat hyvin yhteen, mielestäni.

Muikut tirisevät pannulla hetkeä ennen kermamascarbonekastettaan

Jatko-ohjeita ja kokeilujani voin valottaa vielä myöhemminkin.

Niin ja saatiinhan sitä siikaakin nyt Pyhäinmiesten päivänä, joten kalassa ja resepteissä löytyy.

MIELETÖN MÄÄRÄ MÄTIÄ

Hulluus iskee meihin ihmisiin mitä erilaisin tavoin. Muistan kun nuorena likkana pääsin yksikseni Savonlinnasta tätini luokse Helsinkiin ja siellä Stokkan ostosparatiisiin shoppailemaan. Silloin oli suurinta villitystä puuhelmet, itse punotut, kaiken väriset ja kokoiset helmet. Pieneen mieleenikään ei ollut juolahtanut, että jossain maailman kolkassa voisi olla sellainen määrä erilaisia helmiä kuin helsinkiläisessä tavaratalossa oli. Kotiin mentyäni levitin ostokseni vanhempieni kauhuksi pussillisen toisensa jälkeen....helmiä, helmiä ja taas helmiä. Vinosti hymyileville vanhemmilleni tokaisin minusta tulleen helmihullun. Tätä hulluutta ilmenee aika-ajoin vieläkin, milloin missäkin muodossa. Kun hulluus iskee mieheenkin, on seurauksena tietty tuplahulluus. Tällä kertaa hulluuden kohde on muikun mäti. Olkoonkin, että muikun mätiä saa kaupasta nyt halvalla, kun markkinat eivät vedä ja mätikaloja kalastajat saavat liikaakin. So what? Kun muutaman plusasteen lämpötilassa saat verkot rannalle, muikut pois verkoista ja edessäsi on parikin ämpärillistä ihanan pulleita, mätiä pursuavia muikkuja, reaaliteetit ovat pois pyyhkäisty ja kylmän kankein sormin alat "lypsää" ihanan oranssista herkkua muikuista.
Viime ja tämän vikkonlopun päivät ovatkin sujuneet varsin sutjakasti tämän hulluuden kimpussa. Onneksi lapsi I ja miehensä olivat eka viikonloppuna remmissä mukana. Verkon lasku, verkon nosto, muikut pois verkosta, lypsäminen, perkaaminen, mädin pesu ja säilöminen sekä muikkuruuan valmistaminen, silloin kun verkkoja lasketaan lähes 1000 neliötä, on melkoinen urakka, kaikille neljällekin.No mätiä saatiin sillokn reilut kaksi kiloa. Vaivat unohtuivat kun tuoreella mädillä illalla herkuteltiin. Kun mädin taivaalliseen makuun  pääsee, ei kalastamista voi lopettaa, kun tietää , että kutuaika ei vielä ole ohi. Niinpä kahdestaan uusi rumba tänä viikonloppuna. Nyt on mätiä pakastettu 3, huom. kolmen  kilon verran. Herkuteltukin on pienessä ja vähän isommassakin piirissä. Toki just just raaskimme apujoukolle kotiin viemisiksi vajaan kilon luovuttaa.
 Mitäs muikuille? Häpeäkseni täytyy todeta, että osa haudattiin maahan lannoitteeksi. Onneksi on kuitenkin ystäviä tällä seudulla, joten muikkuauto jakoi mökiltä tullessa muikkuja ympäri kaupunkia. Lopuista tein itsellemme muikkuruokaa. Tässä muutamia ohjeita.

Mätiä valumassa

MÄDIN KÄSITTELY

Lypsetty mäti vatkataan hyvin, jotta mätiin jääneet kalvot irtoavat, osa jää jo vispilään. Toiset vatkaavat mädin sähkövatkaimella, itse käytän pientä metallista vispilää. Mädin vatkaan aina laakeassa kulhossa, jossa on pieni kaatonokka. Puhdistan vispilän välillä. Sitten juoksutan raanasta kylmää vettä mädin päälle koko ajan reippaasti vatkaten. Kun astia on lähes täynnä, annan mädin laskeutua pohjalle ja valutan hiljaa kaatonokan  kautta likaisen  hiukan  verisen veden pois. Pintaan nousee yleensä kaikki epäpuhtaudet, kalvot ja pikkusuomut. Ne lirisevät aika mukavasti veden mukana pois. Tätä toistetaan kolme neljä kertaa, aina hiukan seosta vatkaten ja vispilää puhdistaen. Lopuksi mäti on kauniin rakeista ja häkellyttävän oranssista, löysää massaa. Tämä seos kaadetaan tiheään siivilään valumaan. Valutan yleensä pari tuntia. Sitten vain pakastamaan tai herkuttelemaan!
Muikkuohjeita seuraavassa blogissa.