HAUKIFILEITÄ JA MUITA KYLMÄN KESÄN NAUTINTOJA

Mies sai virvelillä, oikeammin heittouistimella 5, 5 kg painavan hauen. Kuiva kala, moni toteaa tympeänä. No onhan se kuiva, kun vertaa kassissa kasvatettuun Norjan loheen, en sitä kielläkäään. Mielummin kuitenkin syön haukea kuin kalan rehulle maistuvaa lohta.
Meijän mies on myös taitava kalan fileroija, joten hauki vain fileiksi ja kokkaamaan.

Leivitin hauen ruisjauho, suola, pippuri seoksessa ja paistoin pannulla RUNSAASSA VOISSA, johon olin lorauttanut hivenen öljyä. Pannu oli aluksi aika kuuma, jotta sain kalan pintaan väriä. Annoin kalan paistua, kunnes fileen sisälämpötila oli 60 º.  Olen oppinut luottamaan paistomittariin kuin pukki suuriin sarviinsa. Lisäksi Pekka Terävän neuvot kalan sisälämpötiloista ovat just oikeat itsellenikin.

Paistetulle hauelle sopi mainiosti kylmä piparjuuri-kapriskermaviilikastike, jonka makua taitoin Akave-siirapilla sekä tietty suolalla ja mustapippurilla. Uudet perunat ja vihreä salaatti höystivät mainiota lähiruokaamme. Eikä ollut kuivaa eikä sipulia.

Kukkaloistolla ei oikein pääse kehumaan, joten lapsi II nappasi Kuunliljan nupusta taidekuvan.

 Ihaillaan siis tätä.

Kun täällä Kamalansaarella tuulee ja sataa, on täällä tosi kylmää. Vuosien myötä lohdutuksena läpivetoisella saarellamme on ollutkin toteamus -  ei ole hyttysiäkään. Tänä kesänä nämä 3 lämpöasteen päivät, eivät todellakaan ole ruukkupuutarhaani rehevöittäneet. Minkäs teet, hyvät työilmat kuitenkin.

NIINPÄ

Paistaa se aurinko risukasaankin eli kottaripari vanhan risu- ja lehtikasan painikkeena

Onneksi on noita luonnonkukkia.

 Kurjenmiekat kukkivat venepoukamassa

Meillä voisi laulella: "Yksi unikko on kasvanut laaksossa....."

Tosiasiassa kuitenkin saavissa.

MANTELIHERKUT CERVAROLON TAPAAN, TUUNATUT PITSIVERHOT JA MARISUKAT

Onneksi on välillä kylmiä, tuulisia sadepäiviä. Nautin suunnattomasti kun takassa palaa tuli sadevesi vihmoo pitkin ikkunoiden pintoja ja itse saan istua sisällä puuhastellen juuri sitä mikä huvittaa.

Tuuli raateli taas luontoa kylmällä puhurillaan

Masserie Cervarolon kokilta saadun reseptin mukaiset mantelipikkuleivät

Onnistuivat suomalaisessakin uunissa

Mantelipikkuleivät - alkuperäinen ohje mukautettu Kamalansaaren tarpeiden mukaan

250 g mantelijauhetta

250 g mantelirouhetta

2         kananmunaa

3 rkl   hienoa sokeria

1 tl vaniljajauhetta

teelusikan kärjellinen suolaa

Ainekset sekoitetaan tiukakaksi massaksi, josta muovaillaan kaksi parisenttiä paksua ja hivenen leveyttään matalampia pötkyjä leivinalustan päällä, johon on ripoteltu tomusokeria niin, että taikinapötkyt ovat kauttaaltaan tomusokerin peitossa. Paistetaan 180º 20 min. Pötkyt leikataan lämpimänä parisenttisiksi pikkuleiviksi ja nautitaan.

Iltapäivällä leikkelin äitini tahriintuneesta pitsiliinasta hyväkuntoiset pitsit pois

Tuunsin pitseistä ja pellavakangaspalasesta mökin makuuhuoneen uudet verhot.

Romanttiset huom!

Onneksi on tätä jalkapalloakin, tulipa sukatkin päättelemistä vaille valmiiksi.

Luonto vain jatkoi myllerrystään vielä iltamyöhälläkin

HULLUNA RUUKKUPUUTARHAAN

Ihan vain pikku postaus. Lähinnä näytiksi, miten voi hullaantua omaan "puutarhaansa". Pari köyhän näköistä kukkaa ruukussa, saa minut tänä kesänä näköjään ihan sekaisin. Siispä, kuten olen kertonut saaremma on karu, kuiva ja poroinen. Nimeltäänkin Kamalansaari, vaikkakin 4-vuotias vieraamme ristikin tämän seikkailujen saareksi. Mökkimme lisäksi saaren ovat valloittaneet jääkauden aikaan  isot siirtolohkareen, kiven järkäleet. Vuosia olen yrityänyt aina kivien koloon jotain kasvattaa, tuloksetta. Ainoastaan isoissa muovisaaveissa ja sinkkiämpäreissä olen jotain saanut onnistumaankin. Nyt on kuitenkin hurjat kokeilut menossa, kiitos monien puutarhabloggareitten.  Istutin tänä kesänä perennoita ruukkuihin, syksyllä siirrän ne lehtikompostiin talvehtimaan, joten saas nähdä, kuin meitin käy.

Nyt kukkii unikko, toivottavasti ymmärtää siementää, jotta ensi kesänä kukkisi useampikin

Kyssäkaali, retiisi ja nauris kurkottavat multapinnasta. Toivottavasti en tuhoa niitä harventaessani

Laatikkokasvihuoneessa tomaatit ja paprikat kukoistavat kilvan lehtikaalialkujen kanssa

Sateen jäliltä pöyhistelevät yrtit, salaatit ja pavut sinkkiämpäreissään

Toki näitä kasvatustuotoksia on ollut muinakin kesinä, enemmän ja vähemmän onnistuneina. Jotenkin vain nyt nautin tästä hullutuksesta entistä enemmän. Niin, tai oisko muistini alkanut temppuilla.

ÄITIMME JALANJÄLJILLÄ

- Tuu tuu tupakka rulla, mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkinTurun teitä, hämäläisten härkäteitä.

Näin loruiltiin runo- ja lorukirjassa, jota tykkäsin lapsuudessani kovasti lukea. En ollut mikään himolukija, päinvastoin, laiska sellainen. Siksi varmaan tästä kirjasta tuli suosikkini, ei tarvinnut pitkiä satuja eikä tarinoita lukea. Vieläkin monet lorut pulpahtelevat esiin muististani.

Hämäläisten härkäteitä läksimme siis sisareni kanssa ajelemaan. Olin päättänyt viedä siskoa äitimme synnyinseudulle, seuduille, jossa sisarenikin oli sotien aikaan paljon asunut  tätimme ja serkkujemme hoidossa. Muistelumatka.

Isovanhempani ovat paljon kierrelleet noita hämäläisiä härkäteitä, asuen aina vaarimme töitten vuoksi milloin missäkin lähikunnassa, joten kierreltävää meillekin riitti. Päivä kuitenkin loppui liian varhain. Minulle näistä paikoista jäi hajanainen ja etäinen kuva. Kadu matkaa toki en. Jo itse Häme vehreine alkukesän maisemineen oli itä-suomalaiselle, kivikkoiseen maisemaan tottuneelle, varsin kaunista katseltavaa.

Tässä kuutama kuvanen.

Kellosalmen maisemaa, noudimme täältä serkkumme

Rimmi Kellosalmella, autioitunut äidin kotitalo, yksi monista.

Piharakennuksetkin uinuu vanhuusuniaan

Metsittynyttä maisemaa, raparperipuska ja omenapuun raasku viestittävät entisajan puutarhasta

Olisinpa tämän aittarakennuksen saanut mukaani

Pippuri Harmoisissa, pikkutalo järven rannalla

Tämänkin talon piharakennukset kaipaavat käyttäjiä

Järven aallotkin ovat uinahtaneet tähän ympäröivään raukeuteen 

Illan viettoa savukalan ja salaatin äärellä serkun mökkimaisemissa

P6täisi olla aikakone, jolla taaksepäin katsoa. Tietäisipä enemmän oman äidin varhaislapsuudesta. Kun perhe on asunut Padasjoella, Kellosalmessa, Harmoisissa, Kuhmoisissa, Lammilla, Nastolassa, Hollolassa, Viipurissa, ties missä muualla, ei meillä jälkipolvilla ole kuin ripaus tietoa tämän perheen arkihistoriasta.

Mutta, sisko  ammensi elämyksiä ja kokemuksia muistojensa sopukoista ja nautti näin joululahjastaan. HIENO PÄIVÄ.

RUUKKUPUUTARHAA

Kesä aika on mukavaa, ainakin näin  alkajaisiksi. Mukavaa on myös se, että kolmen -neljän kesän jälkeen tuntee taas itsensä lähes täysivoimaiseksi. Kun tässä päivänä muutamana kolmannen kerran tänä suvena lakaisin saartamme, muistelin vuoden takaista haravointiurakkaa. Kepin siirtämistä, puuhun nojaamista ja tasapainotaiteilua juurakkoisessa maastossa. Postauskin tästä on viime vuodelta. Nyt siis vaikka sapettikin tämä ainainen puun roska, sammaleen lakaisu tuntui jopa kivalta.

Voimiensa tunnossa kun on, syntyy jälkeäkin rivakasti, ainakin omasta mielestäni.

Ensin maalasin kaikki virttyneet ja haalistuneet muoviruukut

Sitten istutin perennoita, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Ruukut asettelin luonnon kivien joukkoon

Yritin vähän luontotaidettakin

Kunnes myrsky kunnolla runteli istutuksiani.

Poistuin sisätiloihin takkatulen ääreen

Mies vain uhmasi sadetta ja tuulta, korjaten jäitten runtelemaa laituria.

Huutelin jo sisällekin. Kuuroille korville huutoni kantoi. Kaikki neljä laituria on jäitten rikkomia, ei kuulema auta vikistä.

Nyt olen istutuksissa jo päässyt siihen vaiheeseen, että laatikoissa kasvaa punajuuret, porkkanat, kyssäkaalia, retiisiä, naurista. Sinkkiämpäreissä papuja, yrttejä ja salaatteja. Hupullisissa laatikoissa pinnistelevät tomaatit, paprikat, jokunen chili, lehtikaalit ja kasvihuonekurkut. Vielä pitää käydä puutarhalta hakemassa kesäkukat, avomaakurkut ja kesäkurpitsat (taimet tietenkin). Ja kasvun ihmettä pääsee jälleen. nauttimaan. 

Sieltähän niitä pilkistää, pikkiriikkisiä alkuja.

Kerrottakoon lopuksi se, että en ole eläissäni päässyt kunnolla tätä puutarhakulttuuria harrastamaan. Lapsuuden kodin kokemukset ovat niukkaakin niukemmat. Aviollisen elämäni varrella harrastamani kasvatus perustui savimaaviljelmään, josta syksyllä en löytänyt edes niitä keväällä istuttamiani yhdeksää perunaa ja porkkanan luirut eivät nousseet maasta ylös vaan katkesivat maan uumeniin. Seitsemänkymmen luvulla hankkimamme saaripaikka on niin kivinen ja juurakkoinen, ettei kasvimaasta voinut haaveillakaan. Vaan kiitos ja kunnia kaikille niille, jotka ovat keksineet ja kehityäneet tämän ruukkupuutarhaidean, suomalaisen eläkejärjestelmän ja opetusohjelman, joka takaa meille taitavat kirurgit. Minullakin on nyt hyöty- ja huvipuutarha.

KORVASIENIÄ

Meidän Suomessa ei tänä keväänä päästy korvasienillä juhlimaan.

Muutaman aterian verran kuitenkin saatiin pakastettu.

Kun parhainpaan sienestys aikaan luonto riehui äärimmillään, ei edes naapurisaareen ollut menemistä. Omalla saareloisella ei korvasienet kasvakaan.