TOISENLAISTA HAUKEA

Meillä on pakasteessa vielä syksyisiä haukifileitä melkoinenkin kasa. Olen jotenkin lopen kyllästynyt tähän hauki on kala, hauki on kala -hokemaan ja syömään haukea. Minkäs teet, kun on sen verran nuukaksi opetettu, ettei roskikseenkaan ruokaa laita, on niitä fileitäkin vain syötävä. Toisaalta mies on niin kalahullu ja kalaruokafriikki, jotta avioerohan varmaan tulisi, jos kalaa jätteisiin kumoaisin.
Eipä muuta kuin kalaa sulamaan. Itse pidän eniten haukimurekkeesta, sellaisesta kuohkeasta, johon on lopuksi lisätty valkuaisvaahto, jolloin murekkeesta tulee hyvä, ilmava ja suussasulava. No miehen mielestä sellainen on mauton. Syö kyllä, mutta ei paljon kommentteja heru ja jos jotain jää yli, ei enää kylmänä kelpaa.

Näin välipäivinä (eilen) voi tehdä vähän kehnompaakin ruokaa, joten haukifileet sulamaan.

Päätin kokeilla uunihaukea seuraavasti
Kaksi haukifilettä laitoin matalareunaiseen vuokaan, jonka olin voidellut melko runsaalla voilla. Fileiden päälle lorautin pari ruokalusikallista teryaki-kastiketta, pippuria ja desin verran tuoretta tillisilppua. Lopuksi voinokareita hauen pintaan ja pieni loraus valkoviiniä, jotta vähän estäisi hauen lihan kuivumisen.
Tähteeksi jääneitä kypsiä perunoita reunoille ja astia uuniin 200º ja n. 25 min.

Ihan syötävää tästä tuli

Onneksi oli joulun jäljiltä pakasteessa omatekoista mustikkajäätelöä.

Tämä ikään kuin paransi hauenkin makua

Erikseen syötynä tietenkin

Muuten, jäätelön tekeminenkin on osoittautunut ihan mielettömän helpoksi, ei tartte olla jäätelökonetta, eikä välipyöräyttelyä pakasteessa, voit myös maustaa jätskin omien mieltymyksien mukaan.

Tämä ei ole oma kehitelmä, vaan ohjeen olen napannut jostain ruokablogista. Pahoittelen, etten laittanut muistiin lähdettä, nyt en sitä enää löytänyt.

Mutta ohje,

4 dl melko tanaksi vaahdoksi vatkattua kermavaahtoa

Sekaan pyöritellään purkillinen kondensoitua maitoa ( ei keitetä) 

Sitten vain makuja joukkoon. Itse käytän mustikoita tai mustikkahilloa.

Huom! Jos ruuhka Suomesta löytyy makeuttamatonta maitoa, tulee jäätelöstä vähemmän makea. Jäätelöä voi näin makeuttaa ja maustaa vielä monipuolisemmin.

ENSI VUONNA ONKIN SITTEN UUDET KUJEET

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

TAPANIN TUNNELMIA

Tapanin päivän rauhaa

Joulun vieraat läksivät ajelemaan ruuhka Suomeen. Hiljaisuus laskeutui tänne kotio. Kohta sytytän kynttilät ja juon kuumaa, herkullista glögiä.

Tänä jouluna lapsi I:stä lukuunottamatta olimme kokoontunnet meille. Historiallisen poikkeuksen jouluruokaan tein, paistamalla joulukinkun tilalle porsaan ulkofileen.
Mielestämme se oli onnistunut valinta, melkeimpä makoisampi kuin kinkku.

Suolasin fileen karkealla suolalla ja annoin sen suolaantua neljä päivää. Suolaantuneen fileen päältä pyyhin sulamattonat  suolamurut pois ja hieroin pintaan Dion sinapin siemenellistä sinappia. Muutama tuore salvialehti vielä possun mausteeksi ja sitten erikseen ostamani rasvanahkapalanen fileen "kanneksi". Koko komeus paistopussiin, uuniin 120 º . Kun lihalämpömittari osoitti 74 º, otin fileen uunista. Kypsyneen lihan päältä ihrakansi pois ja uudelleen kuumaan uuniin muutamaksi minuutiksi, jotta lihan pinta saa kauniin värin.

Lihakimpale menossa uuniin

Muuten  joulun ruokapöytämme oli hyvin kalaisa. Mieleiset makuelämykset tarjosivat kulhollinen itsepyytämää muikunmätiä ja  verkoistamme saatu, sitruunavoissa hautunut järvitaimen.

Kattauksen värimaailma noudatteli samaa linjaa 

kuin muukin jouluväritykseni, valkoista

Vain lautasliinat punersivat kilpaa ruuan kanssa pöydässämme.

Salamavalo kummasti vaalentaa tuon lähes mustan pellavaliinani.

Pikkuhiljaa Tapanin päivä kääntyy iltaan

JOULUTORTTUKAUHUA

Päätin lopettaa joulutorttujen teon tähän jouluun.

Yläoikealla omatekoisesta taikinasta valmistuneet

LÄTTÄNÄT

Vasemmalla kaupan taikinasta tehdyt, 

ilmapuhalletut 

JÄTTIMÖHKÄLEET

Onneksi on kuitenkin hyvää luumuhilloketta sisällä. Ajattelinkin syödä salaa itsekseni. Kolme pellistäkö?

SILMÄN JA SUUN ILOJA

Mukavaa tämä joulun valmistelu. Omaan tahtiin saa kaikkea kivaa tehdä. Välillä voi istahtaa neulomaan ja pelaamaan Candy Crushia tai vaikkapa lukemaan muiden blogeja. Olen huomannut, että blogien seuraaminen koukuttaa. Toki niinhän tekee Candy Crushinkin pelaaminen. Mulla taitaa koukuttaa  myös neulominen, miksei myös tämä oma blogien kirjoittaminen.  Niin tai näin, kaikki tekeminen on kivaa.
Valmistelen viimeistä lahjaa, pipoa, oli toivomuslistalla. Pipoa, joka neulotaan lyhennetyin kerroksin ja leveyssuuntaan. Pipoon tulee näin nuorison, varsinkin nuorten miesten suosima, hiippamaisesti roikkuva päälaki.

Tämä tabletilla kuvaaminen on sitä ihtiänsä. Vaan kun on laiska luonne, ei viitsi kameraa hakea. Mutta näkeehän tuosta kuvasta, pipohan siitä tulee, eikä siitä enää paljoa puutukaan. Neuleohjeen saa kysyttäessä.

Neuloessa on mukava mietiskellä kaikkea maailman menoa. Miksei myös näitä kotoisia kuvioita, esimerkiksi sitä, miksi mies ostaa aina paksun, vaalean vihreän kurkun toistuvista ohjeistuksista huolimatta. Kurkkuhan pitää olla soukka, tumman vihreä ja pieni ollakseen maukas näin talviaikaan. Meidän kurkku päätyy roskikseen, taidan laittaa oikein sekajätteisiin oli niin tynpeän makuinen, pilaa varmasti muut biojätteet.
Sainpas kirjoitettua tuon mielenkaiverruksen

Eilen pyörittelin hahtuvasta lumipalloja lisää. Kun ei tule valkeaa joulua, olkoon  kotimme joulu valkoinen.

Lumipallokeko

Vierelleen lumipallot saavat jouluruusun ja kynttilälyhdyn.  Kuvan liitän tähän
kun koristukseni on valmis.

Tänään leikin myös suklaatehtailijaa. Sanotaan, että suklaan tekeminen on helppoa.  Jaa'a, kelle on kelle ei. Mulle se ei ollut helppoa ja niin pirun sottastakin puuhaa. Pitänee mennä kursseille. 
Ohjeen mukaan tein valkosuklaasta, kermasta ja voista massan, johon sekoitin kuivattuja mustikoita. Annoin mössön jäähtyä ja jäykistyä. Sitten piti pyöritellä mössöstä palloja. No kuvitelkaa mitä on pyöritellä voista ja kermaista suklaata. Kaiken lisäksi tämä epäoikeudenmukaisuus; kun huovutettuja palloja pyörittelee, pitäisi olla lämpöiset kädet, minulla tietty kylmät. Kun suklaata pyörittelee, pitäisi olla kylmät kädet. Niin eikö hitto vie,käteni olivat kuumat ja tuliset. Jotenkin onnistuin möykkyjä tekemään, kädet kirjaimellisesti savessa, nyt vain voi ja suklaasavessa. Tämän jälkeen seurasi möykkyjen kuorruttaminen tummassa suklaassa. Sulatin suklaan ohjeen mukaan, otin möykyn . Apua, miten tää kastellaan tai pyöritellään sulassa suklaassa. Yritin lusikan kanssa, koitin pihtejä, uitin sormia, kaadoin kannusta sulaa suklaata möykkyjen päälle. Ei onnistunut. Lopuksi otin ison parsinneulan, kun ei coktailtikkujakaan ollut, pistin möykyn neulaan ja kastoin kuorrutukseen. Tosiaan sottaista puhaa, jopa laittaa makeinen lopuksi pikkufoliokuppiin ja koristella. No jotain syntyi kuitenkin joulua varten. Makutuomarit kyllä sanovat sanasensa ja jos joulun jälkeen makeisia on vielä syömättä, niin......

Ettei möykkyjen epätasaisuus näy, otin vähän rekvisiittaa avuksi

KUUSENKERKKÄGRAAVATTU LOHI

Nyt on pakko hehkuttaa. Kuvan lisään, jos muistan joulupöydästä. Kokeilin hetken mielijohteesta gaavilohen mausteeksi kuusenkerkkää. Lukenut olen tervagraavatusta lohesta, mutta kuusenkerkkää en niinkään tunnista hoksanneeni lohen kanssa. Tosin kuusenkerkkä simaa juotiin jo nuorena ja nyttemmin olen syönyt jätskiä kerkällä terästettynä.

TÄMÄN JOULUN GRAAVILOHI

Puolet lohen fileestä (n. 600 g)
Olen keittänyt pari vuotta sitten kuusenkerkkähyytelöä ja levitin sitä ohuen kerroksen lohen pintaan. Tämä korvasi normaalisti käytetyn sokerin.
Pari ruokalusikallista karkeaa merisuolaa ja vielä pintaan rosepippuria.
Käärin lohen tiiviiseen pakettiin ja annoin tekeytyä vajaan vuorokauden.

Äsken miehen kanssa maisteltiin, uskoo ken taitaa OLI LOISTAVAN MAKUISTA.
Laitoin lohipalasen paksteeseen odottamaan joulua. Lisukkeeksi tälle herkkukimpaleelle teen miedon sinappikastikkeen. Jestas, tällä yllätän nuorisonkin.

JOULUA ODOTELLESSA, JOULUPIPAREITA PAISTELLESSA

Mulla on aitiopaikka kotonani.  Mukava tädiltä peritty, vähän kulahtanut laiskanlinna. Tässä tuolissani neulon  ja virkkaile, katselen televisiota, puhun puheluni, näppäilen tietokonettani ja ennenkaikkea tarkkailen liikennettä. Ikkunasta avautuu suora näkyvyys vilkkaasti likkennöidylle kadulle, kotikadulle. Ilta on kääntymässä yöksi ja autojen jatkuva jono harventunut. Ikkunastani loistaa jouluvalo ja takaa häämöttävät satunnaisten autojen valot. Raukeaa ja tunnelmallista.

Nautiskelua vaikka ei kuvasta niin välitykkään

Tänään oli varsin vaihteleva päivä. Joulukiirettäkö pukkaa eläkeläisen arkeen? Kiire kyllä alkoi oikeammin  jo viikonlopulla, pikku matkapyrähdyksen jälkeen. Ajattelinkin purkaa kiirestressin tähän teidänkin luettavaksi.

Niinpä -   perjantaina illan suussa sain viestin Wanhasta Talosta, jossa neuletuotoksiani on myynnissa,  jotta lapasia on mennyt kovasti kaupaksi, pitäisi saada lisää. Kun  varastossani ei ollut valmiina yhtään kappaletta, rupesin ahneuksissani (rahan) kutomaan, kutomaan ja huovuttamaan. Siinähän se kaksi vuorokautta menikin istuessa tuolissani ja peen levitessä.

Jälkeä toki syntyi

10 paria kiikutin maanantai-aamuna kauppaan

Vielä muutamat omat lahjat virkkuukoukkua heilutellen ja sitten pakkasin kaikki neulomattomat langat ja langantähteet laatikoihin vaatehuoneen uumeniin.

Ymmärrettävistä syistä, en tähän kuvia lahjaneuleista ottanut.

Tänään alkoi leivontabuumi, jota kestänee aatonaattoon asti. Siltä ainakin näyttää. Ihmeesti ilmaantuu nuorisoa leivonnaisia maistelemaan.

Ensin valmistui tiikerikakku aikaisemmin esitellyin ohjein

Seuraavaksi vuorossa piparit

Kokeilin taas uutta helpolta kuulostavaa ohjetta, ei omaa keksimääni vaan ronskisti lainattua ja vähän muunneltuna.

JOULUPIPARIT

200 g huoneenlämpöistä voita

2 dl sokeria

1, 5 dl glukoosisiirappia

N. 10 dl vehnähauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssia

Siirappi keitetään ja kuuma siirappi kaadetaan huoneenlämpöisen voin ja sokeri  päälle ja sekoitetaan kunnes on tasainen massa. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja  lisätään vähitellen voisokeriseoksen joukkoon. 

Taikina yön yli lepäämään 

Piparit paistetaan 180 º n. 9 min.

Kun käytin glukoosisiirapia tuli pipareista vähemmän makeita ja vaaleampia, erittäin herkullisen makuisia arvatekin.

Nämä ovat suklaa cookiesia, säilytyspurkkiin pakattuna

Vajaahan tuo rasia on ja vielä on monta päivää jouluun

Joten uusia vain tekemähän

Kun olin leipomukseni leiponut, tulikin lapsenlapsi I ja morsiammensa kahvittelemaan ja maistelemaan, josko olin onnistunut leivonnaisissa. Olin näköjään. Kun elettiin iltaa eteenpäin, tuli uudet maistelijat, lapsenlapsi II ja toi näytille tyttöystävänsäkin (ensi visiitille). 

Ja maistui heillekin, ihan evääksi piti laittaa. Mukava on kuitenkin kun nuoriso piipahtaa meitä katsomaan.

Kun iltaa edettiin saimme viestin mieluisasta joululahjasta ystäviltämme. Siihen kyllä palaan myöhemmin.

MAINIO MAKAROONILAATIKKO

Pitkään teki mieleni makaroonilaatikkoa. Mielihaluja pitää pyrkiä toteuttamaan. En ole mikään makaroonilaatikon tekijä, mutta sen tiedän, etten tykkää vanhanajan munamaitolaatikosta kaikkine juoksettuneeen näköisine sisälmyksineen. Ylipäätään kun olen makaroonilaatikkoa tehnyt,  olen sitä jotenkin muunnellut. Enkä väitä yhtään, etteikö tämän kertainen laatikkoni olekin jossain ohjeissa ollut, mutta tuloksena syntyi sairaan hyvän makuinen laatikko, joten päätin kokeiluni ohjeen muillekin jakaa. Miehellekin se maistui kovasti, vaikka kertomansa mukaan oli edellisen viikon kuntoutusjaksolla ollessaan saanut peräti kolmella aterialla makaroonilaatikkoa. Jos siis haluatte välttää tätä ruokalajia niin kiertäkää kaukaa Ilomantissa sijaitseva Toivonlahden kunttari. Niin tai päinvastoin.

MAKAROONILAATIKON OHJE

Keitin makaroonit lihaliemessä makaroonipussissa olevan ohjee  mukaisesti.
Pannulla paistoin pekoonisuikaleita ja 400 g jauhelihaa (naudan vähärasvaista)
Lisäsin  pieneksi paloitellun paprikan seokseen sekä chilistä silputun palasen
Sörsselssönin päälle kumosin purkillisen Mutti-tomattimurskaa, sellaisen pienen purkin ja pippuria.
Seos hautui pannulla sen aikaa kun makaroonit kypsyivät. Sitten vain uunivuokaan makaronit ja lihasekoitus. Lisäsin vielä italialaista yrttimaustetta sekaan ja lopuksi rigotta-juustoraastetta päälle. Uuniin 180 º 1h. Paistos saa uuniin mentäessä olla hyvin "vetistä" jotta ei kuivu liikaa. Uunini on  kiertoilmauuni, siksi vähän alhaisempi lämpötila.

Vähän ketsuppia niskaan

Omatekoiset valkosipulikurkut ja

hillotut kanttarellit lisäsivät hyvän tulisen laatikon makua.

MYYJÄISTEN JÄLKITUNNELMAA

Tästähän sitä aloitin

Lattialla siellä täällä erilaisia nyssäköitä

Valmistakin syntyi

Monenmoista jo kasassa ja silti puikot kilisivät ja virkkuukoukku koukkusi kiivaasti kaiken päivää

Eikun pakkaamaan

Aitan ylisille asettelin myyntipöydän

Toisten "hullujen" seuraksi

Ja sitten vain kiihkeitä ja ostohaluisia myyjäisasiakkaita odottamaan.

Yömyyjäistapahtuma alkoi kello 14. Odottamista ja odottamista  muutama ihminen vaelsi pälyillen ohi. Tuumailimme jo muiden myyjien kanssa, mahtaako tänne ihmisiä tullakaan. Kokeneemmat lohduttelivat, jotta kuudelta tulee. Odoteltiin. Palelsi. Piti oikein kuumat rommit juoda viereisessä ravintolassa. Ja sitten se repesi, väenpaljous nimittäin. Pihamaa täynnä, aitat täynnä ja ravintolassakin väkeä.....vaeltavia ihmisiä. Lapsenlapsi I valitteli kun auto oli jätettävä "kilometrien" päähän. Aitan ylinen täyttyi ihmisistä.  Jipii nyt menevät tossut kuin kuumille kiville. Kerkesin jo manata, etten enenpää tehnyt. No haaleita olivat ne kivet. Enimmäkseen ihmiset hypistelivät, nyökyttelivät, jokunen hymyili myötätuntoisesti, toiset taas pälyillen pikaisesti ohittivat. Vaihdoin jalkaa, yritin puhua, kuuroile korville. Jokunen onneksi kilisteli kukkaroaan. Tossuja siirtyi pussiin milloin lapselle, vaimolle, lapsenlapselle, jokunen osti peräti ittellensä. Totuuden nimessä, ei nämä myyjäiset mikään suksee ollut. Eka kokemus kuitenkin, mutta rankka kaksitoistatuntinen. Onneksi pelmahtivat lapsi I ja II pääkaupunkiseudulta seuraneideiksi.

Hauskaa oli kuitenkin ja tosiaan olen kokemusta rikkaampi. Miettiä pitää ensi vuoden sorttimenttia. Lapaset menivät helposti kaupaksi, enemmänkin olisin myynyt jos olisin heitä, siis lapasia, ymmärtänyt enemmän tehdä. Pikkuiset huovutetut puhelinpussukat ja pannunalusetkin kelpasivat. Hauskinta oli kuitenkin kun olin huovuttanut niitä lumipalloja pöydän koristeeksi, pallot olivatkin hittituote. Siinä menivät omatkin joulukoristeet. Nyt vain palloja pyörittelemään.