Arjen ilotteluja kesäkuussa

Se on sitten Juhannus ja kohta kesäkuukin taaksejäänyttä elämää, suruineen ja iloineen.

Tänään nyppiessäni kuivuneita lehtiä sateen kirkastamista kasvulaatikoiden kasveista, putkahti  lämmin onnen tunne mieleeni. Ilo siitä, miten on oppinut nauttimaan pienen pienistä arkisista asioista. Liian suuria odottamatta.

Vaikka kuinka välillä tuntuu, että maailma kaatuu päälle tai tulee tunne, että kantaa kaikki murheet hartioillaan, puhumattakaan, kun on kovasti pahoittanut mielensä, huomaakin, miten paljon onnellisuutta ja ilonaihetta pulppuaa ympärillä.
Minun ympärilläni.

Tässä kavalkadi onnenhetkistäni. Onneksi onni jököttää saarellamme.

Se on kesän ensimmäisissä kurkuissa

Se on ihmeellisessä Kosmos-kukassa, jota tuuli saa riepotella mielensä mukaan. Kukassa, joka viihtyy vanhassa savustuspöntössä

Onni hymyilee kaislikon suhinassa. Kaislikon, joka varjelee salaatteja paahteiselta kesäauringolta

 

Eikä saarellansa laituriviljelijä voi olla onneton

hyvinvoivien kasvatuksiensa äärellä

Ilo irtoaa myös puuveneestämme, joka lopulta saatiin laskettua vesille

Iloa tuovat myös Juhannus-vieraamme

Ilonauru irtoaa innokasta laivakoiraa katsellessa

Sekä pikku ahmatista,  joka yrittää hypnotisoida herkullista leipäannosta itsellensä

Lopuksi;

Iloa ja nautintoa syntyi myös, kun innovatiivinen ja näppärä mieheni tuunasi vanhan rikkimenneen ulkotakkamme näin.

Ensin oli 25-vuotias takka

Sitten tuli mies ja "rälläkkä"

Lopuksi tarvittiin multa ja yrtit
Ja hieno yrttimaa oli valmis

Näin syntyi pikku tarina kesäkuisista onnen hetkistä muistutuksena itselleni ja vähän muillekin. 

"Elämä on laiffii", Matti Nykästä lainatakseni.

Ja näin se on!

Aurinkoisia hetkiä tällekin viikolle!

Ohoh, mikä haukikeitto!

Vielä jatkuu verkkokalastuskielto tällä osaa Saimaata. Kiellollahan tähän aikaan vuodesta suojellaan norppaa ja sen kuuttia. Hyvä niin.
Innokkaana kalansyöjänä ja innokkaan vapaa-ajan kalastajan vaimona ihmettelemme välillä näitä kieltoja, oikeastaan kiellojen epäloogisuutta. Luonteri, jossa mökkisaaremme sijaitsee, on luonnonsuojelualuetta. Siksi on ymmärrettävää, että rajoituksia pitää olla; tietyille saarille rantautumista, tulentekoa, osa-aikaista kalastuskieltoa tai täysin kalastuksesta rauhoitettua aluetta, mökkirakantamista ja yritystoimintaa.

Tietämätön kuitenkin saarellansa kyselee, miksi vesiskoottereilla saa pörrätä ympäri rauhoitettuja saaria tai miksi norppasuojelijat ajavat talvisin moottorikelkoilla pesien lähelle tai miksi tonnitolkulla kauhotaan roskakalaa järvestämme, kun kalastajat verkoillansa tekisivät sen.

Tutkimattomat siis ovat .........

Meillä onneksi tuota kalaa saadaan heittouistimella ja katiskalla ihan omiksi tarpeiksemme. Ja kun kalaa on, tekee mieli kokeilla erilaisia valmistustapoja.

Viimeisestä Ruoka ja Viini -lehdestä bongasin Sinttikeiton ohjeen. Kala kuin kala, ajattelin. Kokeilenpa tuota keittoa hauesta, mutkat suoriksi menetelmällä ja siitähän tuli mielettömän hyvää.

Ensin tarvittiin se hauki

jonka mies fileroi hienoiksi fileiksi

Sitten vain keiton tekoon, johon käytin:

Yhden isohkon hauenfileen

1/2 reilunkokoisesta kukkakaalista, nuppuja ja pilkottuja varrenosia

2 jauhoista perunaa lohkoina

2 dl hyvää valkoviiniä

Näitä keitin hiljalleen reilun 40 min niin, että hauet ja kasvikset olivat hyvin pehmeitä.

Soseutin keitoksen hienoksi soseeksi 

lisäsin 1/2 l kalalientä

1 rkl voita

Suolaa musta- ja valkopippuria

Puolen sitruunan mehu

Kun keitto oli kuumennut uudestaan, pyörätin kevysti joukkoon reilun desin vatkattua kuohukermaa ja tillisilppua.

Aineet kuulostivat oudoilta, jopa erikoisilta. Opetus kuitenkin on, kokeile ennakkoluulottomasti.

Oliiviöljyä ja lehtikaalin lehtiä pintaan,

lämmin keitto maistui erityisesti näin myrskyisen sateisena päivänä.

Ennen myrskypäiviä aurinko laski horisonttiin. 

Ensi tiistai, 21.6. on kesäpäivänseisaus. Silloin, terassiltamme katsottuna, laskee aurinko tuohon metsän muodostamaan "kuoppaan". 

On keskikesän aika.

Täälläkin sataa

Miksi näin?

Elämä pysähtyy välillä kuin seinään. Lukemattomat, vastausta vaille jäävät ajatukset pyörivät mielessä. Ilo voi äkkiä kääntyä tuskaiseksi suruksi.

Tämän olemme taas kerran kokeneet. Iloiset, nuorten riemua täynnä olevat ylioppilasjuhlat kääntyivät illanmyötä raskaaseen suruviestiin. Juhlivan perheen poika, terve, aina niin iloinen ja sydämellinen nuori mies, oli löydetty omasta kotontaan kuolleena.
Miksi näin? Miksi sisko joutuu kohtaamaan tällaisen menetyksen, veljensä kuoleman, juhlapäivänään? Miksi koko perhe, äiti, isä ja lähisukulaiset pysäytetään raskaan surutaakan eteen?

Kunpa tietäisimme.

Elämän on kuitenkin jatkuttava, aika laahustaa eteenpäin, vaikka kuinka vaikeaa on. Raskain mielin ja askelin on arkea kuljettava. Toivon, että ystävämmekin pikkuhiljaa pääsevät arjesta ja sen rutiineista kiinni.

Elämä jatkuu saarellammekin, vaikka ajatukset välillä ovat ihan jossain muualla.

Ilojakin kertyy, ne pitää vain huomata.

Tänään meillä tanssittiin sadetanssia, kun kattoon ropisivat ensimmäiset aamun sadepisarat. Vihdoinkin! Maa täällä oli niin kuivaa, että maanpinta muistutti erehdyttävästi elefantin nahkaa. Hmm, onkohan elefantilla nahka vai iho?

Ja sitten vain sadepisaroita kuvaamaan, leikkiviä, raikastavia sadehelmiä.

Niitä oli havunneulasissa

Juuri putoamassa oksilta maahan

Niitä leikkii pikkulammikossa,

 josta pihlajan oksa hörppää vettä

Niitä välkehtii ruusun terälehdillä

Salaatin lehdillä

Ne raikastavat lehtikaalia

Ne rummuttavat ikkunaan,

 maalaten maiseman sateenharmaaksi.

Kasvulaatikossa, lasien suojassa on  rauhaisaa kukkia

Eikä basilikkakaan ollut paleltunut

Ja kun myrsky nostattaa Luonterin mainingeille, repeytyvät pilvet, ja aurinko kuivattaa sateen.

Ja hortensia kukoistaa entistä komeampana.

Mikäs on nyt hoidella kasvejansa, kun Kanelia ja kardemumma -blogin arvonnassa olin voittanut kasviravinteita. Arpajaisvoitot eivät juurikaan ole kotiutuneet meidän maisemiin, joten aamuinen viesti oli tosiaan iloviesti.

Päiviä tulee ja menee, aurinkoisia, sateisia, iloisia ja suruisia.

Kaikki ne on elettävä, jokainen kohdallansa.

Ilo on myös tämä nykyinen kameratekniikka!

Voi taivahan talikynttilät!

Mistähän se tuokin sanonta tai päivästely on tullut, ja mitä se periaatteessa tarkoittaa?

Tuo lausahdus on kuitenkin pyörinyt päässäni viikon verran. Päivänä muutamana oli täkäläisessä lehdessä uutinen, jossa kerrottiin ammattiviljelijöiden tuskailevan liian aikaista satoa. Toisen suru on toisen ilo.

Tällä saarella iloitaan täysillä. Aikainen sato on tervetullut. Tomaatit ja kurkut pullistelevat "laatikkohuoneissaan".
Niin, en sitten millään ole keksiny kivaa nimeä laatikoilla, jotka sijaitsevat meidän isoilla järvenpäälisterasseilla. Laatikkoihin on tehty muovi- ja lasisuojat. Toimivat kuten kasvihuone. Liukukiskoilla olevat etulasit nostetaan ylös, jotta eteläterassilla kasvavat kasvit eivät pala.

Tämä kevät ja alkukesä ei ole aiheuttanut muuta harmia kuin ainaisen kosteuden tarkkailun. Multa kuivuu nopeasti, kun lämpötila lasien alla jo aamutuimaan lähentelee 30 astetta. Vesi on äärellä, joten nopsasti käy kasteleminen.

Nyt vain tutkiskelen, josko raakileita alkaisi näkyä,
kovasti ainakin kukkia pukkaa, vaikka ei oikein
kuvasta erota.

Nyt en mitään eksoottista kasvia päättänyt kokeilla. Jonkinlainen vuoroviljely on varmaan paikallaan. Porkkanat, punajuuret, herneet, kesäkurpitsat ja muutama parsakaali sekä kukkakaali, lisäksi yrtit ja pinaatit ovat hyvässä kasvuvauhdissa, ne riittäkööt laatikkoviljelyssä

Nyt on  kuusimetsä uskomattoman hienon värinen uusine kerkkäkasvuineen. Naapurisaaren kaatotuomion saaneet kuuset ovat mitä mainion paikka kerkkäsaaliin keruulle.

Ensimmäiset kuusenkerkät keittelin kerkkäsiirapiksi. Oi miten hienostunut makunautinto niistä syntyi.

Aurinkoisen ja helteisen päivän päätteeksi on nautinnollista pulahtaa

uusitulta saunanlaiturilta iltauinnille

Ja siirtyä saaren toiselle laidalle nautiskelemaan auringonlaskusta viinilasin seurassa.

Toukokuun viimeinen ilta kääntyy kesäkuun aamunkajoon.

Toivottavasti keskikesän riemut ovat meillä kaikilla edessä.