LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

tiistai 31. joulukuuta 2013

TOISENLAISTA HAUKEA

Meillä on pakasteessa vielä syksyisiä haukifileitä melkoinenkin kasa. Olen jotenkin lopen kyllästynyt tähän hauki on kala, hauki on kala -hokemaan ja syömään haukea. Minkäs teet, kun on sen verran nuukaksi opetettu, ettei roskikseenkaan ruokaa laita, on niitä fileitäkin vain syötävä. Toisaalta mies on niin kalahullu ja kalaruokafriikki, jotta avioerohan varmaan tulisi, jos kalaa jätteisiin kumoaisin.
Eipä muuta kuin kalaa sulamaan. Itse pidän eniten haukimurekkeesta, sellaisesta kuohkeasta, johon on lopuksi lisätty valkuaisvaahto, jolloin murekkeesta tulee hyvä, ilmava ja suussasulava. No miehen mielestä sellainen on mauton. Syö kyllä, mutta ei paljon kommentteja heru ja jos jotain jää yli, ei enää kylmänä kelpaa.

Näin välipäivinä (eilen) voi tehdä vähän kehnompaakin ruokaa, joten haukifileet sulamaan.

Päätin kokeilla uunihaukea seuraavasti
Kaksi haukifilettä laitoin matalareunaiseen vuokaan, jonka olin voidellut melko runsaalla voilla. Fileiden päälle lorautin pari ruokalusikallista teryaki-kastiketta, pippuria ja desin verran tuoretta tillisilppua. Lopuksi voinokareita hauen pintaan ja pieni loraus valkoviiniä, jotta vähän estäisi hauen lihan kuivumisen.
Tähteeksi jääneitä kypsiä perunoita reunoille ja astia uuniin 200º ja n. 25 min.


Ihan syötävää tästä tuli

Onneksi oli joulun jäljiltä pakasteessa omatekoista mustikkajäätelöä.


Tämä ikään kuin paransi hauenkin makua
Erikseen syötynä tietenkin

Muuten, jäätelön tekeminenkin on osoittautunut ihan mielettömän helpoksi, ei tartte olla jäätelökonetta, eikä välipyöräyttelyä pakasteessa, voit myös maustaa jätskin omien mieltymyksien mukaan.

Tämä ei ole oma kehitelmä, vaan ohjeen olen napannut jostain ruokablogista. Pahoittelen, etten laittanut muistiin lähdettä, nyt en sitä enää löytänyt.
Mutta ohje,

4 dl melko tanaksi vaahdoksi vatkattua kermavaahtoa
Sekaan pyöritellään purkillinen kondensoitua maitoa ( ei keitetä) 
Sitten vain makuja joukkoon. Itse käytän mustikoita tai mustikkahilloa.
Huom! Jos ruuhka Suomesta löytyy makeuttamatonta maitoa, tulee jäätelöstä vähemmän makea. Jäätelöä voi näin makeuttaa ja maustaa vielä monipuolisemmin.

ENSI VUONNA ONKIN SITTEN UUDET KUJEET

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

perjantai 27. joulukuuta 2013

TAPANIN TUNNELMIA


Tapanin päivän rauhaa

Joulun vieraat läksivät ajelemaan ruuhka Suomeen. Hiljaisuus laskeutui tänne kotio. Kohta sytytän kynttilät ja juon kuumaa, herkullista glögiä.

Tänä jouluna lapsi I:stä lukuunottamatta olimme kokoontunnet meille. Historiallisen poikkeuksen jouluruokaan tein, paistamalla joulukinkun tilalle porsaan ulkofileen.
Mielestämme se oli onnistunut valinta, melkeimpä makoisampi kuin kinkku.

Suolasin fileen karkealla suolalla ja annoin sen suolaantua neljä päivää. Suolaantuneen fileen päältä pyyhin sulamattonat  suolamurut pois ja hieroin pintaan Dion sinapin siemenellistä sinappia. Muutama tuore salvialehti vielä possun mausteeksi ja sitten erikseen ostamani rasvanahkapalanen fileen "kanneksi". Koko komeus paistopussiin, uuniin 120 º . Kun lihalämpömittari osoitti 74 º, otin fileen uunista. Kypsyneen lihan päältä ihrakansi pois ja uudelleen kuumaan uuniin muutamaksi minuutiksi, jotta lihan pinta saa kauniin värin.


Lihakimpale menossa uuniin

Muuten  joulun ruokapöytämme oli hyvin kalaisa. Mieleiset makuelämykset tarjosivat kulhollinen itsepyytämää muikunmätiä ja  verkoistamme saatu, sitruunavoissa hautunut järvitaimen.


Kattauksen värimaailma noudatteli samaa linjaa 
kuin muukin jouluväritykseni, valkoista
Vain lautasliinat punersivat kilpaa ruuan kanssa pöydässämme.
Salamavalo kummasti vaalentaa tuon lähes mustan pellavaliinani.


Pikkuhiljaa Tapanin päivä kääntyy iltaan



maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULUTORTTUKAUHUA

Päätin lopettaa joulutorttujen teon tähän jouluun.



Yläoikealla omatekoisesta taikinasta valmistuneet

LÄTTÄNÄT

Vasemmalla kaupan taikinasta tehdyt, 
ilmapuhalletut 

JÄTTIMÖHKÄLEET

Onneksi on kuitenkin hyvää luumuhilloketta sisällä. Ajattelinkin syödä salaa itsekseni. Kolme pellistäkö?

lauantai 21. joulukuuta 2013

SILMÄN JA SUUN ILOJA

Mukavaa tämä joulun valmistelu. Omaan tahtiin saa kaikkea kivaa tehdä. Välillä voi istahtaa neulomaan ja pelaamaan Candy Crushia tai vaikkapa lukemaan muiden blogeja. Olen huomannut, että blogien seuraaminen koukuttaa. Toki niinhän tekee Candy Crushinkin pelaaminen. Mulla taitaa koukuttaa  myös neulominen, miksei myös tämä oma blogien kirjoittaminen.  Niin tai näin, kaikki tekeminen on kivaa.
Valmistelen viimeistä lahjaa, pipoa, oli toivomuslistalla. Pipoa, joka neulotaan lyhennetyin kerroksin ja leveyssuuntaan. Pipoon tulee näin nuorison, varsinkin nuorten miesten suosima, hiippamaisesti roikkuva päälaki.



Tämä tabletilla kuvaaminen on sitä ihtiänsä. Vaan kun on laiska luonne, ei viitsi kameraa hakea. Mutta näkeehän tuosta kuvasta, pipohan siitä tulee, eikä siitä enää paljoa puutukaan. Neuleohjeen saa kysyttäessä.


Neuloessa on mukava mietiskellä kaikkea maailman menoa. Miksei myös näitä kotoisia kuvioita, esimerkiksi sitä, miksi mies ostaa aina paksun, vaalean vihreän kurkun toistuvista ohjeistuksista huolimatta. Kurkkuhan pitää olla soukka, tumman vihreä ja pieni ollakseen maukas näin talviaikaan. Meidän kurkku päätyy roskikseen, taidan laittaa oikein sekajätteisiin oli niin tynpeän makuinen, pilaa varmasti muut biojätteet.
Sainpas kirjoitettua tuon mielenkaiverruksen

Eilen pyörittelin hahtuvasta lumipalloja lisää. Kun ei tule valkeaa joulua, olkoon  kotimme joulu valkoinen.


Lumipallokeko

Vierelleen lumipallot saavat jouluruusun ja kynttilälyhdyn.  Kuvan liitän tähän
kun koristukseni on valmis.

Tänään leikin myös suklaatehtailijaa. Sanotaan, että suklaan tekeminen on helppoa.  Jaa'a, kelle on kelle ei. Mulle se ei ollut helppoa ja niin pirun sottastakin puuhaa. Pitänee mennä kursseille. 
Ohjeen mukaan tein valkosuklaasta, kermasta ja voista massan, johon sekoitin kuivattuja mustikoita. Annoin mössön jäähtyä ja jäykistyä. Sitten piti pyöritellä mössöstä palloja. No kuvitelkaa mitä on pyöritellä voista ja kermaista suklaata. Kaiken lisäksi tämä epäoikeudenmukaisuus; kun huovutettuja palloja pyörittelee, pitäisi olla lämpöiset kädet, minulla tietty kylmät. Kun suklaata pyörittelee, pitäisi olla kylmät kädet. Niin eikö hitto vie,käteni olivat kuumat ja tuliset. Jotenkin onnistuin möykkyjä tekemään, kädet kirjaimellisesti savessa, nyt vain voi ja suklaasavessa. Tämän jälkeen seurasi möykkyjen kuorruttaminen tummassa suklaassa. Sulatin suklaan ohjeen mukaan, otin möykyn . Apua, miten tää kastellaan tai pyöritellään sulassa suklaassa. Yritin lusikan kanssa, koitin pihtejä, uitin sormia, kaadoin kannusta sulaa suklaata möykkyjen päälle. Ei onnistunut. Lopuksi otin ison parsinneulan, kun ei coktailtikkujakaan ollut, pistin möykyn neulaan ja kastoin kuorrutukseen. Tosiaan sottaista puhaa, jopa laittaa makeinen lopuksi pikkufoliokuppiin ja koristella. No jotain syntyi kuitenkin joulua varten. Makutuomarit kyllä sanovat sanasensa ja jos joulun jälkeen makeisia on vielä syömättä, niin......


Ettei möykkyjen epätasaisuus näy, otin vähän rekvisiittaa avuksi

torstai 19. joulukuuta 2013

KUUSENKERKKÄGRAAVATTU LOHI

Nyt on pakko hehkuttaa. Kuvan lisään, jos muistan joulupöydästä. Kokeilin hetken mielijohteesta gaavilohen mausteeksi kuusenkerkkää. Lukenut olen tervagraavatusta lohesta, mutta kuusenkerkkää en niinkään tunnista hoksanneeni lohen kanssa. Tosin kuusenkerkkä simaa juotiin jo nuorena ja nyttemmin olen syönyt jätskiä kerkällä terästettynä.

TÄMÄN JOULUN GRAAVILOHI

Puolet lohen fileestä (n. 600 g)
Olen keittänyt pari vuotta sitten kuusenkerkkähyytelöä ja levitin sitä ohuen kerroksen lohen pintaan. Tämä korvasi normaalisti käytetyn sokerin.
Pari ruokalusikallista karkeaa merisuolaa ja vielä pintaan rosepippuria.
Käärin lohen tiiviiseen pakettiin ja annoin tekeytyä vajaan vuorokauden.

Äsken miehen kanssa maisteltiin, uskoo ken taitaa OLI LOISTAVAN MAKUISTA.
Laitoin lohipalasen paksteeseen odottamaan joulua. Lisukkeeksi tälle herkkukimpaleelle teen miedon sinappikastikkeen. Jestas, tällä yllätän nuorisonkin.

JOULUA ODOTELLESSA, JOULUPIPAREITA PAISTELLESSA

Mulla on aitiopaikka kotonani.  Mukava tädiltä peritty, vähän kulahtanut laiskanlinna. Tässä tuolissani neulon  ja virkkaile, katselen televisiota, puhun puheluni, näppäilen tietokonettani ja ennenkaikkea tarkkailen liikennettä. Ikkunasta avautuu suora näkyvyys vilkkaasti likkennöidylle kadulle, kotikadulle. Ilta on kääntymässä yöksi ja autojen jatkuva jono harventunut. Ikkunastani loistaa jouluvalo ja takaa häämöttävät satunnaisten autojen valot. Raukeaa ja tunnelmallista.

Nautiskelua vaikka ei kuvasta niin välitykkään

Tänään oli varsin vaihteleva päivä. Joulukiirettäkö pukkaa eläkeläisen arkeen? Kiire kyllä alkoi oikeammin  jo viikonlopulla, pikku matkapyrähdyksen jälkeen. Ajattelinkin purkaa kiirestressin tähän teidänkin luettavaksi.

Niinpä -   perjantaina illan suussa sain viestin Wanhasta Talosta, jossa neuletuotoksiani on myynnissa,  jotta lapasia on mennyt kovasti kaupaksi, pitäisi saada lisää. Kun  varastossani ei ollut valmiina yhtään kappaletta, rupesin ahneuksissani (rahan) kutomaan, kutomaan ja huovuttamaan. Siinähän se kaksi vuorokautta menikin istuessa tuolissani ja peen levitessä.


Jälkeä toki syntyi
10 paria kiikutin maanantai-aamuna kauppaan

Vielä muutamat omat lahjat virkkuukoukkua heilutellen ja sitten pakkasin kaikki neulomattomat langat ja langantähteet laatikoihin vaatehuoneen uumeniin.
Ymmärrettävistä syistä, en tähän kuvia lahjaneuleista ottanut.

Tänään alkoi leivontabuumi, jota kestänee aatonaattoon asti. Siltä ainakin näyttää. Ihmeesti ilmaantuu nuorisoa leivonnaisia maistelemaan.

Ensin valmistui tiikerikakku aikaisemmin esitellyin ohjein


Seuraavaksi vuorossa piparit

Kokeilin taas uutta helpolta kuulostavaa ohjetta, ei omaa keksimääni vaan ronskisti lainattua ja vähän muunneltuna.

JOULUPIPARIT

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1, 5 dl glukoosisiirappia
N. 10 dl vehnähauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssia

Siirappi keitetään ja kuuma siirappi kaadetaan huoneenlämpöisen voin ja sokeri  päälle ja sekoitetaan kunnes on tasainen massa. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja  lisätään vähitellen voisokeriseoksen joukkoon. 
Taikina yön yli lepäämään 
Piparit paistetaan 180 º n. 9 min.
Kun käytin glukoosisiirapia tuli pipareista vähemmän makeita ja vaaleampia, erittäin herkullisen makuisia arvatekin.


Nämä ovat suklaa cookiesia, säilytyspurkkiin pakattuna
Vajaahan tuo rasia on ja vielä on monta päivää jouluun

Joten uusia vain tekemähän

Kun olin leipomukseni leiponut, tulikin lapsenlapsi I ja morsiammensa kahvittelemaan ja maistelemaan, josko olin onnistunut leivonnaisissa. Olin näköjään. Kun elettiin iltaa eteenpäin, tuli uudet maistelijat, lapsenlapsi II ja toi näytille tyttöystävänsäkin (ensi visiitille). 
Ja maistui heillekin, ihan evääksi piti laittaa. Mukava on kuitenkin kun nuoriso piipahtaa meitä katsomaan.
Kun iltaa edettiin saimme viestin mieluisasta joululahjasta ystäviltämme. Siihen kyllä palaan myöhemmin.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

MAINIO MAKAROONILAATIKKO

Pitkään teki mieleni makaroonilaatikkoa. Mielihaluja pitää pyrkiä toteuttamaan. En ole mikään makaroonilaatikon tekijä, mutta sen tiedän, etten tykkää vanhanajan munamaitolaatikosta kaikkine juoksettuneeen näköisine sisälmyksineen. Ylipäätään kun olen makaroonilaatikkoa tehnyt,  olen sitä jotenkin muunnellut. Enkä väitä yhtään, etteikö tämän kertainen laatikkoni olekin jossain ohjeissa ollut, mutta tuloksena syntyi sairaan hyvän makuinen laatikko, joten päätin kokeiluni ohjeen muillekin jakaa. Miehellekin se maistui kovasti, vaikka kertomansa mukaan oli edellisen viikon kuntoutusjaksolla ollessaan saanut peräti kolmella aterialla makaroonilaatikkoa. Jos siis haluatte välttää tätä ruokalajia niin kiertäkää kaukaa Ilomantissa sijaitseva Toivonlahden kunttari. Niin tai päinvastoin.

MAKAROONILAATIKON OHJE

Keitin makaroonit lihaliemessä makaroonipussissa olevan ohjee  mukaisesti.
Pannulla paistoin pekoonisuikaleita ja 400 g jauhelihaa (naudan vähärasvaista)
Lisäsin  pieneksi paloitellun paprikan seokseen sekä chilistä silputun palasen
Sörsselssönin päälle kumosin purkillisen Mutti-tomattimurskaa, sellaisen pienen purkin ja pippuria.
Seos hautui pannulla sen aikaa kun makaroonit kypsyivät. Sitten vain uunivuokaan makaronit ja lihasekoitus. Lisäsin vielä italialaista yrttimaustetta sekaan ja lopuksi rigotta-juustoraastetta päälle. Uuniin 180 º 1h. Paistos saa uuniin mentäessä olla hyvin "vetistä" jotta ei kuivu liikaa. Uunini on  kiertoilmauuni, siksi vähän alhaisempi lämpötila.



Vähän ketsuppia niskaan
Omatekoiset valkosipulikurkut ja
hillotut kanttarellit lisäsivät hyvän tulisen laatikon makua.

maanantai 9. joulukuuta 2013

MYYJÄISTEN JÄLKITUNNELMAA

Tästähän sitä aloitin


Lattialla siellä täällä erilaisia nyssäköitä


Valmistakin syntyi


Monenmoista jo kasassa ja silti puikot kilisivät ja virkkuukoukku koukkusi kiivaasti kaiken päivää


Eikun pakkaamaan



Aitan ylisille asettelin myyntipöydän


Toisten "hullujen" seuraksi

Ja sitten vain kiihkeitä ja ostohaluisia myyjäisasiakkaita odottamaan.
Yömyyjäistapahtuma alkoi kello 14. Odottamista ja odottamista  muutama ihminen vaelsi pälyillen ohi. Tuumailimme jo muiden myyjien kanssa, mahtaako tänne ihmisiä tullakaan. Kokeneemmat lohduttelivat, jotta kuudelta tulee. Odoteltiin. Palelsi. Piti oikein kuumat rommit juoda viereisessä ravintolassa. Ja sitten se repesi, väenpaljous nimittäin. Pihamaa täynnä, aitat täynnä ja ravintolassakin väkeä.....vaeltavia ihmisiä. Lapsenlapsi I valitteli kun auto oli jätettävä "kilometrien" päähän. Aitan ylinen täyttyi ihmisistä.  Jipii nyt menevät tossut kuin kuumille kiville. Kerkesin jo manata, etten enenpää tehnyt. No haaleita olivat ne kivet. Enimmäkseen ihmiset hypistelivät, nyökyttelivät, jokunen hymyili myötätuntoisesti, toiset taas pälyillen pikaisesti ohittivat. Vaihdoin jalkaa, yritin puhua, kuuroile korville. Jokunen onneksi kilisteli kukkaroaan. Tossuja siirtyi pussiin milloin lapselle, vaimolle, lapsenlapselle, jokunen osti peräti ittellensä. Totuuden nimessä, ei nämä myyjäiset mikään suksee ollut. Eka kokemus kuitenkin, mutta rankka kaksitoistatuntinen. Onneksi pelmahtivat lapsi I ja II pääkaupunkiseudulta seuraneideiksi.
Hauskaa oli kuitenkin ja tosiaan olen kokemusta rikkaampi. Miettiä pitää ensi vuoden sorttimenttia. Lapaset menivät helposti kaupaksi, enemmänkin olisin myynyt jos olisin heitä, siis lapasia, ymmärtänyt enemmän tehdä. Pikkuiset huovutetut puhelinpussukat ja pannunalusetkin kelpasivat. Hauskinta oli kuitenkin kun olin huovuttanut niitä lumipalloja pöydän koristeeksi, pallot olivatkin hittituote. Siinä menivät omatkin joulukoristeet. Nyt vain palloja pyörittelemään.


torstai 28. marraskuuta 2013

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA IV

Näin se on marraskuu loppusuoralla, itse asiassa kaksi päivää jäljellä. Aikamoista menoa.
Lopettelen näitä marraskuisia postauksiani kertomukseen elävästä elämästä. Toivottavasti lukjjani eivät pitkästy.
Tämä tarina kertoo siitä, kuinka tänä päivänä yksittäinen ihminen, kuluttaja on heikossa asemassa.
Tämä tarina on tosi.

Kysymyksenä jäi vain leijailemaan tuo ikuinen kysymys, mitä pitäisi tehdä!

TARINA:
Olemme asuneet kaksi vuotta uudessa putkiremontoidussa ja samalla itse remontoidussa kodissamme. Eteisessämme on kaksi upotettua valosarjaa muuntajineen. Kevättalvella toinen sarjoista kärähti niin, että epämiellyttävä haju levisi eteiseen ja lähihuoneeseen. Mies irroitti katosta olevasta huoltoluukusta pistokkeen ja soitti sähköasennusliikkeeseen, joka oli valot asentanut. Luvattiin tulla. Puoli vuotta odotettiin, turhaan.
Marraskuussa alkoi taloyhtiön  takuutarkastus ja sen päätteeksi loppuluovutus. Sähköurakointiliikkeen edustaja (tässä tapauksessa itse boss) tuli katsomaan eteisen lamppujamme.
Olimme puolen vuoden aikana todenneet, että katossa oleva huoltoluukku on väärässä paikassa, eikä rikkoutunutta muuntajaa saada sieltä pois. Johtaja tuijotti kattoa, sanomatta sanakaan. Isännöitsijä totesi, että ei käsi yllä ei, pitää tehdä uusi luukku. Tuumailtiin paikkaa, vähiten kattoa särkevää ja esteettisesti hyvää. Sähkötoimenjohtaja ei puhunut mitään. Isännöitsijä totesi, että luukku on tehtävä. Liekö vaitiolo tulkittu myöntymisen merkiksi, joka tapauksessa jäätiin odottelemaan remonttireiskaa  joka luukun tekisi, sähköfirman laskuun. Sähkömiehethän ei puutöihin tartu. Ketään ei kuulunut. Odotettiin. Tuli luovutuskokouspäivä ja piti allekirjoittaa luovutuspaperit. Mies on onneksi puheenjohtaja yhtiössämme, joten hän ei suostunut pöytäkirjoja allekirjoittamaan. Ja kas kun sähköjohtajalle selvisi, ettei loppu-urakkarahoja heti saakkaan, sai hän suunsa auki ilmoittaen, ettei luukun teko ole heidän vastuullaan, koska ei ollut alkuperäisissä piirustuksissa.

Jessus, joku varjelus sähköbossilla oli, kun en itse ollut kokouksessa. Kanakin olisi kynittynä jäänyt kauniimmaksi, kuin tuo niljake minun kynsissäni. Ilta siinä miehen kanssa vierähti kun sadateltiin ja manailtiin taas kerran tätä yksittäisen kuluttajan oikeusturvattomuutta. Samalla muistutin vähemmän kiivastuneelle miehelleni, että eiväthän nuo poloiset osanneet piiristuksia muutenkaan lukea, kun jättivät keittiöstä elintärkeän pistokkeen pois ja kylppäriin laittoivat pistokkeen sellaiselle paikalle, joka ei meidän vessaan kuulunut. Peililamput olivat vikapaikassa ja eritasossa ja kylppäri  led-valot meinasivat unohtua katosta. Niin ja lisäksk keittiön työpisteiden pistokkeet ovat niin päin, että harvoin alimmaisia pistokkeita voi käyttää.

Ja kaiken huippu, sähkäreiden osaamattomuudesta ja haluttomuudesta. Seuraavana päivänä tuli kaksi rakennusmiestä ei sähkömiestä, tarkoituksenaan tehdä uusi huoltoluukku laskuumme, jotta vihdoin saisimme eteisen valot korjattua ja palamaan. Moniammatillinen mies (ei oma) kun on, hän tutki hivenen aikaa kattoamme ja totesi, että viottunut muuntajahan pitäisi tulla lampunreiästä ulos. Rakennusmies kiipesi tikkaille, irroitteli pari lamppua ja sai muuntajan ulos. Oma mies otti muuntajan, meni sähkötarvikekauppaan. Osti uuden muuntajan, pujottelimme muuntajan kattoon, lamppu paikalleen,  pistoke seinään ja niin tulivat valot eteiseen.
Kysynpä vain, että mihin näitä tällaisia vastuuntunnottomia sähköfirmoja ja sähkömiehiä tarvitaan. Totesinkin, että jos nuorena tiesin, että on työpaikkoja ja ammatteja, joissa ei tarvitse tekemisistään vastuuta kantaa, olisin heti vaihtanut ammattia.
Sen pituinen se!

JOULUKORISTE - IHAN ITSE TEHTY

En ole mikään askartelija tyypiltäni vaikka paljon tykkään käsillä tehdäkin. Joulun lähestyessä, huovutuksia tehdessäni, ajattelin, että jotain fiinimpääkin voisi tehdä.




Virkkasin virkkuulangasta tähtiä



Kovetin tähdet sokerivedellä


Pyörittelin Pirtin Kehräämön hahtuvasta lumipalloja

Palloja pyörittäessä mietiskelin, mitähän näistä tekisin. Aikaa  miettimiseen ja idean puintiin oli riittämiin, en nääs meinanut millään saada kauniita palloja. Taitolaji kun tuo huopapallojen tekeminen on, piti kääntyä isosiskon puoleen oppia ottamaan. Hyvät neuvot ja ohjeet sainkin, pallojahan niistä tuli.


Laitoin miehen metsään.

Hyvän mallisen karahkanhan sieltä löysikin


Ripustelin sokeritähdet ja asettelin lumipallot

Ja kas, ihka ensimmäinen omin käsin tehty joulukoristeeni!


perjantai 22. marraskuuta 2013

KAAPINPOHJARUOKAA YSTÄVILLE

Tarkoituksenani ei tosiaankaan ole tarjota yllätysvierailijoille mitään epämääräistä, meille muka kelpaamattomia ruuantähteitä, ei toki. Jämistä, siis jääkaapin uumenista kaivamistani vähäisistä jämistä voi lopultakin saada vatsan täydeltä vierasruokaa tarjottavaksi.

Virittelin muistiani 60-luvun iltapalaruuista. Lämpimät leiväthän olivat kova sana silloin. Hyvä, tarpeita on riittävästi, niistä vain leipien tekoo.


LÄMMIN KINKKUJUUSTOLEIPÄ

Vaalean leivän viipaleita 1/henk
Sivelin voilla ja sinapilla
Chiliin tykästyneenä sivelin vielä tähän päälle ohuen sivellyksen sweet chili-kastiketta
2 siivua leikkele kinkkua
 1 ananas rengas

Juustokuorrute

Raastoin kaikki juuston kannat, joita jääkaapissa oli, ricottaa, emmentaalia, vajaa pussi mozarella raastetta ja vielä pilkoin ihan pieneksi hakkelukseksi valmiiksi viipaloitua goudaa (raastetta olisi muuten ollut liian vähä)
2 kananmunaa
Loraus kermaa (n. 4 rkl)
Tarkistin suolan ja  lisäsin vielä mustaapippurirouhetta
Reiluruokalusikallinen juustokuorrutetta leipien päälle ja uuniin

LÄMMIN SIENILEIPÄ

Alkuviikosta keräämiäni  tuoreita sieniä oli litran verran jäljellä
Paistoin suppikset ja kanttarellit voissa kokonaisena
Lisäsin sienten sekaan hienoksi pilkottuja leikkelekinkun palasia, annoin muhia vähän aikaa, tarkistin suolan ja lisäsin valkopippuria paistokeen
Sitten leipäviipale, vähän voita pintaan ja sieniä leivän päälle.
Kaapissa oli aurinkokuivattuja tomaatteja, joten pilkoin niitä sienien päälle, leivälle makua antamaan. Lopuksi sitten reilu lusikallinen edellä kuvattua juustokuorrutetta päälle.

Nämäkin leivät uuniin ja paistoin, grillikiertoilmatoiminnolla 275 astetta 6-7 minuuttia.

Leipien höysteeksi tein Hesarin ruokatorstain (viikko sitten) innoittamana ohjetta mukaellen salaatin, johon laitoin granaattiomenan siemeniä
Voi/hunajaseoksessa kuullotettuja omenanlohkoja
Yhden avokadon
Sekaan murustelin vielä puolikkaan Aurajuustokolmiosta
Onneksi oli vielä jäljellä kolmea eri vihreäsalaattilajiketta ja vähän jääsalaattia, joten
 sain runsaan salaatin
Kostukkeeksi tein granattiomenamehuvinegreten a'la HS
Onni oli, että olin  ostanut noita harvinaisempia salaattiaineksia jo alkuviikosta kokeillakseni herkullisen tuntuista Hesarin salaattiohjetta.

Toivoin vain, ettei vieraat ylistäneet kohteliaisuuttaan. Kaikki tarjottava meni kuitenkin viimeistä ripausta myöten.

Juuri ilmestyneessä Glorian Ruoka ja Viini -lehdessä kehoitettiin meitä bloginpitäjiä kertomaan reilusti, jos kielioppi ei ole vahvuusaluetta. Tulkoon nyt kerrottua, että minulla se ei ole. Lisäksi ajatus ja mieli laukkaa nopeammin kuin sormet tabletilla toimivat. Monet postaukset teen öiseen aikaan, toivoen unen tulevan. Tämä kirjoittaminen on hyvää unettoman yön ajanviettoa, joten...
Huomaan myös helposti sortuvani rönsyilevään, sidesanoilla höystettyyn tyyliin. Lukijani, hypätkää vain sellaisen tekstin ohi. Ruokakokeiluihin voi mennä suoraankin sivua vierittämällä.

Pahoittelen myös, ettei leivistäni ole kuvaa, olivat aika komean näköisiä salaatin rinnalla.






keskiviikko 20. marraskuuta 2013

PIKAVISIITTI

Nyt on sitten pikavisiitti suoritettu, ystävien kaunis, uusi koti katsastettu, aamupala nautittu hienossa merellisessä maisemassa, frisyyrit lyhennetty,  sushia nautittu, Marimekon patakinnas ostettu, suklaan tekotarpeita täydennetty ja nyt jo kohti kotia menossa. Monia asioita jäi tekemättä, ei onneksi ollut tarkoituskaan.
Tästä junan ikkunastakin heijastuu vähemmän ylipitkän, hapsuuntuneen tukan omistaja  ihan kuin näyttäisi tyytyväiseltä päivän anteihin. Kummasti tää napakan lyhyt pyrähdyskin piristää.
Kotona odottavatkin uudet haasteet, kuten lauantainen miehen sukutapaaminen, sopivasti kotonamme. Kivahan on nähdä lapsia (miehen edesmenneen veljen) 30 vuoden takaa. Pitää alkaa jo menua suunnittelemaan.

SIENISOPPAA

Istun aamutuimaan junassa. AAMUTUIMAAN! Mistähän tuo tuollainenkin sana tulee. Aamu on aamu. Tuimalla on taas monta merkitystä murrealueesta riippuen. Minulla on nyt sitten suolaton aamu, mikäli tulkitsen tuimaa oman alueeni murteella.

Siis istun junassa, nokka kohti sivistyksen kehtoa, pois periferiasta , kuten eräs ystävä tätä eteläsavolaista seutua nimittää. Periferiassahan sitä asutaan. Vantaalainen miehen sisarkin kyseli päivänä muutamana, mahtaako mikkeliläisissä kaupoissa olla laktoositonta voita. Hän on tulossa sukutapaamiseen meille ja on kovasti ruoka-allerginen. Vakuuttelin, että varmasti on. Näin sitä varmaan sieltä pääkaupunkiseudulta katsoen asioita ajatellaan. Ei käy kieltäminen, suppeampaa tarjonta erikoistuotteissa ja erilaisissa herkuissa on. Lohdutuksena kuitenkin, ettei ehkä olla syömäköyhiä, joskin muuten köyhiä.

Aah, eihän minun pitänyt näitä jaaritusasioita kirjoittaa. Eikä oikeastaan kirjoittaa mitään muutakaan. Vaan kun astuin junaan, löysin paikkani ja asetuin taloksi, huomasin, että repussani ei ollutkaan neulomustani. Pahus, se jäi työtuolilleni.
Ensimmäinen matkatunti kului Candy Crashia pelatessa. Kun pelielämät loppuivat, tapan sitten aikaa bloggaajana.

Maanantain 18.11. Sienisaalis
Melkoista
Kanttarellitkin aivan hyviä

Veneenkääntöreissulta keräsimme sitten viimeiset saaliit autorannastamme ja illalla herkuttelimme tuoreista sienistä tehtyä sienisoppaa. Keittelin vähän fiinimmän sopan tällaisella ohjeella.

KUOHKEA SIENIKEITTO
 n. 2 dl tuoreita suppiksia ja kourallinen kanttarelleja
haudutin niistä liian kosteuden ensiksi pannulla
kasariin vajaa ruokalusikallinen voita, esikäsitellyt sienet, puolikas kasvisliemihyytelöstä ja pari desiä vettä.
Annoin hiljalleen porista hetken, about 10 min.
Sen jälkeen sauvasekoittimella keitos soseeksi ja takaisin liedelle
Lorautin vielä tilkkasen vettä, ripaus valkopippuria, kolmisen ruokalusikallista Koskenlaskijasulatejuustoa ja 1/2 dl portviiniä seokseen. Sen verran jatkoin vielä keittämistä, jotta alkoholi häviää sopasta.
Lopuksi vatkasin reilun desin verran kuohukermaa ja lusikoin sen keittoon.

Jo tämä keitto pelkästään oli hyvää. Luin kerran mukavan vinkin vanhahkojen leipien uudelleen elvyttämisestä, joten sopan kanssa meillä oli leipäviipale (tai 2), jonka olin pyyhkäissyt valkosipulin kynnellä, sivellyt runsaalla voilla ja paistanut sen verran uunissa, että pintaan tuli hivenen väriä. TAIVAALLISTA.

Kolestroolit olit nyt kohdallaan, niitä kasvatettiin, kerman, juuston ja voin avulla tällä aterialla. Tää siis maanantaina. Eilen olikin sitten haukipäivä ja niukkakalorinen sellainen.

Näin ne matkatunnit junassa kukuvat ja matka jatkuu. Kohta pääsen ystävien pariin aamupalalle ja sitten kampaajalle. Ihanan ihana vapaapäivä.

maanantai 18. marraskuuta 2013

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA III

No niin, nyt telkkarissa huutaa Vares. Jotkut suomalaiset leffat saavat minut raivonvaltaa , kun ei puheesta saa mitään selvää, vaikka telkkari huutaisi täysillä. MihIn  on kunnon A R T I K U L O I N T I  jäänyt. Ei silti, ei aina saa selvää englannistakaan, mutta näissä leffoissa tai sarjoissa tekstitys pelastaa. Toki joissakin suomalaisissa, televisiolle tehdyssä leffoissa teksitys on, Vareksessa ei.
No, positiivista ajattelua kehiin. Antaa poikan mökeltä, mulla on juttuja vielä kirjoittamatta.

Ai kun tänään tuli illansuussa hyvä mieli, kun leikin oikein tavarantoimittajaa.



Tässä kasa tossukoita, jotka pakkasin poppanakankaiden kanssa Lappiin

Että voi tulla itseriittoinen olo, kun katselen laatikollista kätteni töitä. Aivan kaaaameeeesti  mielihyvä hykerryttää tossuja pakatessa ja osoitetta isoon laatikkoon kirjoittaessa. 
Ei muuta kun uutta tossua ja lapasta tekemään.

Täähän on kertomatta. Olen menossa täkäläiseen Kenkäveroon (vanha pappila, josta on tehty oikein kulttuurikeskus Mikkeliin) yömyyjäisiin 5.12. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mulle tulee oma koju tai myyntipaikka ja myyjäiset alkavat klo 14 jatkuen aina klo 24 saakka. Lapsi I ja II ovat tulossa mukaan. 
Tää kiireenriemu on vallannut mieleni niin kokonaan, että kohta varmaan löydän itseni K-kaupan kassana. Onneksi on lama ja työpaikat vähissä.

Kenkäverossa oli menneenä lauantaina suklaatapahtuma. Kävin siellä, mienimuotoisessa tapahtumassa. Väkeä oli  paljon, ihan jonoksi asti. Tästä inspiroituneena, ajaa hurautin K-kauppaan ja ostin tarvikkeita. Ja nyt on!!!


Päätinkin ryhtyä  Fazerin kilpailijaksi

Tekniikkaa pitää vielä hioa. Hyviä nuo valkoisetkin, mustikka sisällä ja hyvää suklaata ympärillä.

Vielä on jäljellä 12 päivää tätä kuuta, tapahtumia kasaantuu varmasti lisää.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA II

Ei ole bloggaajan taitoni niin kehittynyt, että osaisin laittaa nämä sepustukseni oikeaan järjestykseen. Ehkä käyn muuttamassa noita järjestysnumeroita lopuksi niin, että seuraavat blogien järjestystä. Vaan onko sillä väliä? Edellisen blogini kirjoittelin yösydämellä. Mielenkiintoinen ilmaisu tuo yösydämellä. Mulla se todella oli, yö siis sydämellä, pahassa mielessä peräti. Yö kului totaalisesti valvoen. Vielä kun olin nukkunut pari yötä Savonlinnassa huonosti ja lyhyet unet, meinasi tämä päivä kulua vain kiukuttelemalla. Onneksi on formulat, tabletti ja into kirjoittaa. En minä formuloita katso, telkkari vain pauhaa huonokuuloisen miehen iloksi. Olkoon niin. Suljen korvani ja uppoudun itseeni.

Ai, mitäs Savonlinnassa? Mulla on Savonlinnan kaudeltamme mukavat kokemukset siellä olevasta Palanurkan kutomosta. Nii'in kangaspuilla kutomisesta. Ei muuta kun siskon luokse yökortteeriin ja kutomaan. Kaksi päivää paukutin (poppanaa ei paukuteta, mutta kummiskin) puita ja jälkeä syntyi 8 metriä poppana kangasta. Yhdeksäntoista tunnin ajan kuuntelin kanssakutojia ja keskustelin aitojen savonlinnalaisten naisten kanssa. Kun itse voi olla anonyyminä, on mainiota kuunnella erilaisia tarinoita ja paikallisia näkemyksiä jopa maailman politiikasta.
Oppejakin vaihdetaan keskenään käsitöistä, ruuasta ja jopa siitä, miten saat hoitoa savonlinnalaisesta terveydenhuollosta.


Tässä opetellaan matonkutomisen lomassa
uutta kaulahuivin tekotekniikkaa.
Päätin kuitenkin tyytyä oppimaani
 koukkuamis-, virkkaus- ja neuletekniikoihin.


Jotenkin nuo naulat eivät mulle sovi,
jääköön kaikki naulohin liittyvät työt miehelle


Ai kun tää näky syyhyttää,
Jäikin kuvaamatto kuderöykkiöt


Ja kun kutomisrytmiin pääsin, tulostakin syntyi


Enkä ole kuitenkaan unohtanut tossukkoita, kalastusta enkä ruuanlaittoa. Jatkoa marraskuuhun seuraa.

KAIKENLAISTA MARRASKUUSSA

Paikallaan istuessa, jotakin kudelmaa tehdessäni, tulen ajatelleeksi tätä jo vitsinä väännettyä hokemaa eläkeläisten kiireistä. Turhaanhan sitä tuumailee, kiire on minullakin ja ihan itse tehty. Mutta hauskaa on, ei tarvitse kivuista ja säryistä ruikutella, jos niitä on, kun kaikenlainen pikku touhuilu vie kaiken huomion.

Nooh, kun oikein pysähtyy ajattelemaan, niin purnaamista ja narisemista täältäkin löytyy, omasta kodistammekin. Niinpä tässä vähän narinaakin, kiukun hippusella höystettynä.
Kun reilut kaksi vuotta sitten remppasimme kotiamme, uusittiin kaikki kodin koneetkin, keittiön konnet ennen muuta. Olimme aikaisemman kokemuksen perusteella tykästyneet induktiolieteen. Kehitys niissäkin on mennyt eteenpäin, joten tiesimme täkäläiseltä kodinkonemyyjältä pyytää esittelyä liesitasosta, jossa keittoalue on lähes vapaasti valittavana keraamisen tason alueelta. Myyjä päätyi esityksessään Eloktroluxin liesitasoon. Niinpä sen hankimme.  Eipä tämä malli sitten toiminutkaan  eikä toimikaan kuvitteluni mukaan. Keittoalue on tietty kohta, toki neljä eri kuumenemispaikkaa. Keittoastia kuumenee eniten ihan keskeltä, laitoja kohti kuumuus alenee.  Kun otan isohkon paistokasarini, paistuu siinä keskusta hyvin, mutta reuna-alueet eivät. Harmi. Muutenkin tämä nykyinen liesitasomalli käyttäytyy vähän oudosti. Kun säädän keittoasteikkoa kahdeksasta suuremmaksi, alkavat ainakin pienemmät astiat pienen värinän ansiosta liikkua. Ja vielä.
Kalusteasennuksen yhteydessä  mokasi asentaja sen verran , että  keittiömme työtasot ovat 6 mm eteenpäin kallellaan.  Kun liesitaso värisee alkaa pannu liikkua hitaasti ulkoreunaa kohden. Ikävähän se olisi, jos paistokset lattialle leviäisivät. Summa summarum, kyllähän tälläkin liedellä pärjää ja induktioliesi yleensä on mun juttu ja puhun yli neljän vuoden kokemuksella.
Tästä kun keitokset lattialle putoisivat, voisi sadattelu olla melkoinen

Toinen narinani liittyy uuniin. Monitoimiuunimme on asennettu työtason korkeudelle omaan kaappiinsa. Halusin kuitenkin koneille yhtenäisen ulkoasun, joten uunikin piti ottaa Eloktroluxilta.


Piti muka paistaa tasaisesti vaan ei paista

Näillä käytännössä esiintulleiden pikku "vikojen" johdosta, Eloktrolux häviää Siemensin koneille 8  10. 
Sainpahan purnattua..
No pienet ovat murheet, koneet toimivat ja tulostakin jonkun laista syntyy.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

MUIKKURUOKAKOKEILUA

 No jäihän niitä muikkuja syötäväksi itsellekin, kun ensin oli jaettu Espoot ja Vantaat, Mikkelit ja Anttolat. Savustettuihin muikkuihin olen totaalisesti kyllästynyt. Ruisjauhossa pyöritellytkin alkavat kahden muikun jälkeen kuvottaa. Kasvatettu kun on siihen, ettei mitään saisi hukkaan heittää, piti rupeaman taas vääntämään erilaisia muunnelmia muikuista.
Nämä ohjeet eivät ole itseni keksimiä vaan mukaelmia toisten ohjeista.

CHILITOMAATTI UUNIMUIKUT

Isoon laakeaan , voilla voideltuun uunivuokaan,  tiukkaan rivistöön muikut, joista ole n sakislla napsinut päät ja pyrstön pois. Muikkuja voi olla pari kerrosta, toki enemmänkin jos ei halua sellaisia vähän kuivahtaneita muikkuja, kuten minä.
Ketsuppia, siis ihan oikeesti ketsuppia eikä mitään tomaattimurskaa, sweet chilikastiketta, suolaa, pippuria ja runsaasti rosmariinia sekoitetaan keskenään. Määrät riippuvat astian koosta ja muikkujen määrästä ja siitä tulisuusasteesta mitä halutaan. Omat muikkupaistossuhteeni ovat noin 800 gr muikkuja, 2 dl ketsuppia, 2 rkl chilisoossia, 2 tl suolaa, 2 rkl kuivattua rosmariiniä ja vähän pippuria. Seos kaadetaan muikkujen päälle luonnollisesti. Vuoka uuniin ja hidasta kypsyttelyä tunti puolitoista, kunnes päällimmäiset muikut näyttävät vähän kuivahkoilta. Tää paistos on hyvää kylmänäkin, hyvän ruisleivän päällä.
Joskus olen tehnyt tätä paistosta kokonaisen uunipellillisen ja pakastanut, sekin onnistuu. Pakastetut tomaattimuikut olen käyttänyt pitsan täytteenä. Tällainen pitsa on maistunut jopa rapulaiselle nuorisolle. Pitsan terästän vielä sinihomejuustolla, joten ytyä siitä ei puutu.

PAISTETUT MUIKUT MEHEVÖITYVÄT KERMASOOSSISSA
Paistoin muikkuja pari pannullista ilman ruiskuorrutusta. Paistettujen muikkujen päälle pannulle kaadoin seoksen, johon laitoin reilun desin  kermaa, suolaa, kuivattua timjamia ja reilun ruokalusikallisen HUOM! Mascarbone-juustoa. Kaadoin kermasörsselin muikkujen päälle paistinpannulle ja annoin hivenen aikaa hautua hiljalleen. Aika hyvää mielestäni vaikka mies sanoikin mausteeen maun maistuvan suksitervalle. Muikku ja mascarbone sopivat hyvin yhteen, mielestäni.
Muikut tirisevät pannulla hetkeä ennen kermamascarbonekastettaan


Jatko-ohjeita ja kokeilujani voin valottaa vielä myöhemminkin.
Niin ja saatiinhan sitä siikaakin nyt Pyhäinmiesten päivänä, joten kalassa ja resepteissä löytyy.

MIELETÖN MÄÄRÄ MÄTIÄ

Hulluus iskee meihin ihmisiin mitä erilaisin tavoin. Muistan kun nuorena likkana pääsin yksikseni Savonlinnasta tätini luokse Helsinkiin ja siellä Stokkan ostosparatiisiin shoppailemaan. Silloin oli suurinta villitystä puuhelmet, itse punotut, kaiken väriset ja kokoiset helmet. Pieneen mieleenikään ei ollut juolahtanut, että jossain maailman kolkassa voisi olla sellainen määrä erilaisia helmiä kuin helsinkiläisessä tavaratalossa oli. Kotiin mentyäni levitin ostokseni vanhempieni kauhuksi pussillisen toisensa jälkeen....helmiä, helmiä ja taas helmiä. Vinosti hymyileville vanhemmilleni tokaisin minusta tulleen helmihullun. Tätä hulluutta ilmenee aika-ajoin vieläkin, milloin missäkin muodossa. Kun hulluus iskee mieheenkin, on seurauksena tietty tuplahulluus. Tällä kertaa hulluuden kohde on muikun mäti. Olkoonkin, että muikun mätiä saa kaupasta nyt halvalla, kun markkinat eivät vedä ja mätikaloja kalastajat saavat liikaakin. So what? Kun muutaman plusasteen lämpötilassa saat verkot rannalle, muikut pois verkoista ja edessäsi on parikin ämpärillistä ihanan pulleita, mätiä pursuavia muikkuja, reaaliteetit ovat pois pyyhkäisty ja kylmän kankein sormin alat "lypsää" ihanan oranssista herkkua muikuista.
Viime ja tämän vikkonlopun päivät ovatkin sujuneet varsin sutjakasti tämän hulluuden kimpussa. Onneksi lapsi I ja miehensä olivat eka viikonloppuna remmissä mukana. Verkon lasku, verkon nosto, muikut pois verkosta, lypsäminen, perkaaminen, mädin pesu ja säilöminen sekä muikkuruuan valmistaminen, silloin kun verkkoja lasketaan lähes 1000 neliötä, on melkoinen urakka, kaikille neljällekin.No mätiä saatiin sillokn reilut kaksi kiloa. Vaivat unohtuivat kun tuoreella mädillä illalla herkuteltiin. Kun mädin taivaalliseen makuun  pääsee, ei kalastamista voi lopettaa, kun tietää , että kutuaika ei vielä ole ohi. Niinpä kahdestaan uusi rumba tänä viikonloppuna. Nyt on mätiä pakastettu 3, huom. kolmen  kilon verran. Herkuteltukin on pienessä ja vähän isommassakin piirissä. Toki just just raaskimme apujoukolle kotiin viemisiksi vajaan kilon luovuttaa.
 Mitäs muikuille? Häpeäkseni täytyy todeta, että osa haudattiin maahan lannoitteeksi. Onneksi on kuitenkin ystäviä tällä seudulla, joten muikkuauto jakoi mökiltä tullessa muikkuja ympäri kaupunkia. Lopuista tein itsellemme muikkuruokaa. Tässä muutamia ohjeita.
Mätiä valumassa

MÄDIN KÄSITTELY
Lypsetty mäti vatkataan hyvin, jotta mätiin jääneet kalvot irtoavat, osa jää jo vispilään. Toiset vatkaavat mädin sähkövatkaimella, itse käytän pientä metallista vispilää. Mädin vatkaan aina laakeassa kulhossa, jossa on pieni kaatonokka. Puhdistan vispilän välillä. Sitten juoksutan raanasta kylmää vettä mädin päälle koko ajan reippaasti vatkaten. Kun astia on lähes täynnä, annan mädin laskeutua pohjalle ja valutan hiljaa kaatonokan  kautta likaisen  hiukan  verisen veden pois. Pintaan nousee yleensä kaikki epäpuhtaudet, kalvot ja pikkusuomut. Ne lirisevät aika mukavasti veden mukana pois. Tätä toistetaan kolme neljä kertaa, aina hiukan seosta vatkaten ja vispilää puhdistaen. Lopuksi mäti on kauniin rakeista ja häkellyttävän oranssista, löysää massaa. Tämä seos kaadetaan tiheään siivilään valumaan. Valutan yleensä pari tuntia. Sitten vain pakastamaan tai herkuttelemaan!
Muikkuohjeita seuraavassa blogissa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

LAUANTAIPUUHASTELUJA

Eilisen lumisateen innoittamana päätinkin vaihtaa 10 mm virkkuukoukun 2 mm virkkuukoukkuun. Aluksihan siitä ei meinannut tulla mitään, siitä helvetin pienellä koukulla ja lähes näkymättömästä langasta virkkaamisesta. Muutama kirosana, pari kierrosta kotimme ympäri (sisätiloissa) ja lasillinen viiniä, alkoihan se onnistua. No mitäs niin ohuesta langasta tekemään? Tietysti talvikoristeita. Mökiltä täytyy vain etsiä känkkyrä oksa ja laittaa nämä , halkaisijaltaa 6 senttiset lumihiutaleet leijumaan. Ehkä ankea parvekkeemme syttyisi talviloistoon.
I

Näitä täytynee tehdä lisää, ovat niin pieniä ja kauniita

Päivä oli pitkä ja tuulinen, eikä oikein ulos huvittanut lähteä. Niinpä leipomaan.


Kuva ei tee oikeutta tälle suklaaherkulle

Taas kerran kiittelin äitini helppotekoista reseptiä, takuuvarmaa ja nopeaa.

SUKLAINEN PUOLUKKAKAKKU

3 munaa
vajaa 2 dl sokeria, nämä sekoitetaan ei vatkata
50 g voisulaa
reilu desi vettä tai kermaa ja vettä, sekoitetaan munaseoksen joukkoon
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoa
2 tl leivinjauhetta
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl vaniljajauhetta 
Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään kevyesti pyöritellen munaseokseen.
Lopuksi taikinaan lisätään puolukoita parin desin verran. Nekin varovasti taikinaan pyöritellen.
Vuokaan ja uuniin 200 º 25 min.

Minullahan oli niitä miehen ahnehtimia tuoreita puolukoita, mutta pakastemarjatkin käyvät.
Tuli kyllä niin hyvää. Lapsenlapsi II kävi illansuussa ruokailemassa kanssamme ja vei kotiinsa reilut palaset luomustani. Katsoin juuri piirakkavuokaa. No ehkä huomiseksi muruset vielä saamme.

Niin, aikamoisen ajan käytin tähän ulkonäön muokkaamiseen. Ei oikein vielä istu makuuni, mutta jahka opettelen, kuvia laittamaan ja linkittämään niitä blogeja, joita itse tykkään seurata. Kyllä tämän vielä oppii. Pikku Eeliksen sanoin: " Koskaan ei pidä periksi antaa".

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

EI TÄMÄ AINA OLEKAAN HELPPOA

Pitäisi tehdä ylellisen näköiset, pehmeät, lämpimät, napakat, hauskat, omaleimaiset, houkuttelevat ja IHAAANAT tossukat. Kokeilin eri lankoja, virkkaamalla, neulomalla ja koukkuamalla. Eri värejäkin kokeilin.
Neulotut tossukat täyttävät monet vaateet, vaan ovat ohuet ja hieman löprykät.


Virkatut ovat napakat, kuosinsa hyvin säilyttävät, pehmoiset ja lämpivät.

Pitäs olla muka selkeä valinta. Vaan eipä ole. Valkoiset tossukat olen huovuttanut koneessa kaksi kertaa. Vieläkin näkyy silmukat, eikä pörröisyys ole niin herkullinen. Harmaa, virkattu samalla tekniikalla, huopui kuitenkin hyvin ja tulos tyydytti loistavasti itseänikin.
No missä sitten mättää? Siinähän ne ovat harmaat tossukat kaikkine laatusanoineen. VAAN KUN OVAT VÄÄRÄN VÄRISET. Pitäisi olla valkoisia, 7 paria valkoisia tossukoita, erivärisillä reunuksilla. KÄÄK! Olen jo useamman kerän tuhonnut eri kokeilulla.
Tää on siis sitä kädentaitajien arkea.

Onneksi sain yksistä tossuista tuunaamalla ja lisähuovutuksella itselleni lämpimät rannekkeet.

torstai 10. lokakuuta 2013

JATKOA SEURAA ELI MIKÄS LOPPU AHNEELLA OLIKAAN?

Eihän tämä saalistushimo tähän päättynytkään.
Yö nukuttiin ja mentiin verkoille.

Ahti oli antoisalla päällä

Eli verkoissa oli kaksi, KAKSI puolitoista kiloa painavaa taimenta, kalojen aatelia.
Taas lähituokaa tiedossa.

KOKONAISENA UUNISSA PAISTETTU TAIMEN
1, 5 kg taimen perattuna mutta kokonaisen
Taimenen vatsaan suolaa, mustaa pippuria, sitruunan viipaleita ja lempimausteeni ,rosmariinin oksa. Parilla tikulla vatsa kiinni.
Uunipannulle kaksi desiä valkoviiniä, voinokareita ja kirsikkatomaatteja. Koska kirsikkatomaatit, ainakin nämä kaupasta ostetut, olivat vähän mauttomia, tiputtelin jokaisen tomaatin päälle tipan Akave-siirappia ja suolaa.
Lohi lillimään valkoviiniin ja uuniin. Ensin 200 astetta reilut 15 minuuttia, sitten 150 astetta 30 minuuttia (kiertoilmauuni)
Kermainen suppiskastike, kukkakaalimuhennos ja vihreä saalaatti. Siinäpä sunnuntain loistoateria.

Tuo sunnuntai-päivä oli vähän tuulinen ja lohien kanssa mies oli jo riittävästi puuhastellut, ajattelin, että hänelle tekisi hyvää pieni samoileminen  naapurisaaressa. Niinpä komensin hänet sinne keräämään pari litraa puolukoita. Etteikö ahneus iskenyt pahemman kerran. Kyllä totaalisesti. Kun  ilta pimeni, meillä oli kahden litran sijaan 20 litraa puolukoita perattavana. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdas pystyyn. Puhdistukset ja pakastukset. On nyt puolukoita. Ja hyvää hilloakin, kanelilla ja inkiväärillä terästettynä.

KALAHERKKUJA

Syksyn kauniissa luonnonssa on nautinnollista liikkua vesitse ja maitse. Vielä kun tähän yhdistää syksyn saalistamisen, on elämykset vertaansa vailla.
Sienestyskausi alkaa toki olla jo ohi, mutta reippaan parituntisen samoilun jälkeen oli meillä miehen kanssa koreissamme kuutisen litraa suppiksia ja reipas kourallinen kelpo kanttarelleja.
Aamulla verkoista nousi neljä kunnon ahvenkörilästä, lähes 300 grammaisia, joten lähiruokaa parhaimmillaan oli taas tiedossa Kamalansaarella.

PAISTETUT AHVENET LISUKKEINEEN
Neljän ahvenen ruodottomia fileitä
Sivelin ne kevyesti voisulla
Päälle ripottelin molemmin puolin oman maan kuivattua timjamia, suolaa ja pippuria
Pannulle kevyen kevyt loraus oliiviöljyä ja muutama rosmariininnoksa (tuore, omasta maasta) ja sitten fileet kuumalle pannulle paistumaan. 
Paistoin noin pari minuutia puoleltaan. Pusersin päälle sitruunan mehun, kansi pannun päälle ja fileet tekeentyivät lieden jälkilämmöllä.

Ahvenfileiden seuraksi

KANTTARELLIPYTTIPANNUA
Pilkoin kanttarellit melko isoiksi palasiksi, toiset jopa jätin kokonaiseksi sekä
edellisen päivän tähteeksin jääneitä perunoita kuutioiksi
Pannulle savukylkipalasia, valkosipulin kynsi sekä kanttarellit. Paistoin sienet aika rapsakoiksi vähän väliä sörssessöniä sekoittaen.
Peruna kuutiot sekaan ja paistamista kunnes perunakuutiot näyttivät kuumilta ja kypsiltä. Kun olen sipuli allergikko, en laittanut sipulia. Sipuli kuitenkin kuuluu perinteiseen pyttipannuun, joten........
Maustaa voi mielensä ja sen hetkisen makutuntumansa mukaan. Nyt maustoin vain ripauksella pippuria, jotta ahven fileiden mahdollinen maku ei kärsisi.
Hyvää tuli, yksinkertaista, ruokaa luonnollisesta.

Lisukkeena vielä omatekoisia maustekurkku kuutioita

maanantai 30. syyskuuta 2013

TIIKERIKAKKUA JA SYNTYMÄPÄIVÄÄ

Ystävä mainitsi kerran kesällä leipomansa silloin tällöin tiikerikakkua. Hhm. tiikerikakkua, enpä ole tainut kyseistä kakkua tehdä sitten nuoruusvuosien, lapsuuden kodissani. Googlasin siis reseptejä. Olihan niitä toki, kaikki vain niin työläitä. Vatkaa erikseen voi ja sokeri , munat ja sokeri, ripottele niin ja näin.  Tuntuivat kuitenkin kaikki työläiltä. No, kun kerran on sisäistänyt äitini helpon piirakkapohjan, ajattelin hiukan muunnelle tätä reseptiä, kokeilla, josko kakkuna pysyisi koossa, kakun muotoisena.


Niinpä

MAAILMAN HELPPOTEKOISIN TIIKERIKAKKU
Sekoitin 4 kananmunaa ja 2 dl sokeria, vain munien rakenteet rikki
Lisäsin 75 g voisulaa ja 1/2 dl kermaa seokseen
3 dl vehnäjauhoja, 1 dl mantelijauhetta ja 1, 5 tl leivinjauhetta sekoitin munaseokseen.
Sitten vain 1/3 taikinaa erilleen, siihen siivilän läpi tummaa kaakaojauhetta ja luonnon vaniljaa.
Kerroksittain vuokaan ja 200º 40 min. Siitä se syntyi, helppotekoinen ja hyvä tiikerikakku. Kelpasi myös syntymäpäiväsankarille.

Kakkuhan maistuikin puuvene Aunen nosto-operaation jälkeen. Hyvä, että yksi arkihuoli on vähemmän. Tuo ms. Aunen syys- ja kevätprojektit ovat aina niin monimuotoiset ja hermoja raastavat. No ensi kevääseen kerkeää taas tästäkin päivästä toipua.

maanantai 23. syyskuuta 2013

LAPASTAIVAAN KAVALKADI

Tällaista tänä syksynä:

Ensin lapasrumbaa




Sitten tossukkasambaa



Vähän sukkashottiisia



Ripaus hempeyttä mukaan



Tähteistä tuli pannunalusia




Nyt vain Wanhaan Taloon myyntiin, toivottavasti huolivat, edessä on muuten melkoinen kasa kätteni töitä.