TIIKERIKAKKUA JA SYNTYMÄPÄIVÄÄ

Ystävä mainitsi kerran kesällä leipomansa silloin tällöin tiikerikakkua. Hhm. tiikerikakkua, enpä ole tainut kyseistä kakkua tehdä sitten nuoruusvuosien, lapsuuden kodissani. Googlasin siis reseptejä. Olihan niitä toki, kaikki vain niin työläitä. Vatkaa erikseen voi ja sokeri , munat ja sokeri, ripottele niin ja näin.  Tuntuivat kuitenkin kaikki työläiltä. No, kun kerran on sisäistänyt äitini helpon piirakkapohjan, ajattelin hiukan muunnelle tätä reseptiä, kokeilla, josko kakkuna pysyisi koossa, kakun muotoisena.

Niinpä

MAAILMAN HELPPOTEKOISIN TIIKERIKAKKU
Sekoitin 4 kananmunaa ja 2 dl sokeria, vain munien rakenteet rikki
Lisäsin 75 g voisulaa ja 1/2 dl kermaa seokseen
3 dl vehnäjauhoja, 1 dl mantelijauhetta ja 1, 5 tl leivinjauhetta sekoitin munaseokseen.
Sitten vain 1/3 taikinaa erilleen, siihen siivilän läpi tummaa kaakaojauhetta ja luonnon vaniljaa.
Kerroksittain vuokaan ja 200º 40 min. Siitä se syntyi, helppotekoinen ja hyvä tiikerikakku. Kelpasi myös syntymäpäiväsankarille.

Kakkuhan maistuikin puuvene Aunen nosto-operaation jälkeen. Hyvä, että yksi arkihuoli on vähemmän. Tuo ms. Aunen syys- ja kevätprojektit ovat aina niin monimuotoiset ja hermoja raastavat. No ensi kevääseen kerkeää taas tästäkin päivästä toipua.

LAPASTAIVAAN KAVALKADI

Tällaista tänä syksynä:

Ensin lapasrumbaa

Sitten tossukkasambaa

Vähän sukkashottiisia

Ripaus hempeyttä mukaan

Tähteistä tuli pannunalusia

Nyt vain Wanhaan Taloon myyntiin, toivottavasti huolivat, edessä on muuten melkoinen kasa kätteni töitä.

SUKLAINEN MUSTIKKAPIIRAKKA JA MIETTEITÄ

Olen aikaisemminkin kirjoittanut  että leipominen on terapiaa, ainakin minulle.

Mikäs siinä, eikun leipomaan. Tällai syksyllä yritän käyttää kaikki kesän aikana hankitut tarveaineet, jotteivat jää talveksi vanhenemaan. Päätin nyt käyttää leipomukseeni purkin pohjalla olevan kaakaojauheen  loppuun lustikkapiirakan mausteena.
Äidiltäni sain aikoinaan mielettömän yksinkertaisen, helppotekoisen piirakkapohjan ohjeen, jota sitten jalostan aina tarpeen tullen.

LAUANTAI-ILLAN MUSTIKKAPIIRAKKA
3 kananmunaa
1, 5 dl sokeria
Sekoitetaan keskenää, ei tarvitse vatkata
50 g voisulaa
1 dl vettä
Kaadetaan munasokeriseokseen
2, 5 dl vehnäjauhoja
1, 5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijauhetta, tämän jauheen korvaamaan 0, 5 dl vehnäjauhoja olen lisännyt jälkikäteen omaan jalostukseeni.
Nämä sekoitetaan huolellisesti muna seokseen
Taikina saa olla melko löysää, mantelijauho tekee piirakkapohjasta mehevän ja pitkään tuoreena säilyvän.
Maustan vielä taikinan mieltymyksieni mukaan; vaniljasokerilla, kardemummalla, inkiväärillä ja nyt siis KAAKAOLLA. Kaakaon sekoitin jauhojen joukkoon.
Taikina vuokaan ja pinnalle reilusti mustikoita. Aikoinani lukemani vinkki, jäiset mustikat kannattaa pyöritellä pienessä jauhomäärässä ennen taikinan päälle laittamista ja pinnalle ripotella hillosokeria.
Kaakao toimi hyvin mustikoiden kanssa varsinkin kun piirakkapalasen päälle lohkaisin kimpaleen vaniljajäätelöä.  Yksi purkki vähemmän kaapissani, jess!

Leipoessani pyörivät aina kaikenlaiset ajatukset mielessäni. Välillä ne ovat hyviä, mieltävirkistäviä mietteitä, välillä taas ajatuksia, jotka halauisi karkoittaa kokonaan mielestään, nii  nytkin. Vaan kun ei se onnistu, mielestä karkoittaminen, on paras ajatella ne loppuun asti.
Mietiskelinkin,  monenenko kerran väärinymmärretyksi tulemista. Ota härkää sarvista, sanotaan. Onkohan se kuitenkaan aina viisasta? Anna asioiden olla, niiden, joita ei kuitenkaan voi muuttaa. Niiden, jotka tapahtuvat kuitenkin, vaikka luulet, ettet enää kohtaa sellaista. Unohtaako, mennä vain eteenpäin ikään kuin vihellen? Kääntääkö selkäsi? Minä en ainakaan saa koskaan vastausta näihin. En vieläkään, korkeasta iästäni huolimatta. Voihan sitä lohduttautua, että sielu ja mieli on vielä niin lapsellinen, ehkä. Tämä kirjoitukseni on tällaista kuva-arvoitusta, mutta niinhän oma ajatuskin menee, poukkoilee sinne ja tänne, hyvästä mielestä päinvastaiseksi. Surumielisyys vaihtuu iloksi, pelko vähemmän pelottavaksi. Näinhän se kulkee. Olemme kuitenkin miehen kanssa päättäneet, että elämme positiivista elämää, turhaa valittamatta, tästä hetkestä nauttien. Niinpä, kun lämmin suklainen tuoksu levisi mökkiimme ja uunista nostin muhkean suklaisen piirakan, karkoitin synkät mietteet mielestäni ajatellen, PASKAT. Läksin hyräillen saunan lämmitykseen. Saunassa lauleskelin Paimenpojan laulua, vanhaa kuorolaulua.

"MINNE TUULI MEITÄ KULJETTAA"

Ystäväperheen houkuttamina istahdimmekin aamuna muutamana autoon, starttaus ja  auton nokka kohti seikkailuja. Kun ei tee asioita liian yksinkertaisiksi, voi kokea yhden rupeaman aikana monenlaista. Se, että päätimme siis lähteä Ivaloon oli varsin yksinkertainen päätös. Mutta kun päättää lähteä Mikkelistä Ivaloon, ajaa matkan Tampereen, Pietarsaaren ja Kokkolan kautta, vaatii jo jonkin verran hajaantuvaa aivotoimintaa. Ensin siis Tampereelle teatteriin katsomaan Hiljaiset sillat-näytöstä. Yö Tampereella ja aamulla taas taipaleelle. Siinä ajoreittiä tutkaillessame totesimme, että länsiranikkoa emme ole vuosiin kolunneetkaan, joten suunta kohti Pietarsaarta. Kokkola ja Raahe siitä eteenpäin. Mukavaa matkantekoa, mies ajoi, minä heiluttelin puikkoja vieressä. En tahtipuikkoa vaan sukkapuikkoja. Valmista tuli, maisemat vaihtuivat ja Oulu häämötti yöpaikkana.
Kolmantena matkapäivänä pääsimme perille Ivaloon, tarkemmin Inarin järvimaisemiin. RUSKAAN.

Kuvan kaunis maisema

ystäviemme kotitalon rannasta

Talon vierasmaja toimii

kotinamme vierailumme ajan

Ja matka jatkuu. Tänään ajelimme Karikasniemeen, sieltä Tenojoen varta pitkin Utsjoelle, todetaksemme tämän ruska-ajan luonnon värikylläisyyden. Matkan aikana pohdimme, miksi näin loimuavaa vuoden aikaa nimitetään ruska-ajaksi, tehdään ruskaretkiä ja ihaillaan ruskaa. Sanaakin väännettii  omien  mielleyhtymien mukaan.Ruma sana!

Tenojokilaaksoa ja tuntureita

Pienen pieniä yksityiskohtia

Kotiin ilta-aurinkoon

METSÄSTÄJÄN KANAA

Nyt on sitten kokeiltu pollo a la cacciatore, metsästäjän kanaa. Hyvä ruoka siinä mielessä, että voit tyhjentää samalla jääkaappiin kertyneitä erilaisia lisukkeita.
Itse tein seuraavanlaisen version.
Kun en voi käyttää sipulia, pilkoin paistinpannulle kuullottumaan paprikasuikaleita ja tatti lohkoja. Annoin niiden muhia öljy-voiseoksessa. Nostelin nämä sitten vuokaan odottamaan. Sen jälkeen ruskistin kevyesti maissikanan rintapalat ja valkosipulin kynnet sekä lohkottuja tomaatteja. Tomaattejan meillä on runsaasti, joten käytin tähänkin ruokaan n. 700 g kypsiä ihania tomaattejamme. Nämä kananpalat sörsselsöneineen kumosin vuokaan paprikasienihakkeluksen päälle. Lisäksi laitoin tähän uunin kestävään vuokaan  kokonaisia tummia oliiveja, anjovissuikaleita liemineen, suolaa, mustaapippuria ja sweetchilisoossia. Kaiken tämän päälle kolme oksaa rosmariinia, kansi kiinni ja uuniin. Annoin hautua uunissa reilun tunnin. Sitten vain mauntarkistus ja syömään. Broilerina voi käyttää hyvin myös edellisia  maustamattomia koipipaloja, saa näin halvan maukkaan arkiruuan.

Tää oooon hyvää!