LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

lauantai 27. kesäkuuta 2015

LUONNON EHDOILLA - SÄÄN ARMOILLA, oikeammin saarelaisten arkea

Ukkonen jyllää parasta aikaa jossain Luonterin perukoilla. Onneksi eivät raekuurot ainakaan toistaiseksi ole näille kulmille eksyneet. Sataa kylläkin. No tällaiset vuoden 2015 kesäkuun säämuistot jäävät  mielemme perukoille; kylmää, myrskyä, sadetta, korkeaa vedenpintaa ym. luonnon myllerrystä.

Jospa menisin ekaksi läpi tämän valitusosaston, hyviäkin asioita kuitenkin löytyy roppakaupalla.


Toivottavasti kuvasta välittyy koivun siementen määrä, joka levittäytyy saaremme karuun maaston. Eipä auta muu kuin neljännen kerran ryhtyä lakaisu-urakkaan. 
Ei ihme, että mies tokaisee toistamiseen:" hullun hommaa".

Ehkä nuo koivun roskat ja muut risut sekä puiden oksat, joita myrsky lennättelee pitkin tannerta, ovat vähäisiä. Tuhoja tuuli teki enemmänkin ulko-ovelle, joka lipesi ensin minun käsistäni ja sittemmin miehen kourasta seuruksella, että oven karmi halkesi, eikä ovi enää tietenkään mennyt kiinni.
Kerkesin mielessäni jo suunnitella uuden ulko-oven osto. Näin haavekuvana uutukaisen ylevöittämässä sisääntuloa.

Turhaan


Mies otti ja paikkasi, leikkaa liimaa systeemillä revenneen karmin ja taas ovi toimii. Onneksi pidin haaveeni omana tietonani.

Edelleen:


Koskelo, meidän kielellä Sotkelo, kuten lapsenlapsi II pienenä nimitteli, pitää kukkalaatikkoani laskeutumisaluksena.



Laituri karkasi, nyt se on hirtettynä rannan puihin ja käyttökiellossa.


Veneille ei tahdo löytyä telakkapaikkaa

 

Puuveneen laiturille piti rakentaa pitkospuut

Ei niin paljon pahaa, jottei roppakaupalla hyvääkin eli ilon ja ylpeyden aihekavalkadi:



Kohta puhkeaa täyteen loistoonsa Iirikset. Muuten, kukan juuret ovat 50-luvulta ja muutaman muuton nähneet.



Ensimmäinen kasvihuonekurkku valmistui.


Arvatenkin oli super hyvä, olihan oman maan kasvatti.


Kasvilaatikosta pursuavat hyvinvoivat vihannekset


Vanhassa kasvilaatikossa pullistelee mm. maissi. Maa-artisokat kilpailevat rinnalla.


Monta vuotta kesti, ennenkuin sain tämän porokasan kasvamaan.


Yrtit eivätkä kukatkaan kärsi kylmyydestä.


Askartelin "raja-aidan" polttopuista lehtikompostin ja mahdollisen kukkamaan väliin. Kukkaistutukset toki vasta vaiheessa.


Herne puhkuu muovisaavissansa


Edesmenneen Isäni lempikukka, verenpisara jättiversiossaan.


Mikään ei kuitenkaa voita


Luonterin kirkasta vettä


Laskevan auringon valokylläisyyttä


Tai alkavan aamun kajoa.

Juhannus vietettiin "lapsilauman" kanssa ruuan ääressä nautiskellen ja maailmaa parannellen. Ruuista ja leipomisista teenkin tuonnenpana oman juttunsa.

Parasta kuitenkin on, että Kamalansaarella käyskentelee onnellinen ihminen yhdessä miehensä kanssa.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

MUKAVAN NOPSA VÄLIPALAPIIRAKKA

" Hyötypuutarhaani " hoitaessa olen viime päivinä tuumaillut, kumpi itselleni on tärkeämpää ruokakuvien ottaminen vai erilaisten makuelämysten kokeminen. Valokuvia tykkään ottaa. Ruokaa rakastan syödä. Uhraako ruuan hyvän maistelun valokuvaukseen asettelulle? Maisteluvaihtoehto on minulle mieleisempää, näin totesin. Lisäksi ruokakunnassamme asustaa mies, joka inhoaa jäähtyneen, kylmän ruuan syömistä. Ruokailu on yhteinen  hetkemme. Keskustelumme mausteista tai erilaisista makuvivahteista vaikka makaroonilaatikon äärellä on yhteinen huvimme. Siispä menköön ruuan valmistus, eri kokeilut, uusien ideoiden hyödyntäminen ja ruuan makustelu huoletta tärkeimmäksi kriteeriksi. Ruuan kuvaaminen siihen kategoriaan, jotta valokuvaan kun muistan. Arvostan kuitenkin suuresti kaikkia niitä bloggaajia, joiden ruokakuvaukset ovat herkuttelevan taidokkaita ja niihin on paneuduttu kaikella ammattitaidolla ja visuaalisella osaamisella.

Olkoon tämä esipuhe seuraavaan piirakkakuvaani. Piirakan pohja on mukaelma Tuulikummun keittiössä, Kaisa Sillanpään piirakkaohjeesta.

METSÄSIENI PIIRAKKA

Piirakkapohja
100 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl maustamatonta jugurttia

Täyte
2 dl liotettuja, hakattuja suolasieniä
4 siivua rapeaksi paistettua ja murskattua pekoonia
1 dl smetanaa
1,5 dl kermaa
2 munaa
N. 150 g juustoraastetta (yksi pussi)
Suolaa tarvittaessa
Mustapippuria
Tuoretta lipstikkaa desin verran silputtuna

Pohjaa varten kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja pyöritellään pehmeä voi jauhojen joukkoon. Lopuksi sekoitetaan jugurtti taikinaan ja valmis taikina painellaan jauhoisin sormin piirakkavuokaan.

Täytettä varten kärtsätään pekonit kunnolla ruskeaksi ja nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Pekonirasvassa kuullotateen sekasieniä jonkun aikaa niin, että sienistä häviää liika neste. Sienet ja pekonimurska yhdistetään ja lisätään smetana, kerma ja kananmunat. Tarkistetaan suolan riittävyys ja lisätään mustapippuri ja lipstikkasilppu.
Täyte kumotaan pohjan päälle ja piirakka uuniin. Paistetaan 200° lämmössä n. 40 min. Kiertoilmauuni tarttee vähemmän asteita ja aikaa.

Täytteeksihän käy mikä tahansa. Tämän piirakan herkullisuus on pohja, kannattaa kokeilla. Viimeksi tekemääni piirakkaan lisäsin vielä sinihomejuustomurskaa. Näin saan eri lisämauilla pikkuhiljaa pienennettyä sekasienivarastoamme. Oiva välipala diabeetikkomiehelle. Rasvaisuus vain rajoittaa, joten valmiita palasia on myös pakasteessamme.

Ja tässä se KUVA



Edelleen olkoon lohdutuksenani mummoni hoku: "Älä syö ruuan näköä vaan makua".

Ettei totuus unohtuisi, on loppukaneettina kuva maailman eniten kuvatusta kohteesta, auringonlaskusta. Jokainen kameran käyttäjä ottaa kuvan omasta, sen hetkisestä maisemastaan. Niin minäkin taas kerran, eilinen myöhäisilta, kun lämpöisen päivän jälkeen massiivinen pilviryöppy alkoi levitä taivaalle, hävittäen samalla auringonlaskun mahtavaa ilotulitusta.



                                          Oikein hyvää Juhannusta kaikille! 

Tänään rikkoutui 6000  piipahtaja- ja lukijamäärän raja blogissani.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

HYÖTYPUUTARHAUNELMIA

Tuo edellinen postaukseni oli selvästi ylioptimistinen. Parin päivän tyvenen jälkeen luonto alkoi reuhtoa oikein tosissaan. Rytmikäs harjanvarsi polska mökin seinustalla kiihtyi hurjaksi taonnaksi. Harja oli nostettava makuuasentoonsa terassin lattialle.

Kaupunki kotimme on vallannut toiset asukkaat, joten saarella sitten vain kamppaillaan tuulen tuiverruksessa ja niin hemmetin jylmässä ilmassa. Onneksi on talvivarusteet käden ulottuvilla.

Kuitenkin mukavaa mökkielämää on vietetty. Ajattelenkin joskus, että tällainen erakkoelämä sopii minulle hyvin. Urbaanielämä on tässä lähellä. Sosiaaliset kontaktit tarvittittaessa ja somet ja muut hilavitkuttimet käytössä. Kotikaupunki vajaan tunnin matkan päässä ja pääkaupunkiinkin päsee reilun parin tunnin matkanteon jälkeen.

Olen monta vuotta suunnitellut hankkivani itselleni kasvihuoneen saarellemme. Hankeajatus on saanut aina tyrmäävän vastaanoton mieheltä, joka ei käsiänsä multaa pistä. Viime aikainen taivutustaktiikka eli uho, jotta myydään kaikki entinen ja ostetaan omakotitalo, tuotti tulosta. Perustellusti en saanut kasvihuonetta.  Mies rakensi ilokseni kolme isohkoa kasvulaatikkoa lasi- ja muoviseinillä eristettynä. Riittävästi minulle. Kun saaremme on kivikkoinen, juurakkoinen ja epätasainen, oli luontevaa laittaa kasvulaatikot isoille laitureillemme.


Lämpöisen mullan haju on niin lumoava, kun etulaseja aukaisee.
Lämpömittari näytää 28 ° vaikka ulkolämpö ei ole kymmentäkään astetta.



Puutarhaunelmia. Toivottavasti ei turhia.


Kylmästä säästä on se hyöty, että lämpimikseen on jotain tehtävä.

Kymmenen vuotta suunnitteilla oleva kivikko- ja joutomaa-alue alkoi tänään saada uutta ilmettä
Tämä on vasta alkua, paljon on punnerrettava ja pylly kohti taivasta kyykittävä, ennenkuin tämä louhos on edes jossain mallissa.
Eka haaste tälle päivälle oli sopivien kivien kerääminen, vaikka kivikkoisella saarella elelemmekin. Valtaosa naisen kannettavissa olevista kivistä kun on veden alla Saimaan veden korkeudesta johtuen. Näinhän se on ettei hätäilemällä synny kuin....

Lopuksi pieni kuvakavalkaadi maisemistamme.




Harmi, ettei aallokon korkeus näy, miehen mukaan ei näin kovaa myrskykautta ole ennen saarellamme koettu



Ja sitten, myrskyrintamasta on vain "liepeet" näkyvissä


Yö voi piirtyä eteemme kesäyön kuutamossa


Välillä maisema maalautuu värikylläisenä ihailtavaksi


Kovin on harvoin tarvinnut kesäyönä takassa tulta loimuttaa, tänä suvena kyllä

Näillä mietteillä ajattelin lopulta käydä nukkumaan. Yritän tässä päivänä muutamana laittaa vinkiksi ohjeen suolaisesta piirakasta, jossa on todella maukas pohjataikina. Siihen asti siis.