Mietteitä
Tälaisena räntäsateisena äivänä, kotiaskareita tehdessä, ajatukset karkailevat milloin mihinkin aiheisiin.
Helsingin Sanomissa oli 22.10.15 mielenkiintoinen artikkeli ja haastattelu työyhteisövalmentaja Anna Pylkkäsen ajatuksista ikäsyrjinnästä.
Pylkkäsen mietteet ja ajatukset putkahtavat toistuvasti mieleeni. Ehkä siksi, että itsekin työskentelin lähes 20 vuotta iäkkäitten ihmisten parissa, sairastuneiden ihmisten. Lisäksi, olenhan itsekin jo useamman vuoden ollut eläkkeellä ja lukeudun tuohon iäkkäiden ihmisten ryhmään.
Oli virkistävää peilata omia asenteita Anna Pylkkäsen ajatuksiin. Olen aina kauhistellut kaikkia sana- ja sanonta hirviöitä, joita vanhustyöhön liitetään. Pylkkänen kritisoi muun muassa vanhusten viriketoiminta- sanaa. Ja tottahan on, ei työikäisille ihmisille järjestetä viriketoimintaa vaan he harrastavat. Eikö vain?
Anne Pylkkänen kertoo kuinka 90-vuotiaalta ihmiseltä kysyttäessä, minkä ikäiseksi hän tunsi itsensä, oli vastaus välittöästi 50-70 -vuotiaaksi. Sama vanhus kuitenkin totesi, että peiliin katsoessa, siellä näkyivätkin vanhan ihmisen kasvot.
Toivottavasti itsekin tunnen näin, jos tuohon ikään pääsen.
Enkä malta olla tässä kuvaamatta sitä tunnetta, kun vanhin lapseni, hyvää tarkoittaen, ehdotti meille paluuta pääkaupunkiseudulle, lähemmäksi kumpaakin lapsistamme. Pylkkäsen tapaan ajattelin, että järjestelläänkö asioitamme meidän tulevien ongelmien kautta vai voimmeko elää täysillä niin kauan, kuin omat jalat ja pää kestää, normaalia täysi-ikäisen ihmisen elämää.
Nämä ovat näitä mietteitä, jotka putkahtavat mielen syövereistä, sateen ropistaessa ikunalautoja ja sadepisaroiden valuessa pitkin ikkunoita, hiljalleen tummuvassa marraskuun iltapäivässä.
Herkutellen
Tein Isänpäiväksi ruokaa vasta hakemastamme karitsan lihasta. Pidän lihan ja makean viinin sinfoniasta, joten kokeilin uunissa haudutettua karitsaa madeiralla maustetussa liemessä.
Lammaspataan käytin
n. 600 g lampaan etuselkää
Puolisen litraa lihalientä
1 dl madeiraa
Pienen pieni siemenetön chilipalko
Mustapippuria ja maustepippuria
1 valkosipulin kynsi (oman maan kasvattia voin vähäisiä määriä syödä)
Pari rosmariinin oksaa
1 dl kermaa
Paloittelin lihan ja paistoin nopeasti pinnat kiinni. Lihat laitoin pataan päälle kaadoin lihaliemen madeiran ja nesteeseen sekoittamani mausteet. Lopuksi rosmariinin oksat padan päälle. Annoin hautua uunissa nelisen tuntia. Uunin lämpötila oli aluksi 180° ja viimeiset pari tuntia 120 asteessa.
Kun liha oli murenevan kypsää lisäsin desin kuohukermaa ja annoin vielä muhia uunissa puolisen tuntia.
Uunissa samaan aikaan kypsyneet raita- ja keltajuurilohkot kera porkkanoiden vahvistivat tätä makusinfoniaa. Ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa tuo makea viini liharuuassa.
Lohipastramia, avokaadoa ja wasabirukolalla
maustettua ranskankermaa aloitti herkkuateriamme.
Minttusuklaalla terästetty puolukkamarmeladi kietoutui käretorttuun
ja sai hunnukseen kermarahkavaahdon.
Näin meidän isänpäivää vietettiin. Näitä herkkuja voin jatkossakin valmistella vaikkapa Itsenäisyyspäivänä.
