Vaikka välillä tuskailee tätä saarimökkiläisen elämää, varsinkin kun kovassa aallokossa yrität selviytyä mökkirantaan, vene täynnä ruokatarvikkeita ja muuta roinaa. Tai silloin kun tuuli puhaltaa kovia metrilukemia niin, ettei mikään kevyempi tahdo paikallaan pysyä. Voittopuolisesti on kuitenkin niitä ihanan mukavia hetkiä ja päiviä, milloin tyytyväinen hykertely kumpuaa sisuksista ilmoille. Silloin, kun eri vuoden- ja kellonaikoihin luonto maalaa mitä erilaisempia maisemia eteesi, unohtuu kaikki vaivannäkö ja saariongelmat. Ja näihin maisemiin ja näkymiin ei kyllästy koskaan. Vaikka auringonlaskut ovatkin yksi maailman kuvatuimmista kohteista, ovat ne täällä omissa maisemissa aina yhtä ainutkertaisia. Kun saari on pieni sen ympäri pääsee sujuvasti kiertämään ja luonnon ihmeellsyyksistä eri ilmansuunnasta nauttimaan, on vain pakko ikuistaa kuvaa kameralla. Ja näitä tunnelmiahan sitä ilolla jakaa kerta toisensa jälkeen.
Kuvaa syyskuisesta alkuillasta,
kun aurinko vetäytyy naapurisaaren taakse
Tai kun laskenut aurinko värittää säteillään luoteisen taivaanrannan,
Hävittäen samalla synkän pilviverhon
Sitä kuvaa kun kuu nousee saaren toiselta reunalta
Tai
Myrskysateen kiirimistä kohti omaa saarta
Tai kun aamu-usva leikkii kilpaa nousevan auringon kanssa
Oma tunnelmansa on synkkä myöhäissyksyn aamu, kun koko tienoo
lojuu raskaan kylmässä sumussa
Tässä kuvakavalkaadia meidän mökin maisemista ja saarinäkymistä, pienestä osasta siitä, mistä arjessa niin suunnattomasti nauttii, omasta rauhasta.
Tämän syksyn maisemakuvauksiin kuuluvat ehdottomasti punaisenaan hehkuvat puolukkamättäät.
Mies löi itsensä kanssa vetoa, jotta hän keräisi sata kiloa puolukoita. Suivaantuneena paikallislehdessä oleviin kriittisiin mielipidekirjoituksiin ulkomaisten poimijoiden värväämisestä metsiimme, päätti hän kokeilla, kuinka paljon pitää ammatikseen poimijoita kadehtia. Nyt on 81 kiloa kerättynä ja marjajalostamoon vietynä. Vielä siis puuttuu sadasta kilosta.
Tässä vaiheessa mies kuitenkin totesi, jotta antaapa vain muiden kerätä, keräämällä marjat eivät lopu, eikä tilipussi kartu. Kadehtia ei tarvitse, eikä pelätä marjojen loppumista. Kuntoilun kannalta hyvä duuni kuitenkin.
Keräsin sitä minäkin. Ja nyt kun marjaa on, päätinkin kokeilla eritavalla valmistettuja ja maustettuja hillokkeita ja marmelaadeja.
En ole vielä tähän ikään oppinut, milloin kysymyksessä on hillo, hilloke, marmeladi tai hyytelö, joten luomukseni ovat tässä hillokkeen nimellä.
HILLOKE 1.
MINTTUSUKLAA PUOLUKKAHILLOKE
1 kg puolukoita
Vajaa 500 g hillosokeria
1/2 dl tuoretta minttua
40 g tummaa suklaata
Keitin puolukoita ja sokeria 15 min. Annoin keitoksen hivenen jäähtyä. Sulatin suklaan lämpimässä marjakeitoksessa ja lisäsin silputun mintun. Soseutinn lopuksi koko hillon tehosekoittimella tasaiseksi massaksi ja purkitin.
Niin miksei puolukkahilloketta suklaalla, kun on suklaata puolukoilla. Meidän perheelle maistui kovastikin. Toinen söi aamupuuron päällä ja toinen englantilaiseen tyyliin aamuleivän päällä. Vesikielellä odotan tämän hillokkeen maistumista rakastamani creme bruleen lisukkeena.
HILLOKE 2.
VANILJAINEN PUOLUKKAHILLOKE
Tein ylläolevan ohjeen mukaisesti hillokkeen. Suklaan ja mintun korvasin vaniljalla.
HILLOKE 3
JOULUINEN PUOLUKKAHILLOKE
Sama perushillo
1 tl kanelia
5 kpl kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
Keitin neilikat ja tähtianiksen teesiiviläpallossa koko 15 minuutin ajan. Kanelin lisäsin lopuksi. Tätä hilloketta en soseuttanut, vaan marjat jäivät kauniisti mehumassan joukkoon. Hyvää joulunmakuista hillokettahan tästä tulikin.
HILLOKE 4.
CHILILLÄ MAUSTETTU HILLOKE
Peruspuolukkahillo, johon lisäsin yhden pienen chilin, josta siemenet poistettu. Tämä oli taas tätä soseutettua hilloketta.
JA VINKKI
Tämä puolukkachilisose lisättynä ranskankermamajoneesiin oli loistava kylmäkastike paistetulle hauelle tai kalalle yleensäkin.
Kolme päivää meni tätä kirjoittaessa. Nyt on pöydällämme taas kolmeämpärillistä puolukoita. Jatkan jalostamista ja kokeiluja, ainakin puolukkalikööri on seuraava juttuni.
