LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

torstai 21. helmikuuta 2013

TÄÄ ON TÄTÄ


Tänään olin olevina taas osaavampi kuin olin. Hävitin edellisen tekstini kaikkine lammaspataohjeineen. No se oli sitten siinä.


OLEMMEKO VAIN HEITTONAUPPULOITA?

Olen tässä neuloessani pohdiskellut yhteiskuntaamme. Aamu TV:ssä joku "hemmo" totesi, että tällä haavaa maan hallitukselta puuttuu kyky mennä eteenpäin. Tehdä rohkeita päätöksiä eikä vain selvityksiä ja selontekoja toinen toisensa perään.

Minäkin kyselen; ajaako nykyinen terveydenhuollon systeemi meidät toimintakykyiset eläkeläiset toimintakyvyttömäksi, toisen ihmisen apua tarvitseviksi ja apaattisiksi kansalaiseksi. Siltä tämä tuntuu.

Olen kärsinyt polvikivuista 4-5 vuotta. Käynyt lääkärillä ja saanut lääkettä ja hoitoa. Sitten 2011 kesällä polveni prakasivat täysin. Toinen niin pahasti, että jouduin menemään päivystykseen. Siellä polvi kuvattiin ja todettiin, sen olevan leikkauskunnossa. Sain lääkettä ja kepin. Syksyn myötä hakeuduin uudestaan lääkäriin vaatimaan leikkausta. Terveyskeskuslääkäri laittoi läheteen erikoissairaanhoitoon, antoi kortisoonipistoksen ja vahvempaa kipulääkettä. tämä tapahtui lokakuussa 2011. Tammikuussa 2012 tuli kutsu ortopedille, joka totesi saman. Molemmat polvet ovat leikkauskunnossa. Taas laitettiin jonoon. Kysymykseen, voisiko molemmat polvet leikata yhtä aikaa, tuli kieltävä vastaus. No tulihan se kutsu sitten kesäkuulle ja toiseen polveeni vaihdettiin tekonivel. Viestittelin koko ajan hoitavalle lääkärille toisenkin polven kipeydestä, turhaan. Leikatun polven jälkitarkastuksessa kuunteli ortopedi sen verran minua, että laittoi saman tien minut röntgeniin ja uuteen leikkausjonoon. Ilmoitus tuli lokakuun 2012 alussa, minut oli hyväksytty leikkausjonoon. Odottamista ja odottamista, särkylääkkeiden syöntiä ja kepillä könkkäämistä on nyt kestänyt vuoden 2011 elokuusta tähän päivään. Huomenna menen mangneettikuvaukseen. Uutta amerikkalaista leikkaustavan selvitystä varten. Ja taas tätä odotusta. Jos olisin kieltäytynyt tästä uudesta selvityksestä, olisi leikkausajankohta taas siirtynyt. Nyt sain kuulla, että toisenkin polven leikkauspäivä olisi 9.4.

Yksi vuosi ja kahdeksan kuukautta pelkkää kipua, lääkkeitä, keppiä ja odotusta. Onko tällä nyt enää mitään laitaa? Leikattu polvi ei ole kunnolla parantunut yhdeksän kuukauden aikana, ei kai kun koko ajan tuo leikkaamaton polvi on niin kipeä, kaikki paino on koko ajan tuolla leikatulla polvella.

Eittämättä mieleeni tulee ajatus entisaikojen vanhusten kohtelusta, laitetaan navetan taakse kuolemaan. Mitenkähän paljon lääkkeet ovat syöneet tänäkin aikana aivokapasiteettiäni? Entä valvotut yöt? Miten jalkojen rapistuminen tulee näkymään myöhemmässä vaiheessa? Miten kunto on tänä aikana romahtanut? Miten se näkyy jatkossa?

Maamme hallitus tekemättömine päätöksineen odottaa varmaan, että ikääntyvän Suomen ongelmat poistuvat itsestänsä vai eikö poliittinen uskallus riitä tekemään sosiaali- ja terveydenhuoltomme vaatimia pikaisia ja aikaan sopivia muutoksia?


maanantai 11. helmikuuta 2013

LAPASTAIVAAN TUOTOKSIA



Mikkelissä sijaitseva Wnah Talo -niminen kauppa on varsin mainio putiikki. Toivottavasti sen kannattavuus olisi sitä luokkaa, ettei omistaja väsyisi sen ylläpitämiseen. Kauppa sijaitsee vanhassa puukorttelissa Mikkelin keskustassa. Taloryppään ylläpitämisestä kunnostamisesta on ilmeisesti jo vuosia väännetty kättä täällä kaupungissa. Talo on ns. Pulkkisen kulma. No joka tapauksessa, kauppa toimii varsin harvinaisella tavalla. Siellä sijaitsevat matonkudemyymälä, lankakauppa, kehitysapuyhteistyökauppa, lähialueen pientuottaja kauppa ja kahvila lounastusmahdollisuuksineen. Lisäksi me harrastajakäsityöläiset saamme vuokrata sieltä pöytäpaikan 15 € kuussa ja tuoda sinne käsiemme tuotoksia myytäväksi.
Hyvien kokemuksien perusteella päätin jatkaa marras-joulukuun vuokrausaikaani aina maaliskuun loppuun saakka. Mukava pikku harrastus on nielaissut minut kokonaan. Lapasvimman jälkeen olen koukunnut useamman tuubihuivin. Kaksivärisistä huiveista on tullut lapasten ohella aikamoinen menestystaru. Jopa sisareni, joka ei hevillä tunnustusta minulle anna posiitiivisesti suhtautui tuotoksiini. Nyt olen kokeillut huovutettuja sukkia. Ihania sisätossumaisia sukkia. Kaikista tähelangoista taas on mukava virkata tai neuloa pullon suojuksia tai vaikkapa perunakattilalämmittiä. Miehelleni tein lehtikorin. Siihen saikin mukavasti uppoamaan kaikki pienetkin huopuvat lankanyssäkät. On niin mukavaa nähdä kun lankalaatikot tyhjenevät ja pääsee uusia lankoja ostamaan ja kokeilemaan.



Huovutusneulominen on mukavaa. On ihanaa katsoa, mitä pesukoneeni sylkee rummustansa. Kummasti väritkin kaunistuvat aina huopuessa. Aihiosta, joka on iso, ruma ja löysän vetelä neulos, tuleekin kaunis, napakka tuotos. Käytän tuota tuotos sanaa. Se kuvaa mielestäni niin hyvin tekeleitäni, jotkut nimittäin menevät niin pilalle, ettei pysty edes nimeämään niitä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013



Näitä reseptiäni olen kerännyt vuosien varrella talteen. Kun perustin oman blogini päätin parhaita paloja sinne taltioida. Vaan en onnistunut. Nyt lähes puolen vuoden päästä saan jotain onnistumaankin. Kiitos nuorimman lapseni. 

Päätin siis silloin tällöin liittää näitä tekstejäni tänne nykypäivän höysteeksi.
Tässä muuten mökkimuunnelma suositusta italialaisesta vasikan liharuuasta.


Erilaisia elämyksiä ruuan ääreltä

Vitello tonato on ihana italialainen ruoka, johon vuosia sitten tutustuin ystävättäreni välityksellä, Vasikkaa ja tonnikalakastiketta. Maku kutkuttaa aina sopivasti kulinaristisia nautintojani, joten päätin tehdä kyseistä ruokaa mökillä. Vaan eipä ollut varastossa vasikanlihaa ja tonnikalapurkitkin olivat unohtuneet auton takakonttiin ja auto oli taas miehen mukana golf-kentällä joten …..
Mökkiläisen vitello tonato
Vitello ala porsaan ulkofile
Mausta pari tuntia huoneenlämmössä ollut possunfilee suolalla, mustapippurilla ja rosmariinilla. Paista file uunissa ja jäähdytä.
Tonato edellisen päivän muikkupaistoksesta
Tähteeksi jäänyt edellisen päivän tomaattinen muikkupaistos laitan tehosekoittimeen lisään kevytmajoneesia ja kaprikset sekä pyöräytän soseeksi. Jos seos on liian paksua, ohennan sitä lorauksella kermaa.
Vihersalaatti
Tee herkullinen salaatti parista erilaisesta lehtisalaatista, tomaatista, kurkusta ja hunajamelonista. Salaatinkastikkeeksi riittää hyvä oliiviöljy ja vaalea balsamiko.
Leikkaa possunfileestä ohuehkoja viipaleita, nosta lautaselle ja päälle muikkukastiketta. Raikas salaatti ja kotitekoiset sämpylät lisäkkeenä kruunaavat hyvän iltapalan.
Tarjosin tämän iltapalan vierailleni kera italialaisen punaviinin ja hyvin kelpasivat, viimeiseen pisaraan asti. Taisipa joku ruokailijoista pyörittää lopun kastikkeen sämpylänpalasella suuhunsa. Vai olinko se minä itse?


HARMIA KERRAKSEEN

Tänään aamulla sitten jysähti. Toinen auto oman autoni perään ostoskeskuksen parkkihallissa. Ensi sydänläpätykseltä selvittyäni jouduin tietysti kinaamaan kenen on syy. Turhaa kinastelua. Vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin, että parkkipaikalta poistuttaessa kolarointi katsotaan fifty-fifty -tapahtumaksi. Eli kumpikin korvaa omansa tai kummankin vakuutusyhtiö. Et sillai. Takapuskuriin tuli halkeama tai oikeastaan lohkesi palkeenkielen muotoinen pala pois. Harmittaa niin vietävästi.

Tätä harmia purkaessani neuloskelin jonkun aikaan aihiota huovutettuihin villasukkiin. Otin varmuuden vuoksi oikein ärsyttävät värit, joten yritin näin purkaa agressioitani. Ei oikein onnistunut. No tartuin leipomiseen, päätn tehdä mahdollisimman syntisiä, kaloripitoisia, ei sydänliiton suosittelemia cookiessia. Ja nehän onnistuivat.
Tässä helppo ohje:

220 g huoneenlämpöistä voita
2 dl ruokokidesokeria
2 munaa
nämä sekoitin keskenään

n. 5 dl vehnäjauhoja joidin olin sekoittanut
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria, sitä aitoa

Lopuksi murskarin sekaan n. 200 g valkosuklaalevyn rouhean murskeen.

Pellille nostelin 32 taikinakokkaretta ja paistoin ne 225 asteessa noin 15 min.

TAIVAALLISIA ja unohtui tuo kolariharmituskin.

lauantai 2. helmikuuta 2013

VIHDOINKIN

Nyt tämäkin lystinpito mahdollistui


HELMIKUUN 2 PNÄ 2013

Oikeastaan aloitin tämän blogini pitämisen jo syksyllä lokakuussa. Kuten arvata saattaa perustaminen jäi puolitiehen, enkä päässyt puusta pitemmälle. En siis koskaan kirjoittamaan tähän varsinaiseen blogiini. No nyt sekin virhe on korjattu, kiitos nuoremman tyttäreni ja varsinainen bloggaaminen voi alkaa. Jossain vaiheessa tallennan kyllä vanhoja mietteitäni tännekin.

Mikä on Lapastaivas? Olen aina pitänyt neulomisesta ja neulonut paljon. Työssäoloni viimeiset 15 vuotta olivat kuitenkin niin täynnä varsinaista työtä, että kaikki muu harrastus hiipui pikkuhiljaa elämästäni. Toisaalta 90-luvun alussa syntyivät lapsenlapseni, jotka valloittivat omilla persoonallisuuksillaan kaiken vapaa-ajan. Neulominenkaan ei ollut muotia enää 80-luvun lopussa eikä 90-luvulla. Neuloksien muodista poistumista kuvaa hyvin se, että Stockmannin tavaratalo lakkautti koko ison lankaosastonsa aina siihen saakka kunnes taas 2000-luvun jälkipuoliskolla neulominen alkoi nousta kukoistukseensa.

Mutta Lapastaivaasta ja sen synnystä kuvaa seuraava "markkinointiesitteeni" riittävästi:


Huovutetut lapaseni, Lapastaivaan tähdet, niiden nimet syntyivät vahingossa.
Olin lopullisesti kyllästynyt ikuisten sukkien neulomiseen ja päätin kokeilla lapasia. Minua kiinnosti myös huovuttaminen. Päätin kokeilla. Neuloin suuren suuria lapasia, erivärisiä tekeleitä, eri laatuisista langoista ja laiton lapaset pesukoneeseen huopumaan. Jokaisen lapasen kohdalla jännitti aina lopputulos. Noukin pesukoneeni rummusta epämääräisiä myttyjä. Venyttelin ja vanutteli sekä kuivatin ja harjasin.  Ah! Innostuin ja innostuin, lapasia syntyi solkenaan ja aina yhtä riemukkaana ihastelin lopputulosta.
Asettelin lapaset pöydälle, niin kuin sieniä kasvaa metsässä. Mieheni huikkasi eräänä kuulakkaana elokuun iltana minua katsomaan kirkasta tähtitaivasta. Eipä kiinnostanut mokoma pimeyteen tuijottaminen sillä kertaa, joten ilmoitin meneväni oman lapastaivaani pariin. Siitä nimi tekeleille; Lapastaivaan lapaset. Myöhemmin nimesin jokaisen lapasparin tähtikartaston tähtien mukaan. 
Niinpä Sinäkin voit pujottaa käteesi Pegasoksen, Siriuksen, Lupuksen tai minkä tahansa itseäsi miellyttävän lapasen.  Ole hyvä!

Näin siis alkoi Lapastaivaan elinkaari. Työ vei mukanaan. Lapasia meni kaupaksi joululahjoiksi yli 60 kappaletta. Sivutyönä syntyi putkihuivia ja pipoja.