Joulun mentyä - ennen uuden vuoden alkua

Vuoden viimeinen päivä - tämän vuosiluvun päätöskirjaukseni.

Päätän vuoden pitkästä aikaa ruokajututuilla. Kolme viimeistä vuotta on hurahtanut neuleiden parissa, ei toki ruokanautintoja ole unohdettu. Vähemmälle on tämä harrastus jäänyt. Joinakin kertoina on jopa arkiruu'an teko tympäissyt.

Palaan joulun aikaan. Jouluun sisältyi tänä vuonna mielestäni monta pyhäpäivää, päivää jolloin sai viettää vähintäänkin pikkujoulua, meidän perheessä ainakin.

Joulun vietto alkoi lauantaina jo 22.12. jolloin lapsenlapsi I tuli perheineen lahjoja saamaan ja antamaan. Pikkumies purki joulupaketista mm. ensimmäiset suksensa. Joulupäivänä sitten ihailimme videokuvasta hiihtoharjoituksia.

Eikä ilman villasukkalahjaa jouluna selviä.

Ryhmä Hau -sukat tein

 Pinterestistä löytämäni kuvan mukaan

Pieni liikutuksen kyynel vierähti,

kun avasimme miehen kanssa omat pakettimme.

Kiitos ihanasta lahjasta koko perheelle
ja ennen kaikkea idean äidille!

Mutta ruokiin. Lauantaina herkuttelimme marraskuun alkupäivina saamastamme isosta taimenesta, ihan täysi mittaisesta, 64 cm pitkä pötkäle.

Hyvin oli reilun kuukauden pakasteessa tiukassa paketissa säilynyt.

Paras kala mielestäni on kokonainen kala, joten taimenkin päätyi kokonaisena uuniin.

Luonnon kala on kasvatettua kalaa huomattavasti kuivempi,
 vaikka lohikala onkin,
joten voissa en säästellyt.

Taimenen täytin "mössöllä", jossa oli n 100 g huoneenlämpöistä voita, sitruunan raastettu kuori ja mehu,  vajaa desi mantelijauhoa, pakastetuoretta rosmariinia ja tuoretta timjamia, mustapippuria ja suolaa. Toisen sitruunan viipaloin kalan sisään ja päälle.

Taimen muhi uunissa 125 °, kunnes mittari osoitte 60° sisälämpötilaa.

Tämä kala on niin herkullinen, ettei muuta kaipaa rinnallensa. Me nautiskeltiin juuressoseen ja vihreän salaatin kera.

Mies toimi kalanleikkaajana ja lapsenlapsi opasti.

Itsetehdyt silakka- ja sillisäilykkeet kuuluvat
perinteiseen joulupöytäämme.

Lähes joka vuosi kokeilen yhtä uutta reseptiä. Päämajakaupungissa kun asutaan, teintänä vuonna Marskin silakoita. Näitä täytyy tehdä uudelleen.
Marskin silakat syntyivät yön yli etikkaliemessä, puolet etikkaa puolet vettä liotetuista kalafileistä. Alkuperäisen ohjeen mukaan silakat käännellään rullalle. Nyt fileet olivat niin isoja, ettei rullaus onnistunut, joten leikkasin ne pituussuuntaan kahtia. Fileet ladottiin kerroksittain mausteseoksen kanssa. Seokseen käytin ohjeen mukaan suolaa, musta- ja valkopippurirouhetta, sokeria, punasipulia ja tilliä. Mitään nestettä ei tarvinnut lisätä vaan neste kertyi seisottamisen aikana purkkiin.

Viimeisiä syötiin miehen kanssa vielä eilen,

 joten hyvin säilyivät.

Varsinaista joulua vietettiin lapsenlapsi kakkosen ja hänen tyttöystävänsä kanssa.
Jouluaaton perinteisen kalapöydän antimien jälkeen syötiin joulumausteissa pitkään haudutettua karitsaa. Karitsan kiekkopalat muhivat yön yli mausteliemessä uunissa miedolla lämmöllä. Haudutusliemessä oli 1,5 dl portviiniä, tuoretta rosmariiniä ja tinjamia, molempia runsaasti, tähtianista, kanelitanko ja inkivääriä, suolaa ja mustapippuria. Lopuksi vettä päälle niin, että lihat peittyivät. Pata oli 100° noin 12h. Sen jälkeen poistin lihat liemestä ja keitin liemen kasaan suurustin ja lorautin kermaa.

Kyllä maistui itse kullekin.

Eikä jälkiruokiakaan unohdettu, ehkä niistä tarkemmin myöhemmin.

Jälkiruokarepertuaari koostui mm. sherryllä kostutetulla tiikerikakun palasella vaniljakermavaahdon kera, piparimoussella ja kirsikkahillolla. Niin ja joku kerta ei enää jälkiruoka mahtunut ylensyönneiden vatsaan.

Makuuhuoneen ikkunasta avautuu

tämä niin monasti kuvaamani maisema.

Sen värit ja tunnelma vaihtuu lähes päivittäin.

Tämä on Mikkelin maamerkki, Naisvuori ja sen vanha vesitorni.

Vain muutaman kävelyaskeleen päässä kodistamme

valmistuu keskussairaalan laajennusosa, jonka

seiniä koristaa mielettömän hienot lasiseinätaideteokset.
Tätäkin kohdetta kannattaa välillä käydä ihailemassa ja kuvaamassa.

Näissä tunnelmissa vuosi vaihtuu. Myrskyä ja lumisadetta on luvattu, toivottavasti rakettimeri näkyy tuosta Naisvuorelta.

Uuten vuoteen lähden yrittäen toteuttaa 95-vuotiaan naisen neuvoa; 

"Kun tavoittelet unelmaasi, älä kuuntele niitä, jotka sanovat  - ei onnistu."

Tällä ajatuksella

Onnellista vuotta 2019 kaikille!

- Varpu -

Hyvää joulua

Sumuiset loppusyksyn päivät

Onpa kiva, kun pitkän sumuisten päivien jälkeen, pikku pakkanen huurrutti maan ja hiljalleen putoilevat lumihiukkaset maalasivat maan valkoiseksi.

Syksyn myötä on saanut eri blogeissa ihastella kauniita syksyn värikylläisiä luontokuvia.

Tänä syksynä itseäni on kiehtonut sumuiset päivät raukealla kauneudellaan. On kuin aika olisi pysähtynyt  vaikka todellisuudessa aika rientää eteenpäin kiihtyvällä tahdilla.

Tässä muutamia otoksia mennéestä mökkisyksystä.

Viikko sitten kotiuduttiin kaupaunkilaisiksi. Ihanaa pitkää mökkivuotta sai viettää 7 kuukautta.

Kuvia viimeiseltä yöreissultamme Kamalansaaren ympäristöstä.

Nämä, vähän kauempana mökkisaarestamme olevat luodot

ja niitä ympäröivä maisema kiehtoo minua jatkuvasti.

Marraskuu on täällä parasta kuvausaikaa.

Pieni pyöräys veneellä 

ja maisema vaihtuu kokonaan.

Pari airon vetoa 

ja maisema muuttuu

Autorannan laituri

yksinäisenä ja tyhjänä sumun seassa

Onneksi on tuttu tie

Ja oikea saarikin löytyi.

Iltapäivän auringon kajoa

Toinen toistaan tukien

 Viimeiset sienisaaliit ympäristöystävällisessä pussissa

Sitten onkin kotiin lähdön aika!

Hyvää kuunvaihetta meille kaikille.

Munakoisosta muikkuun

Suuri kuva pienestä kohteesta

Talvi tekee tuloaan vaikkakin sääennusteet lupailevat taas lämmintä jaksoa. Meillä se tietää mökkikauden jatkumista, onneksi. Ihanne talvi saarelaisten kannalta olisi leuto syksy, marraskuun lopulla kova talvi, hyvät jääkelit keskitalvella ja pikainen jäiden lähtö huhtikuun lopulla. Toivoa tätä sopii.

Kuten niin monina muinakin vuosina, ollaan saatu nauttia oman maan, naapurisaarien ja Saimaan antimista.
 Niinkuin olen aikaisemminkin todennut; vain kanat ja lehmä puuttuvat omavaraistaloudesta. Niin tietty tuo viljakin olisi hyvä olla.

Tässä parhaimmillaan se kirjo,

mitä kaikkea ruukkupuutarha laiturillamme tuotaa ja

mitä herkkuja ympäristömme antaa.

Kesällä hehkuttelin meille niin loistavasta munakoisosadosta.
Herkullista moussakkaa syntyi sitä mukaa kun hedelmät kasvoivat.

Omat kasvatetut munakoisot olivat paljon napakampia lihaisia kuin mitä kaupasta ostetut. Liekö syynä pienuus vai se, ettei mitään varastointi aikaa tarvittu. Itkettämään ei siis viipaleita pystynyt.

Bataatti, tämän vuoden toinen kasvatuskokeilu, oli mielenkiintoinen yllätys.
Harmi, etten ottanut kuvaa saavista, johon keväällä yhden taimen istutin. Kun kumosin saavin, oli se niin täynnä juuria ja kasvaneita bataatteja, että oli vaikea ymmärtää kuinka ne yli päätään olivat kasvaneet sellaisessa "maastossa".

Kuvauksellisuutta yhtään ajattelematta, näpsäisin tämän kuvan 

saavia tyhjentäessäni

Mies, joka ei bataatista tykkää, söi  nurkumatta bataattiranskalaisia.

Kaikista ennakkotiedoista huolimatta, tästä syksystä tuli runsas ja monipuolinen sienivuosi. Meillä oli pakko asettaa keräyskielto.

Kanttarellit, rouskut, vahakkaat, torvisienet, suppikset ym. 

ovat nyt pakastettu, kuivattu tai etikkasäilötty erilaisiin liemiin.

Tatti jättiläiset olivat tämän syksyn hitti myös some-rintamalla

Ja sitten tämä kalastus, miehen ja lapsenlapsen intohimo

Meidän kalastajien toiveiden täyttymys, 10,5 kg painava hauki,

jota 45 minuuttia väsyttivät virvelin päässä 

Hauen maksaakin on nyt maisteltu

Nyt lopetellaan muikun pyytämistä.

Mätiäkin saatiin runsaasti.

Vihon viimeisenä saalistuksena on siika, joka ei vielä oikein liiku, kutuaika on vasta tuloillaan. 

Kun joulusiikaa on taimenen lisäksi pakkasessa, voi tämän kesän saaliiden osalta panna pakettiin. Talvi jyllä pärjätään huonosta marjasadosta huolimatta.

Iloista marraskuuta!

Sukkajuttuja

Mukavaa kun tuli syksy, tulet takoissa, ihana palavan puun tuoksu ja lämpö, onpa nautinnollista istahtaa kiikkutuoliin ja hiljaa välillä keinutellen kutoa sukkaa.

Toki ulkotyöt huutaa tekijäänsä vaikka koko päiväksi mutta, mutta....

Välillä aina tuo itselleni tuttu riittämättömyyden tunne putkahtaa esille, kun silmät osuvat johonkin saaren monista "rytökasoista" . Ettei vuorokausi ihan kuluisi neulomiseen, olen yrittänyt pitää kiinni laatimastani päiväohjelmasta.
Eli, aamupäivästä pari tuntia raskaanpuoleisia ulkotöitä, lounaan valmistelua ja sisähommia, pari tuntia neulomista,  ja päiväkahvit. Jos ei kovasti satu laiskottamaan, edelleen pieniä ja kevyitä ulkotöitä, sitten onkin aika käydä päivällisen kimppuun ja hiukka ennen tuota takan ja kiikkutuolin ihanuutta toimin soutajana verkon laskussa. Aamulla saa mies yleensä yksinään verkot ylös. Kalojen verkosta päästelemiseen enkä perkuyseen puutu.

Kiikkutuolin uumenissa syntyy sukkia. Vaikka sukista olenkin aikaisemminkin kirjoittanut, tulee silloin tällöin edelleen viestiä, joissa pyydetään ohjeita tai vain kuvia ja vihjepyyntöjä. Tässä jokunen sukkapari.

Keväällä tein hempeät säärystimet,

johon tasaiseen tahtiin riittää peukuttajia vieläkin

Facebookissa

Lankana Novitan 7 Veljestä

Puikot 3mm

Perhosen kuviomallin tein ruutumapaperille Pinterestistä löytämäni 

kuviota mukaellen.

Näin syntyi perhonen oikeisiin silmukkamääriin

Ei nämä mustavalkoisetkaan säärystimet ole huomiotta jääneet

Lanka näissä Adlibris Socki 

 puikot 3mm

Kuviot syntyivät sitä mukaan kun työ eteni

Jatkoa näille säärystimille on saman kuosiset sukat

Sama lanka ja puikot kuin säärystimillä

sekä vapaa kuvioiden sommittelu

Melkoinen urakka oli näiden superpitkien

sukkien kutominen. Sukille kertyi pituutta resorista

varpaan kärkiin metrin verran.

Onnen tunne oli melkoinen kun sain nämä viimeisteltyä ja

kääräistyä pakettiin postin kuljetettavaksi.

Lanka Gjestalin Jannea

Puikot 3.25

Kun vauhtiin pääsee pitäähän toisetkin tehdä

Onneksi ei kaiken tarvitse olla kirjavaa.
Meidän mies sai kalasukat jalkaansa, harrastelija kalastaja kun on.
Lankana edelleen Janne-lanka
Puikot 3.25

Näistä pinkkisistä sydänsukista on tullut eräänlainen hitti
Tasaseen virtaan näitä kysellään. Ja minä neulon.
Tässä ystävyksille lähdössä taas sukat, kunhan huomenna
postin ääreen pääsen

Näitä ja paljon muita syntyy vähän kerrassaan kiikkutuolissa istuskellen. Huomenna sataa, ennusteen mukaan. Lähdettävä on välillä taas kaupunkiin. Ja kun kotikaupunkiin menee  niin pitemmällekin pääsee. Ihan päätettiin rakkaan nuoren ystäväni kanssa lähteä Habitaren ihmeellisyyksistä nauttimaan.

Ja lopuksi; edellisessä postauksessa kerroin munakoisoista laiturillamme. Kaksi kertaa ollaan syöty herkullista moussakkaa. Tänään keräsin valtaosan munakoisoista. Tässä saalis.

Olen niin iloinen näistä!

Huomenna täytyy tutkia netin avustuksella joitakin herkullisia ohjeita.

Yö on saapunut saarelle. Vesisade piiskaa saaren puita ja mökin kattoa. Oiskohan elämäni ensimmäinen kerta, kun todella nautin sateenropinasta. Tätä on kaivattu lähes koko kesän.

Loppukaneettina vielä sukkakollaasi. Että tällai hellekesästä huolimatta. Rehellisyyden nimissä osa on kuluvan vuoden aikana tehty.

Toivottavasti syksy tuo pontta tähän bloginkin ylläpitoon.

Laiturillani kasvaa munakoiso

Kyllä tuli kesäkuussa kylmää ja myrskyä valitettua. Mutta kas, kuinka ollakaan, parina viimeisenä päivänä rupesin jo kuumuudesta tuskailemaan. Näinhän nämä Suomen kesät menevät, kylmää ja kuumaa valittaessa.

Hieno on ollut heinäkuu. Kuun alkupäivinä kun taivas avautui ja ilma tyyntyi, on tuulisella saarella  hellettä pidetty. Ihanaa kesää! Eläkeläisenä on niin mukava olla, kun ei tartte miettiä mitä ehtii lomallansa tehdä. Niinpä helteisenä päivänä saattoi istua varjoisassa paikassa ja puuhailla mitä mieleen sattui, lue neuloen.

Viljelyilläni ei ihan niin hyvin mene, kuin itselläni. Kaikkea ei voi saada.
Tämän kesän uudet kokeiluni ovat munakoiso ja bataatti. Bataatista en osaa vielä mitään sanoa, munakoisot ovat kuitenkin joka aamuinen ilonaihe kun laiturilla kasvulaatikon lasiseinää raotan. En ole aikaisemmin kovinkaan tutkinut, miten ja missä tuo eksoottisen näköinen kasvi kasvaa. Blogien ihmeellinen maailma johdatti minutkin koeviljelyyn. Niinpä tilasin kolme tainta. Aiemmassa tekstissäni on kuva, kun kauniit siniliilat kukat ilmestyvät oksien hankaan. Kerrattakoon vielä tuo kasvuvaihe

Tuon ensimmäisen kukan puhkeaminen 

ilahdutti kovasti - epäilijöille viestitin, kukkii se

Pikkuhiljaa kasvi kasvoi ja 

uusia kukkia alkoi ilmestyä näkyviin

Ohjeen mukaan ravistelin kasvejani. Iloitsin jokaisesta pölyttäjästä, jotka lennähtivät kukkien kimppuun, kun luukut aukaisin.

Ja yllättäin alkoivat kukat muuttua oienen pieniksi

pallukoiksi, jotka pulskistuivat silmissä heinäkuun hellesäässä.

Milloinhan näitä sitten aloitetaan syömään?

Luin, että Suomessa munakoisot kasvavat noin 10 cm. Mittaanko nämä nyt oikein mitalla vai voisikohan alkaa jo isoja valmistelemaan? Viimeinen kuva on tältä aamulta. Painoa oksissa on niin paljon, että hädissäni rakentelin kepeistä niille tukia.

Palaan munakoisojeni kanssa tänne sivuille, kun ensimmäistä munakoisoruokaa valmistelen. 

Kasvikaappini rönsyilee yli äyräidensä. 

Ananaskirsikka kasvaa niin, ettei enää sovi raameihinsa ja vieressä sinnittelee munakoiso pullavine hedelmineen. Jos marja- ja koisosaalis on näin runsas syksylläkin miltä nyt näyttää, on turha suunnitella tähän kaappiin mitään muuta.

Elokuu on jo puolessa välissä. Mihin se aika oikein rientääkään. Jotenkin tuntuu, että päivät valuvat kuin hiekka sormien välistä, tasaisen nopeasti. Onneksi on kuvagalleria, josta voi selata ajankulua taaksepäinkin.

Hellyyttä ja rakkautta päiviin toi pienen pojan leikkien riemu.

Leikeistä parasta oli pulikoida Saimaan laineilla

Meille aikuisille elämystä toi heinäkuun kulttuuripläjäys Savonlinnassa Tosca-oopperan lumoissa. Tuon illan kruunasi uskomattoman lempeä kesäyö, kuu ja vaikuttava maisema.

Tähän tunnelmaan on hyvä lopettaa ja toivottaa hyviä koulupäiviä koululaisille ja meille muille antoisia elokuun päiviä.