JÄNISTÄ PADASSA

Niin se taas vierähti tämäkin kuukausi. Välillä pitää oikein pinnistellä, onko menossa jo huhtikuun loppu vai oisko vasta huhtikuu alkamassa. Pakko välillä miettiä, mistä tämä nopea aikajuoksu oikein johtuu. Käsittääkseni minuuttien, tuntien, vuorokauden ja muiden aikamittareiden määreet ovat pysyneet samana.
Kesää kohti kuitenkin ollaan menossa, hyvä näin.

Huikean aikaista kevättä kuitenkin eletään. Saarimökkiläisenä ollaan monasti menneinä vuosina käyty autorannallamme toteamassa jäiden hidasta lähtöä,joskus jopa Äitien päiväksi on pääsymme saarelle evätty.

Luoto on ihmeellinen.

Nyt päristelimme pikku perätuupparillamme avovesillä jo 22.4.

Tyyni Saimaan pinta rauhoittaa kummasti

Ilta-auringon moninaisuus lumoaa aina

Eikä seuraavan päivän aamusumukaan päässyt masentamaan.

Mökkikauden "kesäavajaiset" juhlistimme miehen kanna jänispaistilla. Pakasteessamme, joka välillä tuntuu ehtymättömälle, oli talvella pakastamani jänispaisti.

Mitään en jäniksestä ymmärrä. Kerran kokeilin tätä riistan valmistusta. Pieleen  meni, joten paineet olivat  nyt kovat. Onnistua täytyy.

 Olen elämässäni kerran, useita vuosia sitten, syönyt työkaverini miehen valmistamaa jänistä padassa. Todella hetkullista, muhevaa ja mureaa. 

Pakko siis onnistua minunkin paistini oli. Ja onnistuihan se lähes yhtä täydelliseksi  kuin mielikuvani ja muistini aikaisemmasta herkkukokemuksesta oli.

Jänistä padassa a'la Kamalansaari

Jänistä n. kilon verran (turha kysyä mitä ruhon osaa. En ymmärrä jäniksestä mitään. Jalat olivat kumminkin)

voita

suolaa ja maustepippuria

Rosmariinin oksia

Paistoin voissa nopeasti jäniksen lihan pinnat kiinni. Kippasin palaset rautapataan. Kaadoin päälle pannun huuhtomaveden. Lisäsin suolan, pippurin ja rosmariinin. Laitoin uuniin vähintäänpata jäniksineen muhi ainakin neljä tuntia.

Paistinliemikastike

Siivilöin padassa olevan liemen ja kiehautin. Lisäsin Maizenan, suolan ja pippurin sekä kerman. Lorautin pari ruokalusikallista mustaherukkamehua mausteeksi kastikkeeseen. Nostelin jäniksen lihat kastikkeeseen. Annoin muhia hetken.

Ja se oli siinä. Korvasienikeitto alkuun ja hyvät kahvit päälle ja kesäkausi oli avattu.

Herkkua

Salaatti, porkkanat ja kukkakaali-parsakaalimuussi oli oivallinen lisäke tällä riistapadalle

Nyt odotellaan Vappua ja Vappuherkkuja. Ihanaa kun on tämä blogimaailma. Hyvät vinkit ja herkulliset ohjeet, näitä hyödynnetään meidänkin vappuherkuissa.

PERUNASOSE-JAUHELIHAVUOKA, juhlavan makuista arkiruokaa

En aivan tarkkaan muista, tehtiinkö lapsuudenkodissamme perunasosevuokaa. Koulussa sitä syötiin kuitenkin. Löysää perunamuussia, johon oli sekoitettu jauhelihaa, harmaan ruskeaa mössöä. Lapsille kahdessa polvessa kyseistä vuokaa tehtiin nakkien kanssa, taattu menekkiruoka.Tämäkin variaatio tuntui aina itsestäni vähän epämaistuvalta.

Kaikki ennakkoluulot ja vanhat mielikuvat on välillä tarpeellista heittää romukoppaan.
 Hyvässä perunasosevuoassa muussin tulee olla kuohkeaa ja kiinteää, ei suinkaan mitään vetelää vellimäistä.

Kokeilin vähän erilaisesti maustettua sosevuokaa. Kannatti kokeilla.

Muussivuoasta syntyi lähes juhlavanmakuista(miehen mielestä), raikkaalla vihersalaatilla höystettynä.

Näistä tarveaineista se syntyi

Perunasosevuoka jauhelihahöystöllä

Tein muussin

8 kpl jauhoista kookasta perunaa

pari rkl voita

1 dl kermaa ja 1, 5 dl vettä kuumana

suolaa 

Jauhelihahöystö

400 g jauhelihaa, nautaa

Puolikas suippopaprikaa
Pari kolm lehtikaalin lehteä

Pieni silppu chiliä

1 rkl tomaattisosetta
Lihaliemifondi

3 rkl pieniä kapriksia (tai maun mukaan)

Mustapippuria

Pinnalle

Mozzarellaraastetta

Tein muussin normaalisti. Vatkasin sähkövatkailemalla vielä erityisen kuohkeaksi.

Ruskistin jauhelihan, pilkoin joukkoon hienon paprikasilpun, revityt lehtikaalilehdet ja chilin. Annoin muhia lihan kypsäksi. Lisäsin tomaattisoseen ja mausteet. Lopuksi lisäsin kolmisen ruokalusikallista pikkukapriksia.

Voidellun vuuan pohjalle kerros muussia, päälle jauhelihamössöä ja lopuksi muussikerros. Pinnalle mozzarellaraastetta ja uuniin 180 º n. 1h.

Kuten kuvasta näkyy, vuoka leikkaantuu kuin täytekakku. Harmi kun kuva annoksesta epäonnistui. Käyttäkääpä siis mielikuvitusta apuna; lautasellani oli muussivuokakolmio ja reilu annos vihersalaattia mangolohkojen ja fetajuuston kera.

PÄÄSIÄISMUISTELUITA RUUAN YMPÄRILLÄ

En niin kauhiasti ole koskaan pääsiäisestä innostunut. Mistä lie johtuunee. Muistelen monia takaiskuja, jotka oleellisesti pääsiäiseemme ovat liittyneet. Ei isompia, kuin homehtunut rairuoho, syömätön pasha ja mämmi, eivät ne kellekään kelvanneet .

Lampaan viulu on kyllä joukoillemme aina maistunt, varsinkin rosmariinin, anjovisfileiden ja valkosipulin mössöllä hunnutettuna. Eräänäkin pääsiäisenä lammaspaisti oli yöaikaan hävinnyt jälkikasvun suihin niin, että luut olivat jäljellä. Onneksi lammasta on meillä aina paljon, kiitos Putkisalon kartanon hyvän karitsan lihatuotannon.
Nälkäiset on aina ruokittava, olkoon mottomme, niin  myös tänäkin pääsiäisenä.

Yksi parhaista muistoista on  ystävien kanssa Lapissa vietetty pääsiäinen joskus 90-luvun puolessa välissä. Olimme vuokranneet Leviltä mökin viikoksi. Meitä oli isohko porukka kaksi perhettä jälkikasvuineen ja kaikki kulinaristeja. Pakkasimme jo etelästä mukaamme ison karitsan viulun pääsiäisherkuttelua varten.

Perillä odotti shokki,  majapaikassamme ei ollut uunia, liesitaso kyllä, mutta uuni puuttui. Luovuus on välillä huipussaan; maustoimme paistin perinteisillä mausteillamme ja pakkasimme ystävättäreni kanssa viulun ensin folioon ja sitten paksuihin märkiin sanomalehtikääreisiin tiukkaan, isoon pakettiin. Onneksi oli takka, joten takkaan tuli ja märkä paketti takanreunalle lähelle tulta hautumaan.
Koko päivä siinä meni paistipakettia pyöritellessä ja takkaan pökköä lisäten. Illalla olikin sitten pöydässämme mehevän herkullinen lammaspaisti maukkaine lisukkeineen.
Nämä ovat sellaisia onnistumiskokemuksia, kotka nousevat ajoittain mieleen ja saavat suupielet kohoamaan.

Jotain tunnelmaa yritin tänäkin pääsiäisenä viritellä. Parvekkeen oksanhangassa riippuu munakoristeita, ei toki keltaisia, vaan valkoisia mustilla koristeilla, erilaisia kuitenkin kuin jouluna.

Kovastikin rupsahtaneet valkoiset tulppaanit piristyivät ihmeesti kylmäkylvyssä parvekkeella, varret leikattuina.

Rouva Raadelman ohjeilla tehdyt briossit ja pienet kylmäsavulohikupposet maistuivat kiirastorstaina iltapalalla.

Isot karitsan paistikiekot muhivat padassa pitkään ja hartaasti.

Mausteeksi karitsanpata sai tuoretta minttua ja kermaan sekoitettua minttuhyytelöä sekä takuuvarmaa maustettani, anjovispurskaa.

Kun ei meillä pashaa syödä, korvattin perinnejälkkäri kermarahkalla, johon pääsiäisen makua toi appelsiinimarmeladi, mantelirouhe ja Amaretto-likööri.

No, kohtahan on Vappu ja vappuherkut ja sitten mässäilläänkin juhannusruokia, eikä kovin pitkään tartte odottaa tulevaa jouluakaan.