LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

torstai 29. toukokuuta 2014

CABONATAA JA SIPULIPOHDINTOJA

Italian matkoilta on meidän kotikeittiöön rantautunut cabonata. Mies erityisesti pitää tästä Italiassa välillä pelkkänä lounasruokana, välillä taas pastan kanssa tarjoiltavasta vihannessörsselssönistä. Sisiliassa cabonata oli hiemen erilainen kuin juuri vierailemassamme Pugliassa. No, summa summarum tein siis Kamalansaaren cabonataa tässä päivänä muutamana mökillämme.
Italiassa cabonatassa käytetään paljon sipulia munakoison, paprikan ja tomaattien kanssa, totta kai. Itsekin sipulittomana ihmisenä söin hyvällä halulla Leccen mainiossa lounaspaikassa cabonataa, EIKÄ KÄYNYT VÄÄNTÄMÄÄN VATSAA MITENKÄÄN.
Olen aikaisemminkin huomannut, että etelän mailla syöty sipuli ei vaikuta ruoansulatukseeni laisinkaan. Ei koske vatsaa, ei närästä eikä turvota.
Vaan laitapas kotimaassa sipulia vaikka hyppysellinen niin vessan reitti on hyvinkin tuttu taival useamman tunnin ajan.
Tästä ilmiöstä virittelinkin ajatuksen poikasen cabonataa valmistellessani; onko meillä kasvatetuissa sipuleissa joku sellainen lannoite- tai torjunta-aine, joka saa kemiallisen reaktion joidenkin meidän sipuliallergikkojen vatsassa syntymään.
Tämä olisi mielenkiintoista selvittää. Näppärä ihminen tarttuisi tuumasta toiseen, jääköön itselläni tämä kuitenkin vain ajatuksen tasolle muhimaan.

Cabonata siis syntyi, ilman sipulia tietenkin. Tosin tämä oma luomukseni ei pahemmin muistuttanut kuin väriltään sitä taivaallisen hyvää lecceläistä cabonataa.



Käytin tähän vihanneshöysteeseen kaikki jääkaapin uumenista löytyneet vihannesrippeet:
Kesäkurpitsaa
Paprikaa
Kukkakaalin kukintoja
Pikku purkki kapriksia
Kirsikkatomaatteja
Suolaa, mustapippuria, chiliä, lipsikkaa ja basilikka
Tomaattimurskaa ja hunajaa
Annoin muhia hiljalleen


Kesällä makeitten tomaattien aikaan tuoreet tomaatit ovat käyttökelpoisia ja hyviäkin. Tähän aikaan vuodesta tomaateista ei saa oikein minkäänlaista makua irti. Onneksi ovat nämä taivaallisen hyvät Mutti-kirsikkatomaattisäilykkeet olemassa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

PALANEN MIELENKIINTOISTA ITALIAA

Ehkäpä sairastelut on nyt perheessämme sairasteltu. Joka tapauksessa rohkeni mieskin viimein suunnata matkaansa maamme rajojen ulkopuolelle. Italiaa kun on aloitettu koluta, niin koluttakoon se nyt petusterllisesti. Rooman, läntisen Italian, Sisilian ja Sardinian jälkeen olikin luontevaa tutustua vuorostaan Kaakkois-Italiaan Puglian maakuntaan. Päivääkään ei ole tarvinnut matkakohdetta katua. Lumouduin totaalisesti tähän Italian kolkkaan, sen ystävällisiin ihmisiin, silmän kantamattomiin avautuviin oliivipuumetsiin, viiniviljelmiin, hehkuvan punaisina lainehtiviin unikkopeltoihin ja tuoreisiin kala- ja äyriäisruokiin. Viehättävää oli myös se, ettei Puglia ole ainakaan vielä mikään turistien kansoittama alue kuten esim. Toscanatai Sisilia. Täällä ravintolakin saattoi olla ainoastaan paikallisten asukkaiden kansoittama.

Tässä pieniä välähdyksiä matkastamme.



Iltahämärä laskeutuu Tranin kaupunkiin




Leccessä päästiin Ferrarien juhliin


Kierros Italian kengän koron ympäri. Edessä avautuu Leuca-niminen kaupunki.


Korko kierrettynä suuntasimme Ostuniaan ja siellä maatilamajoitukseen. Masserie Cervarolossa oli ihania vinkkejä, hyvää ruokaa, kaunista maaseutuluontoa ja kivoja pikkukaupunkeja lähistöllä.


Vinkkejä neulomiseen


Vanhasta uutta - kivoja verhoratkaisuja


Yksilöllistä ja värikylläistä kattausta


Palanen trullikylää Cervarolossa


Varsinainen Trullikaupunki, 
Alperobello







Locorotondo -kaupunki, näitä somia, kapeita uskomattoman viehkeitä kujia Italia on täynnä


Viikko vierähti, autonnokka kääntyi kohti länttä Lido di Ostiaan. Haa, täällähän oli tuttua tutumpi piza-paikka. 

Kuvia on otettu, kirkoista, pelloista, metsistä ruuista, illoista, aamuista, kaduista, historiasta, istumassa, syödessä, juodessa,  tepastellen edestä, takaa ja vaikka mistä. 
Tässä vain pikkuvilahdus, jottei puuduta katseleminen.

Lapsi I kyyditsikin lapsi II:n luokse hakemaan autoa virkakyydillä Vantaan lentokentältä Ilolaan. Sattuivat juuri olemaan kentällä ja lopettamassa työvuoroaan.


maanantai 5. toukokuuta 2014

HERKKUTATTIRISOTTOA



Kuvistani jää aina stailaus pois, 
meillähän syödään ruoka kuumana



En ole oikein koskaan ollut mikään riisin ystävä. Mielummin olen ajatellutkin, että mokoma mauton hiilihydraattipommi. Riisin halveksuntani saattaa juontaa juurensa nuoruuden kokemuksista, jolloin äitini, joka ei ollut mikään ruuanlaittaja, teki pakon edessä ruuaksi broileria curry-kastikkeessa ja riisiä enemmän kuin useasti.

Nyt olen kuitenkin muutaman kerran tehnyt risottoa. Ai miksi risottoa, jos ei kerran tykkää riisistä? Meillä on erilaiset ruokavarastot pullollaan sieniä. Olen tehnyt ja kokeillut vaikka minkälaisia muunnelmia ja eri ruokalajeja erikaisista ja eritavalla säilötyistä sienistä.
Lapsi II kehui syksyllä maukasta kanttarellirisottoaan, joten kokeilin sitä silloin itsekin. No jaa, olihan se jonkinlaista. Silloista risoton tekelettäni muistellen kehuivat tässä päivänä muutamana lapsenlapsi I ja pikkuminiä, joten tänään rohkaistuin tekemään herkkutattirisottoa, vähän niinkuin uudella innolla.

Risotto
3 dl risottoriisiä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl öljyä
1 rkl kuivattua lipstikkaa
palanen fenkolia pieninä silppuina
3 dl kanalientä
1, 5 dl valkoviiniä
1 dl kermaa
1, 5 dl parmesaaniraastetta
mustaapippuria ja persiljasilppua
n. 2 dl herkkutatteja pakasteesta


Tässä porisee risottoriisi.
Tarkkaa kun katsoo, zoomaamalla,
 huomaa tuon lieteni kirouksen. Keskeltä porisee, laidoilta ei

Risoton tekeminen aloitetaan normaalisti ensin öljyt ja sipulit pannulle, johon lisätään kuivat riisit. Annetaan kuulottua sekoittaen siksi kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Sipulittomana ruuanlaittajana murskasin yhden valkosipulin kynnen (huom! Vain yhden pienen), silppusin fenkolin ja laitoin ne öljyn ja riisin kanssa isoon paistokasariin. Hämmentelin jonkun aikaa ja rupesin lisäämään nestettä. Ensin desi kanalientä, varovaista hämmentämistä, sitten desi valkoviiniä. Sama rituaali taas kunnes neste oli imeytynyt. Desi taas kananlientä, kypsytys ja puoli desiä valkoviiniä. Hämmennystä ja kypsyttelyä sekä loput kananliemet ja sekoitusta ja kypsennystä. Nyt riisit tuntuivat sopivan oloisilta, suutuntumineen kaikkineen. Lisäsin loupuksi desin kermaa ja parmesaaniraasteen, mustaapippuria ja erikseen pannulla kuullotetut herkkutatit. Vielä persiljasilput niskaan ja kas, päivällinen oli valmis.


Monien monien risottojen uurastusta on vielä edessä.
Noissa vähemmän esteettisissä jugurttipöniköissä on korvasieniä kuivattuna.
Mitähän niistä?
Ja lisää on pakasteissa, mökillä kuivattuna ja pakastettuna sekä suolatut sekasienet päälle.


Niin ja muutaman päivän päästän alkavalta Italian reissulta voisinkin tuoda risottoriisiä muiden herkkujen lisäksi.