LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

tiistai 23. huhtikuuta 2013

VÄLILLÄ NEULOTAAN

En valita, en valita. Vähän kuitenkin saa kiroilla, mielessänsä tietty.
On tämä polvileikkaus niin kivulias, ettei millään sietäisi enää yhtään kipua. Parina päivänä kävelin hiukan pitemmälle kuin omassa korttelissa, niin eikö se vaan ärsyttänyt jalkaa niin, että kaksi yötä on mennyt valvomisissa. Kaksi viikkoa leikkauksesta, eikä puhettakaan helpotuksesta. Yhteisymmärryksessä miehen kanssa peruimme kesän kynnykselle suunnitellun matkankin. Hyvä niin, en lähde puolikuntoisena matkaihanuutta pilaamaan. Syksyllä sitten!
Päivät ja yöt kuluvat vuoroin neuloen, pelaten CandyCrushSagaa, leffoja katsoen ja nukkuen. Välillä voi tietty käydä syömässa ja muitakin tarpeitaan tyydyttämässä.

Neulominen on vain niin mukavaa. Mikä parasta saa ihailla omien kätösien töistä. Talvella vuokrasin mikkeliläisen Wanhan Talon kaupasta myyntipöydän ja hyvän tuloksen innoittamana vuokrasin saman paikan kesäkuusta vuoden lopuun. On se niin mukavaa tämä huvi ja hyöty samassa paketissa.
Ja myyntiin kun tekee, täytynee löytää sellaisia tuotteita, jotka kiinnostavat ostajia.
Pikku L:lle tekemäni koukutun vauvan nutun innoittamana tein myyntiin samalla tekniikalla. Napit puuttuvat, mutta mielestäni tämä on aika kiva. Koukkuamisjälki on kaunista
Koska työ pitää olla hauskaa ja haasteellista välillä pitää neuloakin. Tarpeeksi tarkka pitsineulos vie ajatukset muualle, eikä tuliinsa nukahda.
Tässä pitsistä putkihuivia tulossa vaikkapa "pikkuminiälle"



Näin ne päivät kuluvat.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

HEMMOTTELUYRITYSTÄ

Tää kipumarina vain jatkuu. Minkäs teet. Tänään meinasi  taju lähteä, kun jouduin käymään tuossa sairaalassa Marevan kokeissa. Niin oli kauhiat kivut ja labran porukan aikataulut yli puolituntia jäljesssä, joten tiukoille sietokyky joutui. Lohdutti kun hoitajakin totesikin minulla olevan kovat kivut, näkyi  kasvoista selkeästi. Myötätunnolla on  merkitystä.
No, kun viime yö meni  melkein pipariksi, ei tänään arkiohjelmaani muuta oikein sopinutkaan kuin löhöilyä.
Jossain päivän vaiheessa mieli rupesi tekemään jotain herkkuruokaa. Laitoin siis miehen kauppaan evästyksellä, että tuoppa tuoreita sinisimpukoita. Tehtiin  
"yhdessä" sinisimpukkapataa. Mies toimi jalkoina, minä käsinä (miehen olkapää on niin kipeä että).

SINISIMPUKAT
Resepti useista, vuosien varrella kokeilluista keitoksista yhdistellen.
1 kg tuoreita simpukoita (pestään ja käsitellään ohjeitten mukaisesti)
Isoon kattilaan pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja saman verran voita.
Meillä sipulin korvaa fenkoli, joten ohuen ohuita fenkoli siivuja ja pari valkosipulikynttä pataan. Kuullotetaan hitaasti.
Suolaa ja pippuria.
Lisätään n.2, 5 dl valkoviiniä. Kiehautetaan sen verran, jotta alkoholi poistuu.
Ja mausteet sekaan, käytin; ruokalusiakallisen verran sweet chili-kastiketta, teelusikallinen hunajaa ja hiukan vielä pippuria.
Tarkistetaan maku. Kun  liemi on muhittanut mausteista maut kaadetaan simpukat liemeen. Koko komeuden päälle vielä desi  pari kermaa ja kourallinen persiljaa. Muutaman kerran kattilan ravistusta ja viitisen minuuttia muhitusta kannen alla, niin aah, herkkuruoka on valmis.
Tällä kertaa simpukat olivat huippulaatuisia. Enpä muista, että täällä periferiassa asuttaessa olisimmi vastaaviin törmänneet.

Tämän tekstin luonnostelin eilen.
Tänään lounaaksi nautittiin korvasienikeittoa kera uppomunalla höystetyn avokado-tomaattibruschetan.
Tämäkin on osa kivunsietoterapiaa, kirjoittaminen ja ruuanlaitto.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

SÄNGYNPOHJALTA

On se hyvä kun on keksitty nämä näppärän pikkuiset laitteet. Mietiskelinkin, miten sitä ennenvanhasta pöytäkonetta mahan päällä pitelisi ja missä roikkuisi näppis. Nyt kaikki vempeleet ovat samassa läpykässä. Ei ole niin vatsanahkakaan pinkeenä, kun muuten on tähitty pakanamaan kartaksi klexane-piikeillä.
Vai ei koske? No koskee se. Kaikki terapiat olen kokeillut. Ei vaan tunnu auttavan.
Sitten rupesinkin filosofoimaan kyynel silmänurkassa.
Kun janottaa, jano sammuu juomalla.
Kun on nälkä, pääsääntöisesti nälkä häviää syömällä.
Kun naurattaa, kannattaa vain nauraa.
Itkuun auttaa itku, aikanaan kyyneleet häviävät.
Paleltaa, laitetaan villaista päälle, jo lämpiät
Hiottaa, riisuunnutaan vaikka nakuksi.
Kun on surullinen olo, joku lohduttaa tai hakee itse lohdutuksen.
Kun on onnellinen, sinulla on joukko onnellisia ihmisiä ympärillä, naurat ja iloitset. Kun pettyy ....... nyt tuli seinä vastaan.
Ehkä ei kannata filosofoida. Niin ja mullahan on neuleet. Kohta koukuttu kesäkassikin on valmis ja sinne mahtuu paljon kaikkea - pettymyksiäkin.
Tässä välissä kävin kiertämässä ulkona lenkin.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

KÄRSIMYSTÄ JA PARANEMISTA

TÄÄ PITÄÄ OLLA EKANA JA MUMMOT SITTEN, SORRY.

Kauan toivottu tapahtuma on nyt takanapäin. Tiistai-aamuna aikasin (eläkeläiselle kuudelta herääminen on aikaista) laskeuduin n.200m alaspäin pihaltamme ja nousin Mikkelin keskussairaalan LEIKO-osastolle. Tämä aamu oli varattu vasemman polveni leikkausaamuksi. Pelotti enemmän kuin p.....sti. on kuitenkin aika tuoreena tuo viimekesäinen vastaava oikean polven leikkaus. Ja se oli kipiä pitkään. Karjaisinkin siis välittömästi ensimmäiselle vastaantulevalle ihmiselle, että olen pelosta ihan sekaisin. Onnekseni eka vastaantuleva oli hoitaja eikä huoltomies. Sainkin siis välittömästi kourallisen rauhoittavia eteeni. No siitä se pelko sitten haihtui eikä toden totta enää käytävää pitkin makuulla vietäessä tuntunut miltään. No ei kuitenkaan naurattanut. Kolmen tunninurakan jälkeen lääkärini ilmoitti, että nyt se on tehty, luunsiirtoa myöten ja rautaakin on lisätty. Ehdottelin hänelle, josko maratoonille. Kielteli. Tokkuraisena siirrettin osastolle ja pitkä toipuminen alkaa.

KOLME MUMMOA KARSINASSA

Päätin, etten anna kipujen lannistaa itteäni toimintakyvyttömäksi. Kävin aikaisemmin koukkuamassa pari kerrosta tekelettäni ja nyt jatkan sairaalakokemuksilla. Kun vielä muistan.
Siinä me pötköttelimme mummo M oikealla puolellani ja mummo E vasemmalla, lähes kaikki samaan aikaan petillä paikallemme kärrättynä, verhot välissä.
Ei mennyt kauankaan, kun mummo M kysäisi.
- Mistee päi työ outta kotosin.
Mummo E ja mummo V vastasimme kuuliaisena. Ja tietty mummo M kertoi vuolaasti oman historiansa?
- Käytteks työ missee kerhotoiminnassa? Kuului seuraava kysymys.
Mummot E ja V eivät häpeäkseen kumpikaan käyneet kerhoissa.
- Ohan niitä tiälläkii jottai kerhotoimintaa, meijän kylällä on.... Ja laaja selvitys perään kerhoista, tekemisistä ja rooleista niissä. Valaisevaa.
- Polovetko ne teiltäkii on leikattu?
Ei ollu yhdellä. Mummo E innostui kertomaan omasta tapaturmastaan, seurauksista ja leikkauksesta. Siinä samallahan tuota saatiin kuulla mummo M:n laajempaakin laajan tuttavapiirin tapaturmat, lääkärien töppäykset, liikuntakyvyttömyydet ym. Mieleeni ei oikein positiivisia kokemuksia jäänyt.
Masennuin, jos mullekin tulee jotain. Liikautin leikattua jalkaani. Liikkui, varpaatkin taipuivat orava-asentoon. Hyvä.

Käytävää kuului kolinaa ja ovi raottui.
- Tuottaks työ miulle jottai ruokoo, ku aamulla ei saant syyväksee ja viijeltä jo Pekka tul miuta hakkee? Ei ollu ruoka-aika.
- Jalakoo nii kolottaa, onks miul se kipulaastar otettuna poikkee? Oli otettu ja uusia lääkkeitä annettu.
- Mittee työ outta männy sen ottamaan poikkee, ku se Wirta sen vasta nousviikolla laitto ja se autto näihi kippuihin? Kuului tosi topakka komennus.
Tätä rataa juttua tuli, ei ollu tylsää kolmen vuorokauden aikana.
 Pari vaaratilannettakin vältettiin, onneksi huoneen pienuuden.
Mummo M oli tosiaankin vilkas luonteeltaan ja osallistuva. Niinpä hän yrittikin kammeta korkeahkon sängyn laidan yli kesken yöunien.Painoin kiireesti hälytyskelloa ja mummo M autettiin paikoilleen. Jäin kyttäämään kuorsaavia petikavereitani.
 Puhelias oli myös rouva E. Hän tosin puhui puhelimeensa useammin. Mutta ei sekään mummo M haitannut, hän huuteli aktiivisesti sänkyni yli, kommentoidessaan mummo E puhelinkeskusteluja. Ei auttanut vaikka yritin piipittää välissä, että hän puhuu puhelimessa. Siinä selvitettiin kapselikahvikeittimet ym. Kätevää!
No en piinaa näillä jutuillani enempää. Kuitenkin ajattelen, kuinka monia hyviä  sketsijuttuaiheita arjessa kuullaankin. Tosin tolkku olla pitää. Olin tosiaan valmis lähtemään kotiin. Nyt muistelen niitä hymyillen.


tiistai 2. huhtikuuta 2013

PÄÄSIÄISEN VIETTOA, RUUANLAITTOA SEKÄ TIETYSTI NEULOMISTA

Pääsiäinen saatiin sitten vietettyä oikein huippu säässä. Aurinko paistoi täydeltä terältä Luonterillakin. Miehen kasvot ovat saaneet kunnon rusketuksen. Kerrakin hän malttoi istuskella jäällä rauhassa ja kuunnella maailman menoa. Meillä tietysti tuon maailman muodostaa erilaiset linnut, jotka ahkerasti vierailivatkin ruokintapaikalla. Jonkun oudon linnun reviiriääntelyä yritimme paikallistaa ja tunnistaa, Vaan ei onnistunut. Veikkailimme siis lopuksi naaraspalokärjeksi.

Ruuaksi teimme perinteistä lammasta, toki hiukan erilailla maustettuna. Osaksi maustaminen johtui mökillä olevien tarveaineiden puutteesta, osaksi haluksi kokeilla jotain uutta.

Joten lammaspata Kamalansaaren tapaan

n. 1,5 kg painoinen lammaspaistipala
yksi appelsiinin kuori raastettuna ja mehu puristettuna. Hieroin raastetun kuoren suolan kanssa lampaan pintaan.
Porkkana, sipuli kokonaisena ja 3-5 valkosipulinkynttä
pieni chili paloiteltuna
yrttejä maun mukaan (rosmariini, tinjami, salvia ym.)

Liha kokonaisena pataan appelsiinimehuun sekä juurekset ja mausteet.
Kansi kiinni, uunin lämpö ensin 200 sitten 120 astetta ja haudutusta n. 4h. En suosittele kannen avaamista, jotta mehukkuus säilyy.

Hieman jäähtynyt lammas paloitellaan, nesteestä kerman kanssa kastike, lihapalaset kastikkeen joukkoon tai erikseen ja sitten vain nauttimaan.

Ihanaa oli herkkuruokien lomassa käydä pitkällä Luonterin selällä moottorikelkalla hiljakseen ajelemassa. Bongattiin myös norpan pesä ja ihalilttin loistavia jäävestoksiä, jotka ovat itseksensä muodostuneet jäätyvän syysmyrskyn seurauksena.

Ja neulomista ja koukkuamista; sukkin, rannelämmikkeitä, vauvan nuttua, keväthuivia. Juu, niin tormakkaasti, että oikean etusormen päässä on nyt puikon piikin tekemiä pikku reikiä.

Siis tällai! Niin ja kävihän sitä vierailijoitakin, naapurisaaren nuori-isäntä kyselemässä kuulumisia ja vanhempi tytär miehenpuolikkaansa kanssa ruokailemassa. Muita ei sitten näkynytkään, joten lupsakkaa yhdessä oloa miehen kanssa koko Pääsiäinen.