Haperoista sienipannari ja saaren satoa

Jostain olen tämän mukavan helpon sienipannarin ohjeen napannut ja sitä jääkaapin varustuksen  mukaan mukaellut. Tänään meillä syötiin sienipannaria illalla, jossa mausteena oli eka maistajaiset omista herkkukurkuista, oman kasvilaatikon kasvateista.

Sienipannari syntyi; 2dl maitoa , 1 dl smetanaa, 2 kananmunaa, reilu desi vehnäjauhoja, 0,5 tl suolaa,  mustapippuria ja pannulla kevyesti paistettuja tuoreita haperoita ja savupekonisuikaleita.
Sipuliset lisätköön sipulia. Sekoitin maidon, smetanan, kananmunat, jauhot ja mausteet sekaisin. Lopuksi pyörittelin joukkoon sienet ja savupekonisuikaleet.
Levitin massan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paistoin uunissa 220 astetta 30 min. Kannattaa kurkistaa välillä, ettei pinta tummu liikaa.

Kehuja ei ole kaukana kun sanon, että hyvää oli

Tuoreet yrtit kuumalla pannarin pinnalla levittivät hyvää 

ja houkuttelevaa tuoksua.

Toinen vuosi meneillää laituripuutarhassani  tällä laajuudella niin, että kasvulaatikot  laitureillamme ovat tässä nykisessä kuosissa, korkeutta n. 120 cm ,puutarhamuovit kolmella sivulla ja avattavat lasi-ikkunat edessä. Näissä laatikoissa näköjään ytyä ja aurinkoa riittää. Viime kesänä iloitsin noin kymmenestä kasvihuonekurkusta, tänä vuonna kertynyttä satoa on jo alun 30 kurkkua  pitkää, pitkää kasvihuonekurkkua  nekin vain  neljästä taimesta. Avomaakurkut, kolmesta taimesta,työntävät kilpaa pitkien kurkkujen kanssa satoa. Hörskykurkkujen, tsatsikien ja muiden lisäksi, olen saanut avomaakurkkuja runsain määrin säilöttyäkin. 

Tässä tämän iltaista satoa.

Kyllähän se taas opettaa tämän vuotinenkin laituriviljely. Täytyy näköjään osata porrastaa eri kesvien kylvöt. Nyt kaikki valmistuvat yhtä aikaa; perunat ämpäreissä, salaatit, punajuuret , porkkanat, sipulit omissa laatikoissaan. Porkkanatkin, joiden kasvua viime kesänä joutui pitkälle syksyyn jännäämään,   ovat mehukkaan pulleita. Tuleekohan niistä puumaisia, ennenkuin saa ne syötyä.

Nyt nääkin ryökäleet rupesivat kypsymään joka tertuissansa yhtäaikaa.

Ja kokematon viljelijä kun on, niin mitäs teen niille sipuleille? Ne vain paisuvat saaveissansa. 

Iloa ja huolta, sitähän on kiva päivittäin sopivasti mutustella.

Satoisia päiviä Sinullekin!

Naattipestokuorrutetut uunimuikut ja ruisleipää.

Saalistamisen ja sadonkorjuun lomassa on mukava herkutella. Nyt Ahti yllätti antimillaan meidät totaalisesti. Kolmessa muikkuverkossa nousi yli 2000 muikkua, ennätys meidän muikkuhistoriassa. Nopea ja helppo muikkujen laskutoimitus; yhdessä ämpärissä oli noin 250 muikkuja ja täpötäysiä ämpäreitä kertyi 8 kp.

Onneksi naapurisaarilla asuu auttavaisia kesänaapureita. Yksi heistä auttoi muikun päästelemisessä verkoista ja viidelle naapurille saimme jaettua ämpärilliset. Jäi kyllä omaksi tarpeeksemmekin.

Ettei vaan tunnu kertomukseni kalavaleelta.

Pikkasen masentuneelta mieskin vaikutti, välipalasmoothieta siemaillessa.

Aamulla kun urakka aloitettiin, päästiin jo ilta-uutisten aikaan muikuista nauttimaan.

Kun yhdistää saaren satoa ja järven antimia, sopivasti mökkivarastossa olleilla kauppaostoksilla, syntyy seuraavaa:

Naattipestokuorrutetut muikut

Ensin tein porkkan naateista peston, johon käytin

N. 3 dl porkkananlehtiä ilman varsia

1 dl basilikan lehtiä

2 rkl sitruunamehua

1 valkosipulin kynsi

1 dl pinjan siemeniä

1 dl parmesaaniraastetta

1,5 dl oliiviöljyä

Suolaa ja mustapippuria

Mikäs oli pestoa tehdessä, kun Lapsi II ilahdutti äitiänsä Juhannuksena uudella Stollar-blenderillä.

Tästä pestosta tein uunimuikut. Ladoin päättömät ja pyrstöttömät muikut tasapohjaiseen uunivuokaan kahteen kerrokseen. Ripottelin kummankin kerroksen päälle hivenen suolaa. Lopuksi levitin reilusti pestoa tasaisen kerroksena muikkujen päälle. Tämä komeus uuniin ja annoin hautua n.150 asteisessa uunissa pari tuntia.

Loistavan herkullinen iltapala syntyi paahdetusta ruisleivästä lämpimistä pestomuikuista ja oman sadon kurkkuviipaleista.

Tämä kokeilu kannatti, oli kyllä sen väärtti.

Satoa ja saalista oli siis meidän perjantai Kamalansaarella.

Puolen yön lähestyessä, mies totesi iltapalapöydässä:"Tällaisesta saaliista olen aina haaveillutkin, nyt se tuli." Ja pienen tauon jälkeen:" Vielä jos uskaltaisi toivoa, niin lokakuussa sama määrä muikkuja ja kaikki muikut mätikaloja." 

Joten tätä saalista odotellessa, minä toivon satoni pikaista kypsymistä.

Näillä eväillä, mukavaa ja nautinnollista viikonloppua!

Oma saari mansikka, naapurisaari mustikka!

Pessimisti toteaisi nopeasti, että syksy on käsillä.  Saarieläjä, joka kanssani puuhastelee päivittäin pikku sarellamme,  huokaileekin ajoittain kesän olevan loppupuolella. No ei, eihän olla heinäkuun puolessa välissäkään.

Kieltämättä nyt juuri keskikesä näyttää syksyisen puolensa. Näin illalla on hämärää, valot on sytytetty sisällä ja pihavalotkin piti huussireissulla laittaa päälle. Ja vettä sataa ropottaa kattoon luoden tosiaan syksyistä tunnelmaa.

Eihän tässä muu auta, kuin loihtia mukavia asioita ajatuksiinsa. Oikeastaan sellainen rauhallinen kesäsade on hyvä tunnelman virittäjä. Sade mukavasti rummuttelee kattoon ja valotuikku loistaa hämärässä mökissä, hiljaista ja rauhallista. Makuuhuoneestamme kuuluu jo tasaista tuhinaa.

Tässä sitten puolenyön mietteitä muillekin makusteltavaksi, arkisia asioita Kamalansaarella.

Mies päätti laittaa tekemänsä yhteysaluksemme myyntiin. Vähän surettaa luopua turvallisesta ja vakaasta matka-aluksesta.
Kun veneen hoito ja kunnostustyöt rupeavat käymään hengenpäälle, on viisautta tehdä tällaisetkin ratkaisut.

Onpa mukava todeta, etteivät kaikki kasvattamani kasvikset ja vihannekset paljoa hätkähtele sateisesta kesästä. Salaatti kukoistaa, punajuuri työntää ainakin terhakoita lehtiä, porkkanat ovat jo hyvässä kasvualussa. Nautinnollisen mukavaa työntää sormet multaan  ja tunnustella, miten paksuja porkkanat jo ovat. Kohta pääsee keräilemään.

Niin ja nämä sipulittoman sipulit. Eka kerran saan tällaista loistavaa saalista ja jo heinäkuun alussa. Ja mies nauttii, minä en!

Tomaatit ja ennenkaikkea kurkut pukkaavat loistavaa satoa.

On nautittu hörskykurkuista, kurkkuleivistä, salaateista ja vieläpä olen säilönyt talveksi herkkukurkkuja. 

  Joskin, kaalikoi söi lehtikaalin. Joku turkanen popsi rukolat, nyt on romain -salaatin lehtiin ilmestynyt isoja reikiä ja kesäkukkien lehtiä peittää härmä.

 Yrtit kukoistavat ja osa niistä  on jo kuivattu. Pinaattia herkuteltu ja pakastettu.

Vaikka mansikkasato kuuluu jäävän minimiin  on metsässä taas mustikkaa.
Tein  kuntolenkin naapurisaareen ja venytellessäni keräilin pari kiloa mustikoita.😂

 Niinpä  tulevat vieraamme saavat  minttumustikkapiirakkaa uusista mustikoista.
( oppini tämän päiväisessä leivonnassa; älä käytä liikaa tuoretta minttua)

Koko alkukesän keräilin uuden uintirappusten luota pikkukiviä jalkojen alta pois ja kas, terassin siirtolohkaretta koristaa nyt kivikoski, minun tilataiteeni.

Eikös se vain  ilta-aurinko välillä pilkistänyt ukkossadekuurojen lomassa. Näin luonto  maalautui  täysin uusiin väreihin. Nyt taas saderintama on tummentanut tienoot.

Ollaan viikon puolessa välissä, ylihuomenna alkaa viikonloppu.
Me saarelaiset lähdemme Etelä-Suomen turneelle. Jälkipolvi pääsee nauttimaan saarella ja välillä kippailla kannutolkulla vettä kurkuille ja tomaateille.

Joten, peukut pystyyn, jotta aurknko paistaisi.

Hyviä kesäkeliä Sinullekin!