Mies pyytää välillä tekemään jotain "kevyttä"ruokaa, joten kesäpäiviä vielä odotellessa, päätin tehdä kesäistä keittoa tämän sunnuntain piristykseksi. Kauniit kasvikset herkullisen makuisessa liemessä loihti hetkeksi meidän sateiseen pyhäpäivään auringon paisteen lautaselle.
Kesäinen keitto syntyi
Pari isohkoa uutta perunaa
muutama uusi porkkana
kukkakaalin nuppuja
tuoreita herneitä
5 pinaatin lehteä
pari lehtikaalin lehteä
litran verran kasvislientä
2 rkl koskenlaskija juustoa
1 rkl voita
ripaus valkopippuria
1 dl kermaa
tomaatista pieniä kuutioita
Kuullotin kevyesti voissa peruna- ja porkkana lohkot. Lisäsin kasvisliemen. Annoin kiehahtaa. Revin pieneksi lehtikaalin ja pinaatin lehdet. Lisäsin ne keittoon. Annoin taas kiehahtaa. Lopuksi keitokseen tuoreet herneet, kukkakaalin nuput ja Koskenlaskijan. Kansi kiinni ja viitisen minuuttia hiljaista poreilua. Maustoin valkopippurilla ja lorautin kerman joukkoon. Tarkistin maun ja tiputtelin koristeeksi pieniä tomaattikuutioita keiton pinnalle.
Ja keitostahan tuli taivaallisen täyteläistä. Ei puhettakaan samasta lapsuuteni kesäkeitosta.
Ihanat yrteiltä maistuvat bruschettaleipäset täydensivät kesäistä makua ja tunnelmaa.
Vaikka kuinka yrittää pitää mielialaansa pirteänä ja suhtautua myönteisesti olemassa olevaan kesäsäähän, tuppaa välillä alakulo ilmoille. Vielä kun sääilmiöön liitetään median välittämät uutiset eri puolilla maailmaa vellovista sodista ja kapinoista lisättynä eripituisilla "murhaluetteloilla" , kuuntelee uutisia valitsevasta taloustilanteesta, Euron epävakaisuudesta, nälänhädästä, köyhyydestä, luonnonilmiöistä, pakolaisongelmista, politikoinnista ym. on synkkyys totisesti vallannut mielen.
Joskus sitä toivoo uutisten olevan pelkkiä positiivisia uutisia, siitä kuinka ihmisillä menee hyvin, miten jossain asiassa tehdään oikein, missä maailman kolkassa ihmiset rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ei sodita eikä käydä valtataisteluita. Uutisia sieltä, missä aurinko paistaa, tukahduttamatta liiallisella kuumuudellaan, milloin leppeät iltatuulet puhaltavat hämyisässä loppukesän illassa, ilman mitään luonnon katastrofeja. Uutisia sieltä, missä nälänhätä ja ankarat virustaudit ovat torjutut.
Vaan ei. Ikuinen hokema; hyvät uutiset eivät myy, pitää olla kauhua ja kurjuutta. Toki, pullossakaan emme voi kasvaa, totuuksille emme voi ummistaa silmiämme emmekä heittäytyä kuuroiksi. Näin se on.
Näihin mietteisiin sitä pienen mökkisaaren asukaskin väkisin tukehtuu. Tuntuu kuin maailma kaikkoaisi ympäriltä. Olet vain. Aika rientää, kesä menee menojaan, tuuli velloo Saimaata ja sade pieksää ikkunaruutuja, jättäen likaisia tiploja ikävästi lasin pintaan. Huomenna ne on pestävä, jotta huominen ei näyttäytyisi yhtä synkkänä kuin menneet kesäpäivät. Tästä on noustava.
Onneksi saarelaisella on
Maissin kasvatuskokeilu, maissi, joka kasvaa korkeutta enemmän kuin tiesinkään
Terassilaituri, joka muuttui hyötypuutarhaksi, jossa tomaatit ja kurkut kypsyvät "kaapeissansa" , perunat sinkkiämpäreissä, ananaskirsikka, piparjuuri, parsakaali, pinaatti ja lehtikaali työntävät kokeilijalleen satoa erilaisissa astioissa.
Bellis, joka kukkii iloisena, tuulesta ja sateesta piittaamattomana ruukussansa
Lipstikat, tinjamit, salviat, eri mintut, salaatit, korianterit, rosmariinit ym. jotka pukkaavat rönsyjänsä mökkiterassia reunustaen.
Karunsaaren kukkaloistoa saostuskaivon kannella
Kaikista huolimatta täällä elää onnellinen ihminen, Kamalansaarellansa.
