HELPOTUKSEN HUOKAISUT

En erityisemmin ole kärsinyt tästä pitkästä, harmaan synkästä syksystä, vaikkakin välillä on tullut tuskailtua tämän ainaisen pimeyden alla. Mukaavaa puuhaa kun on, unohtaa arjen kurjuuden, on se sitten ulkoista kurjuutta tai sisäistä. Ja enää ei ole kuin viikko, niin päivät kääntyvät kevättä kohden. Tai oikeammin, ei viikkoakaan.
Viikko on myös jouluun. Nyt meidän perhe tarttuu jouluvalmisteluihin, niihin vähäisiin mutta mukaviin keittiöpuuhiin.

Joukko säärystimiä pakkausta odottamassa

Ja vikaviimeiset sukat tällä haavaa

Välillä pitintuskailla päättelemisien kanssa

Joskus ei tiennyt tekikö sukkaa vai tossuaihioita

Kaikista selvisin

Eilen sain "verstaani" tilaukset tehtyä ja viimeisen parin lähtemään maailmalle. Tulkoon mainittua pienenä nyanssina, että yksi pari säärystimiä läksi Italiaan ja yksi pari sukkia Austraaliaan. Olen siis osaltani edesauttanut tätä kaivattua suomalaisen viennin kasvua. Sataprosenttinen kasvu vuoden takaiseen. Viime vuonna vientimaani oli vain Italia. Täytynee anoa jonkunlaista viennin edistämisrahaa toiminnalleni.
Minua tuntemattomille lukijoilleni selvennykseksi; istun suurimman osan luppoajastani perintötuolissani neuloen tai virkaten. Tämä on harrastukseni. Syksyn tuotteet vaihtelevat omien mielihalujeni mukaan. On ollut pipokausia, huivi-innostuksia, huovutettuja tossuja tai lapasia, huopapalloja ja virkattuja tähtösiä.
Tämän syksyn hittituote on nuo kirjavat sukat ja säärystimet. Kun on ollut nämä ihanan viheliäiset ilmat on neuleitakin syntynyt. Reilu 20 paria sukkia, 10 säärystimet, huovutettuja  tossuja jokunenkin pari. Muutamat ohuen ohuet alpakkalankasukat on tullut kudottua talven viimoihin, sellaiset sukat, jotka nappaskenkiin mahtuvat. Olenpahan väsännyt aljon sellaista, joita en tässä postauksessa vielä mainitse. Palataan niihin jahka joulusta selvitään.

Ja nyt joulun valmisteluun. Tänä vuonna onkin hemmottelujoulu tiedossa. Menemme miehen kanssa lapsi II:n kotiin joulun viettoon. Pääsen ehkä laakereilla lepäämään. Toisaalta lapsiII:n motto: "Älä tee sitä tänään, jonka sisko voi huomenna tehdä", hiertää vähän tuolla takaraivossani. Summa summarum, ison porukan joulua on kiva viettää.

Parvekkeellemme on syttynyt jouluvalot

Toin mökkikynttelikön viimeisenä mökkireissuna kaupunkiin. Oli jo silloin tunne, ettei mökille vähään aikaan päästä maisemista nauttimaan. Joten viisas rahaa säästää ja kuljettaa tavaroitaan edestakaisin.

HELPPOAKIN HELPOMPI JUGURTTI-PÄÄRYNÄKAKKU

Rakastan niin näitä sekoita ja paista ohjeita, vaikka välillä onkin kiva leipoa pitkän kaavan mukaan.

Taas jäi purkkiin syömättä turkkilaista jugurttia, joten jotain oli keksittävä. Googlailin eri leivontaohjeita ja kas vain, eikös löytynytkin oikotie onneen.

Perusohjeen kakkuun nappasin Kotikokin sivuilta ja sitten vain muuntelemaan.

Jugurttikakku
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria, käytin 2 1/2 dl
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl pomeranssin kuorta jauhettuna
2 tl vaniljasokeria
2 kpl kananmunaa
2 dl jugurttia
200 g voisulaa

Ja mausteissahan on rajana vain mielikuvituksettomuus.

2 päärynää
11/2 dl omenamehua
1 tähtianis

Kuori päärynät ja leikkaa ne pituussuunnassa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kuumenna omenamehu ja tähtianis kiehuvaksi. Sammuta liesi ja upota päärynälohkot hetkeksi kuumaan mehuun. (Luulen, että glökikin toimii tässä hyvin, meillä se oli huvennut tärkeämpään tarkoitukseen).

Itse kakku. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunat, jugurtti ja voisula joukkoon ja kauho tasaiseksi taikinaksi. Se oli siinä, siis itse kakku. Eikö kuilostakin helpolta?

Lado voidellun ja korppujauhotetun vuoan pohjalle tähtimäiseksi kuvioksi mehussa lilluneet päärynäsiivut. Ravistele liiat mehut pois ennen asettelua. Itse nostin siivut lävikköön valumaan hetkeksi. Kaada taikina päärynöiden päälle ja kakku uuniin.
200 astetta ja 1 h, kiertoilmassa asteita vähän vähemmän. Ja aah, niin suloinen jouluinen tuoksu leviää koko kotiin.

No, tää ei ollut meidän paakkelsi. Leikkasin viipaleen miehelle päiväkahvin kanssa. Pullataikinaan leivottu mustikkapiirakka on kuulema parempaa. Onneksi leipoja olen minä, joten ostin turkkilaista jugurttia taas kaappiimme.

Kuohkeaa ja mehevää

Eikä meillä aina neulota sukkia tai lapasia, välillä naruneuleetkin ovat hauskoja ja käsiin käyviä. 

KOKONAISET SIIAT PESTOKUORRUTUKSELLA

Vuosia kun on kalastettu, ollaan myös kokeiltu jos jonkunlaista tapaa säilöa kalaa. Varsinkin syksyisin kun on ruuhkaa muikuista ja siioista, on säilömistuska huipussaan. Vuosia sitten purkitettiin muikkua. Kyllästyttiin. Säilöin umpioimalla vanhan tavan mukaan uunissa. Tympäsi. Pakastettiin normaalisti pakastepussissa. Ei vain maistunut tuoreelta. Tänä syksynä muikun osalta olikin kalasaaliit helppo jatkojalostaa. Kun olin lypsänyt mädit talteen, niin muikut vietiin lapsenlapsi I:n ja hänen kaverinsa koirille. Helppoa!!
Siikoja kuitenkin pakastettiin. Erä-lehti kesällä kirjoitti hyvän artikkelin Eskimo Verkkokaupasta saatavasta Toppits-tyhjiöpakkaussysteemistä. Siihen kuului käsipumppu ja pusseja. Hankittiin ja huomattiin toimivan loistavasti, ns. köyhän miehen vakumi.
Nyt ollaan syöty kuukauden vanhoja siikoja, eikä maku ole niissä sanottavastikaan muuttunut. Sanoisin jopa, että kaupan kala on vanhemman makuista, vaikka tuoreena myydäänkin.
Tänään tein kokonaiset siiat pestokuorutuksella.

Pesto
Vajaa desi oliiviöljyä
Puntti rukolaa
Kourallinen pinjansiemeniä (itse käytän mantelijauhetta)
1 dl parmesaaniraastetta
Ripaus mustaapippuria
Ja valkosipulia lisätköön ken voi

Nämä sauvasekoittimella sekaisin

Kokonaiset siiat uunissa
Voideltuun uunivuokaan sulatetut siiat, vatsan sisään suolaa ( siis kalan vatsan) ja muutaman puristuksen verran sitruunamehua. Pesto levitetään kalan päälle tasaiseksi kuorrutukseksi. Siian pintaan voi tehdä poikittaisviiltoja, jolloin pesto imeytyy syvemmälle kalaan. Laitoin muutaman voinokareen kalojen kahtapuolen. Voi ja kalat ovat mielestäni erottamattomat. Lopuksi ripottelin hyppysellinen ruisjauhoja kummankin pestokalan päälle.
Vuoka uuniin, ensin kuumalle n. 250 asteeseen, pidin noin kymmenkunta minuuttia, sitten alensin lämmön 200 asteeseen. Kun kalojen sisälämpötila oli 60º, käänsin uunin grillitoiminnolla, nostin kalat lähelle grillivastuksia ja annoin pinnan paahtua hetkisen. Kokonaisaika kalojen kypsymisella oli 30 min. Siiat  olivat n. 700 g painoisia.

Herkullisia siikoja mainiolla kuorrutuksella

Ja Pekka Terävän oppi on iskostunut käytäntööni, käytä paistomittaria niin ei kala kuivu. Tämä piti paikkansa.

Tämän syksyn hittimme mango-fetasalaatti maistui taas kerran niin raikkaalle siikaruuan keralla.

Ja päivän kehut!

Lähes kymmenen metriä säärystimiä ja sukat läksivät tänään maailmalle. Levitin ne ilokseni aamulla kotimme kulkuväylälle.

SIPULITTOMAT SINISIMPUKAT JA NAAN-LEIPÄÄ

Tämä postaus on hiukan viivästynyt. Laitanpa kaiken tämän viivästyksen syyksi kiireisen neulomisajankohdan. Viikonloppuna meidän omassa "ravintolassa" herkuteltiin kuitenkin simpukoilla.
Nyt  päiväkahvin jälkeen, vatsa täynnä herkullisia kardemumma-inkiväärilettuja on hyvä rupeama kirjoittaa kokeilustani, sinisimpukoita erilaisilla, ehkä sipulia korvaavilla mausteilla, lisukkeena kuumat, rasvaa tihkuvat Naan-leivät.

Liemipohja

Sinisimpukat
Tarvitataan n. 700 g sinisimpukoita
Pilkoin isoon kattilaan yhden ison kyssäkaalin mahdollisimman pieniksi suikalaiksi. Kuullotin niitä hetken öljyssä. Lisäsin 3 kaltattua tomaattia kuutioina ja hivenen mustaapippuria. Kaadoin näiden päälle puoli litraa kalalientä, maustoin mustapippurilla, lipstikalla ja pienellä ripauksella kuivattua chiliä. Annoin tämän hiljakseen porista puolisen tuntia. Lisäsin puolikuivaa valkoviiniä pari desiä, ruokalusikallisen Akave-siirappia ja annoin taas hautua.
Kun liemi oli riittävästi saanut makua eli oli kypsän tuntuinen ja tuhdin makuinen kumosin pestyt, harjatut ja elävät simpukat joukkoon. Kansi kiinni, parit hörskytykset liedellä ja simpukat saivat kiehua viitisen minuuttia. Lorautin vielä reilun desin kermaa ja persiljasilppua sekaan, pari pyöräytystä kauhalla, ja se oli siinä.

Herkulliset tuoksut

Loistavaa

Meille oli jäänyt purkin pohjalle jugurttia, joka oli sivuttanut jo parasta ennen aikansa. Päätin kokeilla Naan-leipää simpukoitteni kanssa. Mikä ettei.

Naan-leipä

2 dl maustamatonta jugurttia

2 dl vettä
1 ps kuivahiivaa

1/2 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
sekä n 50 g voisulaa
Hiukan lämpimään nesteeseen alustetaan hyvin kuivat aineet. Taikinaa kannattaa vaivata reilut viisi minuuttia, jotta saadaan riittävää sitkoa. Nostatetaan taikinaa 30 min. Pyörittelin kahdeksan pullaa, josta kaulin soikean muotoisia, lättänöitä leipiä. Uuni 275 º ja 5- 7 minuuttia paistoa. Kuumat leivät voidellaan voisulalla.

Näin tuli tuo jugurttikin käytettyä, itse olin Naan-leipäkokemusta rikkaampi. Pakastin neljä leipää, ajattelin ne lämmittää jonain päivänä ja päällystää joillain herkullisilla aineksilla.

ROOSA NAUHA -PERUNAT

Tiedostan itselläni olevan tällainen ajatuksen kummajainen. Olen aina vieroksunut kaikki hankintoihin liittyviä kylkiäisiä. Samoin eri toimintoihin,  kuten Otto-automaatteihin lisättyjä "lahjoita ja ota" -vaihtoehtoja. Samaan katekoriaan kuuluvat myös "kun ostat tämän, lahjoitamme...."
Nämä eivät ole vaan minun juttuja. Tiedän ja tunnustan, että tarkoitusperät ovat hyvät ja aidot, työskentelinhän itsekin lähes 20 vuoden ajan järjestötyössä, jossa jokainen roponen oli tervetullut.
Päivänä muutamana sain jonkinlaisen käännännäisajatuksen, ostin Roosa nauha -perunoita. Mitä ostinkaan? Pussillisen vihreitä perunoita. Kuka pettää ketä? Perunan tuottajako, perunan pakkaajako vai lajittelija, kampanjatoimistoko vai hankkeen takana oleva järjestö. Kuluttaja kärsii ja päättää karttaa kaikkia hyvänkin asian puolesta käynnistettyjä kampanjoita. Näin minäkin teen jatkossa. Lahjoittamista en vastusta.

Toivon kaikkea hyvää Roosa-nauhalle.

Olkoon kansan käsi karttuisa ja perunat muilla parempia.

Vihreän värin innoittamana teetin kotiimme vihreän kukkakimpun. Eihän se huono väri olekaan, kun on oikeassa kontekstissa.

ISÄNPÄIVÄN VIETTOA HERKUTELLEN

Päätin tänä isänpäivänä hemmotella miestäni erilaisilla herkuilla ja lahjuksilla. Mies on kiitollinen kohde kokkauksilleni, vaikka haastaakin sanomalla ruuan ääressä lausahduksen, vielä kun laittais..... jne.
No painan nämä  mieleeni tulevaisuutta varten. Näin tein myös aikonaan, kun sain omana syntymäpäivänäni mieheltä lahjaksi sirkkelin. Siis sirkkelin, jota en edes osaa käyttää enkä liiemmin tartte sitä missään. Oppi silloin oli,  jos jotain tarttet, etkä saa hankinnallesi ymmärrystä, osta se toiselle lahjaksi.



Isänpäivälahja oli tänä vuonna Fiskarssin Herb Garden, hahaa!

Isänpäivän ruuan valmistuksen aloitin jo edellisenä iltana, päätin todella panostaa tulevaan ruokailuumme.
Tein Levain-leivän Rouvaraadelman blogin ohjetta mukaillen. Itselläni ei ollut leivän juurta valmiina vaan käytin leipään kuivahiivaa. Rouva Raadelma käytti tuoretta hiivaa. Oikeaan Levain leipähän tehdään aitoon juureen.

LEVAIN-leipä
7 dl huoneenlämpöistä vettä
1/4 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
4 dl spelttijauhoja
11 dl vehnäjauhoja

Kylmään veteen sekoitetaan jauhoseos, johon on suola ja kuivahiiva hyvin sekoitettu. Isolla lusikalla pyöräytellään taikinaa kunnes seos on hyvin tasoittunut ja pieni sitko alkaa muodostua. Kulho saa olla melko suuri. Sitten vain taikina kulhossa 12-14 tunniksi tekeytymään. Tämän jälkeen kipataan taikina hyvin vehnäjauhotetulle alustalle ja nostellaan taikinan reunoista aina keskelle päin, jotta taikina saa leivän muotoa. Taikina ei saa olla tiukkaa. Nostetaan leivinpaperin päälle niin, että taikinan reunat jäävät pohja puolelle. Annetaan vielä nousta puolisen tuntia leivinliinan alla.

Uuni ja uunipelti lämmitetään 250 º. Kohonnut leipä pyöräytetäån kuumalle pellille ja leipää paistetaan ensin 25 min kuumalla, sitten lämpötila lasketaan 200 º ja paistetaan vielä 15 min. Näillä arvoilla paistoin omassa uunissani.

Ja kas,  mahtavan suuri ja hyvän tuoksuinen leipä valmistui aamulla.

Ja rakennekin oli lähes täydellinen, rapea, paksuhko kuori ja mehevän kuohkea sisältä.

Paistoin leivän isänpäivän aamuna, joten meillä oli tuore ja lämmin leipä juhlapäivän aterialla.

Isänpäivän menu

Paahettu juureskeitto chilillä terävöitettynä

Levain leipää

Poron sisäpaisti

Korvasienimuhennos

Nauriskuutiot

Kermakakku ja kahvi

Juureskeitto

Pilkoin yhtäpaljon juuriselleriä, palsternakkaa ja porkkanoita uunipellille. Ripottelin suolaa ja öljyä lohkojen päälle. Paahdoin juureksia uunissa 250 asteessa kunnes juuresten pinta alkoi hivenen ruskistua. Nostin tämän jälkeen lohkot veteen kiehumaan. Kun juurekset olivat pehmoiset, soseutin ne sauvasekoittimella samettimaisen tasaiseksi soseeksi. Lisäsin vettä, jotta sain keitosta sopivan löysää, ei puuromaista sosetta. Maustoin lipstikalla ja chilisilpulla. Maku kannattaa tarkistaa, ettei chili peitä hienoa juuresten makua. Keiton päälle hiukan rapeaksi paistettua pekoonia ja persiljaa.

Poron sisäpaisti

Annoin paistin marinoitua rosmariinisuolakylvyssä vuorokauden.

Paistoin paistin pinnat kiinni pannulla. Sen jälkeen paisti uuniin 120º ja paistomittarin osoittaessa 60º paistin sisälämpötilaa uunista ulos ja folioon tekeytymään.

Nauriskuutiot paistoin pannulla. Nauriit olivat niin ensiluokkaisia, etteivät tarvinneet kuin suolaa ripauksen.

Korvasienet meillä on omasta takaa. Tein perussienikastikkeen, toki kermalla. Aikoinani saamani vinkkiä käyttäen, lisäsin soossiin hivenen paistetun pekonin silppua. Nykysuosituksen mukaan esivalmistetut korvasienet eivät juurikaan maistu miltään pitkien keittoaikojen huuhtoessa niistä kaiken maun pois. Pekoni antaa tiettyä takamakua korvasienikastikkeeseen. 

Marjainen banaanikermakakku ja kahvi

Kuinka ollakaan, tein tuon kakkupohjan taas kerran äitini marjapiirakkaohjeella, johon nykyisin käytän 1/3 mantelijauhoja vehnäjauhojen asemasta. Tää sekoita ja paista ohje on mitä maanmainioin, helppo ja takuuvarma.

Maltan tuliaisena saamamme italialainen punaviini hehkui kilpaa poron roseepinnan kanssa.

Ja juhlakalu ja emännöitsijä nauttivat yhtä paljon!

Muuten, reseptien kirjoittaminen on sitten vaikea juttu. Vaikka tekstiä tulisi enemmän kuin kerkeää kirjoittamaan, niin laitapa jotain ohjetta paperille, huh huh.

Joten kysyä saa.

PISTE JA AAMEN, KUVITELTIIN

Etelä-Savoon satoi viime yönä lunta, enkä väitä, että oltiin ainoa paikka Suomessa. Kunhan vain  aloitin näillä sanoilla tämän kuvakokoelman esittelyni. Mielestäni vain luonto voi maalata tällaisia maisematauluja. Enkä väitä sitäkään, etteikö monet ihmiset maailmassa kuvaa samanlaisia, enkä esittele näitä egoani pöntikkääkseni,vaan ihan sen takia, että nautin tästä lumisesta päivästä saarellamme ja vielä näin illansuussakin selailen kännykälläni ottamiani kuvia hemaisevan kauniista luonnosta.

Joten

Kalastus lopetettiin tähän päivään

Koskematon lumi, avovesi ja kesämuistot

Ulkotakkakin uinui lumen seassa

Sauna ja hiljaisuus

Miten punainen väri loistikaan valkoisen ja harmaan vastakohtana

Ja sitten autorantaan

Vaan ei ihan vika reissuksi ennen jäitä  jäänytkään. Vene jäi kääntämättä ja yksi puunrunko katkomatta. Miksikö? Tietysti verkoissa oli vielä 10 siikaa ja kaksi haukea ja hämärän tulo yllätti. No ensi viikolla sitten. Silloinhan on taas lumetkin sulaneet.

SIIKAA JA HAUKEA -RUNSASTA SYYSSAALISTA

On se tämä syksyaika tai melkeinhän on  talviaika mahottoman mukavaa, välillä. Täytynee pitkin hampain todeta taas kerran, kun lappasimme pikkumyrskyssä kalasaalista veneen pohjalle.
Toki välillä hirttää kiinni miehen kalastushimo, mutta kun kääntää asian mielessänsä positiiviseksi,  niin "soppaa" syntyy jos vaikka minkälaista. Hyvää ruuanjatketta kalliille ostoruualle. Lisäksi mieli halajaa aina vain kokeilemaan uusia makuja, niin mikä ettei kalastaminenkin suju. Pieleen menneet kokeikutkaan eivät niin harmita, kun raaka-aineisiin ei ole tuhlattu muuta kuin energiaa.

Muikkuja siis pyydettiin innolla koko lokakuun loppu. Mätiäkin pesin pakasteeseen ainakin omiksi tarpeiksi.

Nyt ovat vuorossa siiat ja hauethan suorastaan pyrkivät veneeseen.

Tuuli mylläsi sen verran Luonterilla, joten oli vain pakko nakella kalat nopeasti verkosta veneen pohjalle. En nimittäin soutajana jaksanut kovin kauan venettä paikallaan pitää. Meillä siis selätettiin verkot.

Mies on oppinut taitavaksi fileoijaksi, joten herkullisia kalafileitä syntyi hetkessä.

Osa saalista tietty pakastettiin. Graavi siika on ykkönen perheessämme ja sitä paketoin jo tiiviiseen vakuumiin joulua varten.  Osasta fileistä aloin suunnitella seuraavaa ateriaamme.

Päädyin mantelijauhossa leivitettyihin siikafileisiin kera kermaisen siianmätikastikkeen.

Yksinkertaisuudessaan (mukaeltu Hiidenuhman keittiössä -blogin ohjetta): Mantelijauhetta, suolaa ja mustapippuria sekä lisäsin pari raastinvetoa luomusitruunan kuorta, ei liikaa. Pyöritin siikafileet jauheseoksessa ja paistoin voissa kullanruskeaksi.

Varma merkki pyyntituoreen kalan paistamisessa on se, että kala kipristyy.

Teeppä näistä fileistä sitten kuvauksellisia, tuoreita kuitenkin.

Kastiketta varten otin 1, 5 dl itsekeitettyä kalanlientä ja vajaan desin puolikuivaa valkoviiniä, keitin viitisen minuuttia, lisäsin ruokalusikallisen verran voita ja desin kuohukermaa, annoin muhia vielä 5 minuuttia. Ennen ruokailua pyörätin joukkoon pari ruokalusikallista siian mätiä ja saman verran tillisilppua. Tarkistin maun ja lisäsin tipan Akavesiirappia. Siian mäti käy meillä aina pakasteen kautta, varmuuden vuoksi. Ja kalaliemessä on jo keittovaiheessa lisätty suola ja mausteet.

Mätimunat hävisivät kastikkeen pohjalle



Siikafileet kastikkeineen oli makoisa ateria

Ja hauen kimppuun. Haukia oli verkoissa viisi, sellaisia 1- 2 kilon painon välillä. Jauhoin kaikki haukifileet monitoimikoneessa jauhekalaksi. Haukifileitä on pakasteessa ennestään. Pakastin siis valtaosan jauhekalasta. Osasta tein haukimurekepihvejä.

Ohjevinkin olen saanut sisareltani, joka vuosia ylisti savonlinnalaisia kalapihvejä. No meidän ja ystäväpiirimme suussa nämäkin murekepihvit ovat maistuneet, vaikkakaan eivät ihan autenttisia olekaan.

Haukimurekepihvit
N. 600 g jauhettua kalaa
50 g kylmäsavulohta jauhettuna
1 porkkana raasteena
1 peruna raasteena
1 kananmuna
1 dl kermaa
Suolaa ja pippuria
Laitan kaikki aineet monitoimikoneeseen ja pyöräytän sen verran, että sekoittuvat hyvin. Sitten vain kostein käsin pihveiksi ja pannulle voissa paistumaan.
Pihvit voi tehdä myös uunissa, jolloin haukimurekkeeseen kannattaa lisätä vähän öljyä tai voisulaa.

Murekepihveille tein ylläolevan kastikkeen, johon lisäsin mausteeksi mädin asemasta piparjuurta.

Mangoavokadosalaatti toi mukavaa raikkautta haukiruokaan.

Nyt on syöty kaksi päivää kalaa, joten mieskin kysyi juuri, josko meillä olisi pakasteessa jotain hyvää lihaa. Onhan sitä, taidan siirtyä huomenna poron kimppuun tai sitten en, saas nähdä.

LOPUKSI HALUAN KOROSTAA, ETTEI RUUASSANI OLE SIPULIA, EI EDES KALALIEMESSÄ.

KARITSAN MUNAISIA SINAPPIKASTIKKEESSA

Monien mielestä kuvottavaa ruokaa ovat sisäelimet. Ei meidän pikkuperheessä kuitenkaan. Huippu makuelämyksiä saa karitsan maksasta tai munuaisista. Ovat myös edullista ruokaa.

Ollaan oltu miehen kanssa vähän alavireisiä jo jonkin aikaa. Ikävät ystävien kuolemat, omat pikkusairastelut, arkihuolet lapsista ja lapsenlapsista kummasti aina kietoutuvat saman aikajanan ympärille. Mutta tällaistahan elämä on. Asiat tulevat ja menevät omaa latuaan.
Mielenrauhan ja positiivisen asenteen eteen kannattaa uurastaa. Jo muinoin intiaaninaiset tekivät neuletöitä helpottaakseen stressiänsä ja pelkojansa sillä aikaa, kun miehet olivat pitkällä metsästys- tai sotaretkillänsä. Näin huomaan tämän toimivan itsellänikin. Sukkia , lapasia, säärystimiä syntyy roppakaupalla. Ja helpottaa. Mielikin piristyy, kun voi ihailla kättensä töitä, olla oikeesti hyvillä mielin, vaikka kuinka mielensopukoissa nävertää. Nuorena likkana muistan soittaneeni pianoa, vähäisillä taidoillani, kun oikein sen aikainen maailma mätti lunta tupaan.

Tässä "pikkuminiän"  kanssa pohditaan kumpi väri on parempi

Se neulomisista. 

Ruoka ja ruuanlaitto on meidän perheen intohimo. Vähän joskus laiskottaa ja tympäisee. Luonnollista varmaankin. Meillä syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä miehen diabeteksen vuoksi. Vaikka kuinka yrittäisit rationalisoida ruuan laittoa, välillä kuitenkin tuntuu, että NYT RIITTÄÄ.

Mutta sitten herkkusuuhimo nostaa päätään ja taas kokkaan intohimoisesti.

Nyt tehtiin karitsan munuaisia seuraavasti.

Karitsan munuaiset

meille kahdelle

3 kpl karitsan munuaista, poistin munuaisten päältä kalvot ja jänteet,

leikkasin munuaiset viipaleiksi.

Pyörittelin munuaisviipaleet vehnäjauhosuolamustapippuri seoksessa.

Paistin pannulle vähän avokadoöljyä ja nokare voita. Pannu saa olla kohtalaisenkin kuuma. 

Vain vajaan minuutin paisto per puoli riittää ja sitten mukuaiset toiseen astiaan jäähtymään, jotteivat kypsy liikaa eivätkä sitkisty. Nostin ne lautaselle.

Kun olin munuaiset siirtänyt syrjään, kaadoin pannulle reilun desin vettä, kaksi ruokalusikallista Dionin maalaissinappia, siis sitä rakeista, hyppysellisen lipstikkaa ja pienen pieni loraus Akavesiirappia. Annoin kiehahtaa hetken, lorautin desin verran kuohukermaa ja kippasin munuaiset kastikkeen sekaan. Jälkilämmöllä munuaiset lämpenivät uudestaan ja jauhoinen munuaisen pinta suurusti kastikkeen.

Kun ei liikaa paista eikä hauduta, munuaiset ovat herkullisen meheviä.

Mielettömän hyvää. Sinapin asemasta käytän joskus madeiraa. 

Kannattaa kokeilla

KOKONAINEN BROILERI SITRUUNALLA EI SIPULILLA

Taas muistuttelen lukijoitani tuosta sipuliallergiastani- tai siis allergiaa tai ei - SIPULI EI MINULLE SOVI. Tämän taas kerran sain kokea kun ahneuksissani söin valkosipulilla ryyditettyä leipää.

 S-Marketistamme löytyi taas viimeistä päivää viedään kokonainen broileri miinus 30 %. Olen ihan seko aina näiden alennuksien perään. Oikein pitää ittellensä ratkuttaa, ettei sorru yliostoksiin. No, joka tapauksessa nyt ostin broilerin miinus 30 prosenttia.

Uneksin välillä vesikielellä Kreikan Kossilla jo ammoisina aikoina syömästäni maailman herkullisimmasta sitruuna broilerista.

Niinpä:

Sitruunainen uunibroileri
Kokonainen broileri
2 sitruunaa
Suolaa ja mustapippuria
Lohkottuja tomaatteja tai purkki Mutti-kirsikkatomaatteja
Rosmariinin oksa
Timjamin oksa

Huuhdoin broilerin ja lohkoin toisen sitruunan. Hieroin suolan ja pippurin broilerin pintaan ja työnsi  yhden sitruunan lohkot broilerin sisuksiin. Voideltuun pataan kokonainen broileri, tomaatin lohkot ja yrtit.

Pata täynnä broileria

Lopuksi toisen sitruunan viipaleet broilerin päälle ja kansi kiinni.

Pata oli uunissa lähes kaksi tuntia 170 º. Lisäsin vähän uunin lämpötilaa ja otin kannen pois.

Hiukan liian kauan uunissa ja sitruuna pääsi paahtumaan.

Vahva sitruunan maku kruunasi loistavan kanan maun.

OPPI NRO 1:

Älä sorru ostamaan pilkottuja ja pakattuja broilerin suikaleita. Kokonaisen broilerin maku on ihan eri luokkaa.

OPPI NRO 2: Muista aina ostaa sitruunoita kotiin kypsymään ainakin parin viikon ajaksi. Juuri kaupasta hankitut sitruunat ovat useasti karvasn sitruunaisia - mielestäni.

MYRSKYKALASTUSTA

Ja taas mökille. On se kumma tuo muikun ja  muikunmädin polte, joka valtaa mielen, varsinkin miehen, lähes hulluuden partaalle. Ei tunnu sydän, eikä myrskyt haittaavan, kunhan vaan saa verkkoja liotettua vedessä.
Toisaalta, itsestänikin on tärkeää, jotta on mielekästä puuhastelua. Vaan maltti on valttia, näin ajattelen.

Eka päivä olikin onneksi tyyntä ja muikkua tuli, vähän mätiäkin

No, tyyntä kesti sen yhden ainokaisen päivän. Illan upean tyynen maiseman lumoissa kehuskelinkin meneväni seuraavana aamuna aamu-uinille. Se jäi kehumiseksi. Aamun valjetessa tuuli riepotteli luontoa toden teolla. Vessareissulla karisivat viimeisetkin uimishalut. Ja kaiken keskellä siis myrskyn keskellä, meillä oli verkkoja vaikka kuinka paljon järvessä.

Se on kuulkaa aika urakka huovata isoa venettä, kun toinen nostaa viisimetrisiä muikkuverkkoja tai selättää kymmenkuntaa harvaa verkkoa, tuuli ulvoo korvissa ja tuulen suunta on mielestäni väärä tai verkot taas laskettu ihan älyttömään kohtaan. Ikenet irvessä, niskalihakset jäykkina ja perskannikat puuduksissa yritin ajatella positiivisesti. Kuntoliikuntaa, kuntoliikuntaa ei tartte mennä salille, säästyy salilippuja, neulomaniskat laukee, vyötärö hoikkenee ja tuleehan kalaa. Ajattele siinä nyt positiivisesti, kun aina huopaat väärällä airolla, et ymmärrä tuulen käyttäytymisestä mitään ja vene painuu joko verkojen päälle tai jää liian kauaksi niistä. Mykkäkoulua harjoittaen palattiin saaliinemme rantaan.

No nämähän vastoinkäymiset unohtuvat, eihän tästä muuten mitään tulisikaan. Uudella innolla illalla taas verkot veteen.

Muikkujen lisäksi tuli muutakin kalasaalista. Vonkale ahvenia, Ärri-hauvalle haukea ja herkutteluhetkeen täysimittainen nieriä.

Taidankin palata tuonnenpana niihin ruokiin, joita tämän kertaisista saaliista tein. Aika mukavan makuinen oli savustettu nieriä, rosmariiniperunoilla ja vanhanajan kananmunakastikkeella.

HASARDEJA KERRAKSEEN

Vaihteeksi täällä kaupunkikodissa.
Kirjoitin pitkän rupeaman muutama päivä sitten blogiani, kehuen tietty taas, mitä kaikkea on tullut tehdyksi. En kuitenkaan ehtinyt lukea koko vuodatustani, joten tallensin sen luonnoksiin. No tohelo kun on, aukaisin äsken kirjoittamani tekstin ja poistin sen saman tien. Siis tän postauksen voisi siis lukaista näin: "Sen pituinen se".

Ettei vain jäisi kynttilä vakan alle, niin lyhykäisyydessään tuhottu tekstini piti sisällään seuraava.

Koko päivä, tai siis lähes, aherrettiin syystöiden parissa mökillä.

Illansuussa oli ihana istahtaa viinilasin kera nauttimaan pastellivärien sävyttämästä luonnosta

Ämpärimansikkani ei ymmärrä, että nyt on syksy. Kukkii ja työntää marjaa vain vimmatusti. Tää on siis mesimarjan ja mansikan risteytys, jos joku epäilee marjatuntemustani.

Välillä purkittelin yrttejäni

Koemielessä kokeilin, joko muikunmäti on syötävää.
Märkää vähän, mutta samaa herkkua kuitenkin. Mäti, smetana ja paahtoleipä.
EIKÄ SIPULIA LAISINKAAN.

Ja aamuyöstä olikin sumu verhonnut saaren. Hyvä oli lähteä kaupunkiin viettämään "vuosilomapäivää" tai vaikka Pekkasia siis pekkaspäiviä.

Ja vaahtera sen kun komistui kerrostalomme pihalla

Ei muuta kuin: lyhyest on virsi kaunis. Jatketaan.