Kevään sirpaleita -arjen touhuja

Tällä viikolla Saimaalla lopultakin tuntuu, että kevät etenee ja kesänkin tulo häämöttää.

Tiistai oli tähän astisen kevään lämpimin päivä.

Iltasaunan maisema lumosi saunojat kauneudellaan.

Kylmät pakkasyöt väistyvät pikkuhiljaa, kylmää on mutta kuitenkin...

Nyt saa jo upottaa sormet multaan ja 

aloittaa laituripuutarhan loihtimista kesään

Yhdeksän ämpäriä ja kolme perunaa jokaiseen, toivottavasti runsas perunasato odottaa loppukesänä.

Sinkkiämpäreistä sen verran tarinaa; saimme hyviltä ystäviltämme 80-luvun lopussa tuliaisina ämpäreitä, kuulema halpoja ja venäläisiä. Itse hankin noin 10 vuotta sitten muutaman lisä-ämpärin. Ja mikä ero, nuo ystävien tuomat ämpärit ovat edelleen täysin ehjät ja käyttökelpoiset, ei mitään vaurioita ja tai ruostetta sisä- eikä ulkopinnassa. Omista  hankinnoistani on osa jo niin huonokuntoista, että mietin kannattaako niihin mitään istuttaakkaan, yhden olen jo poistanut käytöstä. 

Kylvöhommat jatkuvat.

Eilen kylvin porkkanat saaviin, salaattia laatikkoon ja retiisiä viereen.

Työt jatkuvat.

Muuten tuohon eka laatikkoon kuvassa, harsotettu, kylvin salaattia 19.4. kun viimeisen kerran jäitten aikaan lähdettiin saarelta potkureilla pois. Laitoin laatikon päälle peräti kaksi kerrosta harsokangasta. Kokeilin. Ja se kannatti, mullan pinnalla töröttää terhakoita salaatin alkuja ja nämä lämpimämmät päivät selkeästi kiihdyttää versojen kasvua. Eikä vappuinen lumisadekaan ole tehnyt tuhoja, toki kylmyys hidastaa kasvua.

Ongelmana meillä täällä on kuivuus. Sitten Vapun ei ole satanut. Saaren maan pinta on niin kuivaa, että pinta halkeilee. Mitenhän pikku versojen ja taimien käy, jos niitä joutuu viisiasteisella vedellä kastelemaan?

Tomaatin ja kurkun taimet haettiin eilen puutarhalta.

Nyt vain täytyy tarkkailla öitten lämpötiloja.

Vesi on siis hyytävän kylmää. Aamu-uinnit ovat vielä suorittamatta. Saunasta toki olen pulahtanut jo useamman kerran.

Urhoollinen pikku Ärri ei kylmästä hätkähtänyt. Vaikka me ihmiset vielä pistimme nuttua niskaan, auringon paisteessakin, suoritti koira useamman uintireissun.

Malttamattomana odottelen, että pääsisin uuden harrastukseni pariin, betonivaluhommiin.

Muutaman hutikokeilun jälkeen syntyi tällainen.

Käyttötarkoitusta pitää vielä miettiä.

Kun pitkin päivää touhuilee, kantaa multaa, hakee taimia, varustaa kasvupaikat, toimii hanslankarina, putsaa pihaa minkä tuulelta kykenee ja tekee kaikkea mukavaa, josta sydämensä kyllyydestä nauttii, kaipaa myös ruumis ravintonsa.

Täysipäiväisen työpäivän jälkeen, kylmenevässä ilmassa, kuuma siskonmakkarakeitto oli vertaansa vaille.

Touhukasta viikonloppua Sinullekin!

Sukkasillaan

Vaikka neulominen ei kohdaltani lopu, hidastuu tahti kesän myötä huomattavasti ja laituriviljelmät valtaavat arkiaikaani enemmän. Hyvä näin, hartiatkin saavat leponsa, sydämestä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin vielä kaikkensa on yritettävä, jotta nahoissaan pysyy. Eletään taas tätä tuskallista aikaa, jolloin kotikaupungia ympäröivät vedet lainehtivat vapaana ja kun tässä hyvän mielen hyräkässä, rinnanalukset toivoa täynnä, ajelet reilun 50 km, eteesi aukeaa tällainen näky.

Rannalla taas kerran manailtiin

Näky 4.5. 2017

Kyllä tässä masentuu positiivinenkin ihminen. Niin  kynnet syyhyäisi multahommiin, haravointiin ja muuhun kevätkohennukseen.

Miten se tällainen toivon kipinän sammuminen voi lamaannuttaa. Kotiin palattuani olen tunti toisensa perään kyhjöttänyt tabletin äärellä, mitään oikein tajuamatta tai mieleenpainamatta. Hetki sitten totesin, että olin muutama tunti sitten selaillut saksalaista lanka- ja neulontasivua, nyt en muista enää sivun nimeä. Ajankuluksi olin siinä välissä tyhjentänyt sivuhistoriankin kokonaan. 

Maija, lupailin sinulle kuvausta tai jonkunlaista ohjetta ohuesta sukasta ja sukkalangasta. Nyt onkin hyvä aika paneutua tähän haasteeseen.

Aloitan ohuimmasta "sukkalangasta". Jo muutamia vuosia  on minulla ollut sukkien teettäjä, joka on pienijalkainen ja -kokoinen nainen. Hän teettää vuosittain ohuesta langasta sukkia, jotka mahtuvat ohutpohjaisiin kenkiin. Muutamien hutineulontojen jälkeen, löysin hänelle aivan ihanan norjalaisen silkkialpakkalangan, josta syntyy  ohuet ja miellyttävät sukat, nappaskenkiin sopivat.

Tässä tumman ja vaalean harmaat sukat koko 34-35

Resorissa 16 s/puikko ja 

nilkassa kavennan 15 s/p

Puikot 2mm

Lanka Sandnes garn Alpakka Silke

70 % alpakkaa 30 % silkkiä

Tämä lanka ei kestä meillä isojalkaisilla ja raskasastujilla kuin unisukkana, kokemusta tästä on. Tein yhdet miesten sukat kokeeksi, eivätkä ne kestäneet kunnon yhtä pesukertaa. Nämä naisten sukat ovat teettäjänsä mukaan kestäneet useamman vuoden ja lähes päivittäisessä talvikäytössä.

Tämmöisistä ohuista sukkalangoista ( käyvät jalkaan kuin jalkaan) olen erityisen tykästynyt Schachenmayrin Regia lankaan, kirjavana ja yksivärisenä.

Puikkosuositus 2-3 mm.

Lanka on konepestävää 75% villaa ja 25% polyamidia. Tässä langassa on mainioita väriyhdistelmiä sekä raidoituksia. Suosittelen. Tämä ei ole mainos vaan tässä puhuu kokemuksen rintaääni.

Kuvassa kaksikertaa pesukoneessa pestyt (+40°) mieheni sukat

Hän ei enää mielellään muita sukkia pidäkään.

Näissä, vähän pitempi vartisissa sukissa on 18 s/p ja  joustinneule 2mm ja sukan varsi 2,5 mm. Nilkan kohdalla kavensin yhden silmukan joka puikolta (=17s).

Muuten sukka on aivan perussukka. Hauskat raitakuviot ovat by Arne&Carlos, norjalaismiehet, jotka aikoinaan tulijat julki neulotuilla joulupalloilla.

Välillä pitää neuloa paksua lankaa, tuo ohut lanka, ainakin minulla, kipeyttää helposti kämmenselän jänteet. Vai liekö se vanhuus?

Työtuolini vierellä odottelee jatkoneulomista "tupasukat" kesän kylmiin mökki-iltoihin. Paksuihin, pehmoisiin sukkiin yritän survoa erilaisia jämälankoja. 

Mökillähän eivät sukkia katsele kuin ilkkuvat varikset ja niitäkin on harvakseltaan.

Jäiden lähtöä odotellessa.