SIPULI JA SIPULI JA EDELLEEN SIPULI TAI POROPIIRAKKA ILMAN

Niinpä niin, tämän vuoden vihannes on sitten sipuli. Valinta mikä valinta. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, ei kehoni siedä sipulia juuri laisinkaan. pahimpia ovat erilaisissa maustesekoituksissa olevat kuivatut sipulit. Haudutetut, keitetyt tai raa'at sipulit ovat myös myrkkyä.
Viikon päivät sitten kävin välipalakahvilla paikallisessa kuppilassa. Tarjolla oli mm. herkullisen näköisiä toasteja tomaattifetalisukkeella. Varmistelin myyjältä, etteivät vain sisällä sipulia. "Ei pitäisi olla", oli lagooninen vastaus. Luotin siihen tietysti, ostin toastin ja kahvin. Ei ole vaikea arvata, mitä leivän välinen sisälsi. Sipulia, sipulia ja taas sipulia ja muutama nökäre tomaattia enkä fetan määrää pystynyt arvioimaankaan. Se siitä leivästä. Melko välittömästi tunsin syöneeni palasen sipulimössöä.

Meillä kotona tehdään sipulia vativaa ruokaa siten, että sipulit ovat erikseen otettavissa. Mausteeksi en ole tätä kasvista koskaan mieltänyt. Ainoastaan ruuan jatkeena, edullista kun on (edullisuus oli yksi valinnan kriteeri). Mäti ja perinteinen sienisalaatti ovat ainoat, joiden kanssa suostun sipulia yleensäkään pilkkomaan.

Olen tästä samaisesta aiheesta purkanut mieltäni blogissanikin useaan kertaan. No, koska kävijämäärä on noussut jo 5000 kävijään sivuillani, niin olkoon kertaus opintojen äiti. Minulle tietty tapa purkaaa tätä omaa sipulihysteriaani.

Haluaisinkin haastaa meidän julkkiskokkeja tekemään ruokaa ja ruokaohjeita, joissa tuo tyypillinen aloitus, pilko ja kuullota sipulit, olisi korvattu muulla lisukkeella. Pilko ja kuullota varsiselleri, kuulostaa korvissani musiikilta.

Perjantaisen saunaillan päätteeksi syötiin poro-mustatorvisieni piirakkaa ja avokado salaattia,  tietysti ilman sipulia.

Kuullotin pari varsisellerin vartta pannulla. Liotin mustat torvisienet. Valmiille Myllyn Paras -piirakkapohjaan kaadoin seoksen, jossa oli sellerit, mustat torvisienet, kylmäsavuporomurskaa, pippuria, ripaus chiliä ja kaksi kananmunaa sekoitettuna ranskankerma-kerma seokseen. Uuniin 40 min 175 º astetta. Avokadosalattiin vihreita herneita, keltaisia tomaatteja ja hyvä sitruunainen kastike. Ja MAISTUIVAT.

TUHTI JA TULINEN AHVENKEITTO ILMAN SIPULIA

Ankara pakasteiden tyhjennyskuuri on meneillään. Aina vain ihmettelen, miten paljon sitä ihminen sullookaan tavaraa pakasteeseensa, vaikka kaupat pursuaa mitä erilaisimpia elintarvikkeita. Toki, itse kalastamme ja marjastamme sekä sienimetsässä touhuamme, mutta kuitenkin. Kahden hengen talous ja useampi pakaste.
Näin härkäviikkojen alkaessa on mitä mainiointa ajanvietettä (oiskohan muuta?) pyöritellä välillä pakasteita ja ihmetellä, että ai tällaistakin...
Nyt siis käteeni tarttui ahvenfilepaketti, pieni nyssäkkä katkarapuja ja pussillinen mustikoita.

Googletin erilaisia kalakeitto-ohjeita. Reseptin piti olla sellainen, joka hivenen peittäisi pakastekalan jo hieman vanhentuneen mauan. Eihän ne fileet kovin vanhoja olleet, marraskuun alussa pakastettu. Itse on niinkään makueroa huomaa, mies on tässä suhteessa tarkka.  Kun on tottunut päivän vanhaan kalaan, tuntuu jo kuukaudenkin pakastus heikentävän vähän kalan makua. Tottahan se on, kun ei kotona sellaista nopeaa syväpakastusta saa aikaan.

Monien keitto-ohjeiden summana syntyi meidän perheen keitto seuraavilla lisukkeilla.

Suikaloin puolikkaan fenkolia kasariin öljyvoisulan sekaan ja kuullotin niitä jonkun aikaa. Lisäsin pari sellerin varta suikaloituna, isohkon porkkanan suikaleet ja paprikan suikaleet sekä kolmen pienehkön perunan lohkot. Kuullotin hetken ja lisäsin kuivattua lipstikkaa, palasen tuoretta inkivääriä lastuina sekä mustaapippuria. Kun kasvikset olivat hiukan pehmenneet lisäsin 2 dl puolikuivaa valkoviiniä ja kalafondikuution. Lopuksi liemeen suikaloin pienen palan tulista tuoretta chiliä. Annoin hautua kattilassa kannen alla kunnes kasvikset olivat kypsiä, eivät kuitenkaan liian pehmeitä.

Huumaava tuoksu nousi kantta raottaessa.

Tarkistin maun, lisäsin hivenen suolaa ja Akave-siirappia ja muutaman tipan srirachaa ja teelusikallisen verran tomaattipyrettä. Lopuksi ahvenpalat kasvisten sekaan, purkillinen kookosmaitoa ja kiehautus. Ennen ruokailua vielä ne sulaneet katkaravut ja tuoretta korianteria keiton päälle. Tulisen maukas talvinen ahvenkeitto oli valmis.

Mihinkäs mustikat?

No jälkiruokaan tietty. Lämpimät mustikkapiirakat kera mantelimaidon, häkellyttävän hyvää.

Tuntuipa ihanalle, jääkaapin vihanneslokero tyhjeni huomattavasti  ja pakasteeseekin tuli mustikkapiirakoitten verran tyhjää tilaa. Vaan pakaste on edelleen täysi. Huomenna pyöräytellään pakastetta uudelleen.

PERUNAPIIRAKAT ANOPIN TAPAAN

Edesmennyt anoppini oli taiatava piirakan tekijä, karjalainen kun oli. Onnekseni hän aikoinaan kärsivällisesti opetti savolais-hämäläistä miniäänsä piirakan saloihin, kertoillen auliisti maukkaitten perunapiirakoittensa salat. "Kunhan laitat voita ja kermaa, niin hyviä tulevat", olivat anoppini opit.

Meillä on lähes joka syksyinen naukuminen (mies) perunapiirakoista. Vähiin on tekemiseni kuitenkin jääneet. Silloin tällöin kuitenkin intoudun tekemään, ettei taito ihan pääse ruostumaan.
Hyvin ovat tekemäni piirakat kelvanneet. Jotakin vuosia sitten lapsenlapsi I söi paistamisen yhteydessä yhdeksän piirakkaa yhdellä seisomalta. Nooh, myöhempinä vuosina hän joutuikin laihduttamaan rajusti ittiänsä, eikä pelkästään piirakoidrn ylensyönnin vuoksi.

No mutta piirakat.

Rypytyksen suhteen anoppi olisi pyöritellyt päätään ja huoannut syvään.

Perunatäyte

10 nyrkinkokoista perunaa

2-3  dl kermamaitoa (riippuu perunan jauhoisuudesta)

50 g voita

2 kpl kanamunaa

11/2 tl suolaa

Tee normaaliin tapaan perunamuussi ja sekoita lopuksi sekaan kananmunat. Käytän hyvin jauhoisia perunoita ja vatkaan kananmunat erikseen melko kuohkeaksi ennen muussiin lisäämistä. Täytteestä tulee näin mielestäni kevyen kuohkeaa.

Piirakkataikina

2 dl lämmintä vettä

50 g voisulaa

1tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

Kaikki aineet sekaisin ja taikina vaivataan hyvin niin, että taikina irtoaa kokonaan kulhon reunoista ja leipojan kädestä.

Taikina pyöritellään peukalon paksuisiksi tangoiksi, tangot 1, 5 cm paloiksi ja pyöritellään pieniksi palloiksi. Sitten kaulitaan. Vaikka omaankin anoppini piirakkapulikan käy piirakan pohjan kauliminen minulta paremmin tavallisella kaulimella. Toki olen opetellut omalaatuisen tapani ja pyörittelen kaulinta vain oikealla kädellä keskeltä ja vasemmalla pyörittelen piirakkapohjaa.

Sitten vain muussia keskelle ja rypyttelemään

Sen jälkeen uuniin 250º n. 18 min.

Ja lopuksihan piirakat voidellaan runsaalla voisulalla.

Onneksi on tämä iän ikuinen rasvakeskustelu edelleen käynnissä. Ja viimeiset tutkimuksethan kertovat, ettei rasva niin pahasta olekaan. Omaa mieltäni kaihertaa tuo huikea hiilihydraattimäärä, mutta ehkä sekin menee muutaman kerran vuodessa.

Muuten, Myllärin luomujauhot ovat mielestäni hyviä joka lähtöön. Luomu täysjyvä ruisjauho maistui todella miellyttävän hyvältä rukiilta näissä piirakoissa.
Ja oli miellyttävä leipoa.

KATKARAPU-AVOKADAPASTA

Hyvää alkanutta Vuotta 2015 kaikille. Tuokoon vuosi meille mukavia tapahtumia, iloa ja onnea, joita voi muistella sitten vuoden 2016 puolella. Meillähän ei ole enää kuin 359 päivää seuraavaan Uuteen Vuoteen.

"Ei ne suuret tulot, vaan pienet verot......."
  
Oikeammin kohdallani pitää erittäin hyvin paikkansa hokema tulojen ja kulujen suhteen eli ei suuret tulot vaan pienet kulut, auttavat talouden tasapainottamisessa.

Mitäkö aion tässä selitellä?
Kuulun tähän onnellisten eläkeläisten joukkoon, joka saa vapaaehtoisesti (työnantajan) maksettua lisäeläkettä varsinaisen työeläkkeeni lisäksi. Homma menee niin, että muutamana eka vuonna eläke on suurempi, ja sitten se tippuu lähes yhteen kolmannekseen alkuperäisestä. Niin kävi kohdallani. Surin jo kovasti, miten elämännautiskelijaluonteeni tähän oikein sopeutuu. Tuloni siis tippuisivat vuositasolla kuuden tuhannen euron verran brutto. Tuli uudet verokortit, joissa tietenkin veroprosenttini oli määräytynyt aikaisempien tulojeni mukaan. Normaali käytäntö. Tein verottajalle tulojeni oikaisun.
Sain uuden ennakonpidätysprosentin. Ynnäsin ja laskin, kerroin ja jaoin ja taas laskin ja tarkistin uuden ennakonpidätyssumman. Ja uskokaa tai elkää. Vaikka bruttotuloni tippuivat 6000 eurolla vuodessa, nettotuloni tippuivat vain 0.98 euroa. Ihan oikeesti vajaan euron vuodessa.
Eihän tämä mitään ihmeellistä ole, on kuultu aikaisemminkin. Kun se vain sattuu omalle kohdalle, se tuntuu niin kummalta, ja on niin häkellyttävää, ettei uskoa saata.
Voi Suomen valtio parka, nyt se tässä huonossa taloustilanteessa jää näitäkin roposiani vaille. Selvitköön jos taitaa. Mielestäni ansaitsisin tällaisen kansalaisurhoollisuusmitallin valtion useamman vuoden tukemisesta.

Tämä oli siis vuoden 2015 alun oppi. Elkäämme haaveilko suurista tuloista vaan pienistä veroista. Ja kulummehan muodostuvat tästä jäännöksestä. Tarkoilla ja nuukilla ihmisillä jää tietty aina vähän sukan varteenkin. Sinnehän ne säästöt ong paree panna, kuin viedä hakkereitten miehittämiin pankkeihin.

Mutta sitten ruokaan. Jouluruokien jälkeen on ihanaa hemmotella itseä, miestä ja ystäviä kala- ja kasvisruuilla.

Uuden vuoden mässäilyihin ui hummerit, joita miehemme innokkaasti valmistelivat.
Alkuun nautittiin samettista maa-artisokkakeittoa ja jälkiruuan kruunasi klassinen cremebrulee. Brulee kuorrutettiin paahdetulla sokerilla. Joulupukki kun vihdoinkin otti vinkistä vaarin ja toi kotiimme sellaisen Ohlssonin halpistohottimen, jota monissa blogeissa kehutaan.

Ohjeita näihin ruokiin löytyy aivan sekopäisyyteen asti eri blogeista, joten....

Hummerin käsittelyä

Hummeri Thermidor, yksinkertaista mutta ah, niin hyvää

Maa-artisokkakeittoa ja juuresshipsejä

Kun päästiin Loppiaiseen alkoikin meillä pakasteiden tyhjennys ja jääkaapin siivous.

Loppiaisena herkuteltiinkin pakasteesta löytyneillä katkaravuilla kera avokadon ja tagiatellepastan.

Sipuliton katkarapu-avokado kastike

1/4 osaa keskikokoisesta fenkolista hienoksi pilkottuna ja hivenen voita kasarin pohjalle. Annetaan hautua hiljalleen puolikypsäksi. Lisätään kaksi desiä kalalientä ja 1 desi hyvää valkoviiniä, mustaapippuria ja hivenen ciliä. Annetaan poreilla hitaasti niin, että neste haihtuu lähes puoleen alkuperäisestä määrästä. Lisätään desi kermaa, ruokalusikallinen tomaattimurskaa tai kaltattuja kirsikkatomaatteja. Suurustetaan Maizenalla. Kun pasta on kypsynyt hurautetaan kastikkeen joukkoon avokadokuutiot ja sulatetut katkaravut. Tarkistetaan maku ja syömään.

Ja hyvää parmesaania päälle.

Näillä mennään taas eteenpäin; hyvillä mielin, luontoa ihaillen ja jäitten paksunemista odotellen.