LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

tiistai 31. maaliskuuta 2015

VIRKKAUSTA JA ERILAISTA LOHIRUOKAA


Koen aina suunnatonta harmitusta, kun tuolinjaloissa eivät pysy huopatallat. Taas ne olivat pikkuhiljaa luistaneet toiselle jalankulmalle ja tuolinjalka raapi ikävästi lattiaa.

Nyt tää manailu on loppu. Lankavarastostani löysin tukevaa puuvillalankaa ja kas, tuolinjalat saivat töppöset jalkaansa. Hyvin toimii matottomalla lattiallamme. Toki pari ekaa piti purkaa, tossu pitää olla tiukka ja napakka, jotta se pysyy tiukasti tuolinjalassa.


Tossut ovat ihan hauskat vaikka kenen jalassa.



Vähän erilainen lohikeitto syntyi lohimedaljongista ja maukkaasta kookosliemestä.

Tämän keiton tarveaineet ovat sitä sun tätä, mitä kaapeistamme sattui löytymään. Yllättävän hyvää kuitenkin.

Pilkoin varsisellerivarren ja vähän fenkolia pieneksi paloiksi. Kuullotin ne voissa. Lisäsin porkkanat ja perunat sekä vähän chiliä. Kaadoin päälle kalaliemen. Liemen tein kalaliemikuutiosta, valkoviinistä ja fenkolinsiemenistä. Lisäsin lopuksi kookosmaidon. Kuumaan lähes kypsään keittoon nostin päälle varovasti lohimedaljongit (meille 2 kpl). Annoin keiton muhia pienimmällä lieden lämmöllä n.10 min. Aika riippuu lohipalan paksuudesta.

Hei täähän oli äly hyvää, erilaista syödäkin.

Nyt on Pääsiäisruuan suunnittelut käynnissä. Hyviä vinkkejä saa blogeista, joita harrastuksekseni jatkuvasti luen. Kiitos niistä. 
Voi kun kaikkia vain kerkeäisi kokeilla, runsauden pulaa on. Rajaamaan täytyy taas vain opetella. Joten...

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

HOUKUTTELEVA HERNEKEITTO JA VÄHÄN MUUTAKIN SOPPAA

Kuten olen monasti antanut ymmärtää, sipuliton ruoka kuuluu pääsääntöisesti ruokapöytäämme, ihan vain terveydellisistä syistä. Niinhän se kuitenkin on, ettei sääntöä ilman poikkeusta, niin myös keittiössäni.

Hernekeitto ja hillosipulit on erottamaton parivaljakko. Tänään siis pillereitä naamaan ja herkkuhernistä valmistamaan.

Pakaste on oivallinen paikka, sieltä löytyy välillä unholaan jääneitä herkkuja. Tänään kaivoin pakasteemme uumenista talvella  savuluista ja herneistä keittämääni hernekeittoa,siis perusrokkaa.

Lapin perukoilla hyvä ystäväni tarjoili aikoinaan omaa kehittämäänsä hernekeittoa. Olen sitä vuosien saatossa tehnyt, pienillä omilla muutoksilla, unohtamatta alkuperäistä ohjetta. Kiitos kehittäjälle.

Minun muunneltu hernisversioni
Perushernekeittoa reilun litran verran

Haudutetaan pannulla
1 varsisellerin varsi, erittäin pieniksi silpuiksi pilkottuna
n. 100 g pekonipaloja tai savukinkkua , pieniä kuutioita
1 herkkukurkku pikkupaloina
n. desin verran hillosipulia
Ruokalusikallinen sinappia
Hivenen mustapippuria

Tämä "mössö" haudutetaan pannulla kunnes sipulit ovat hivenen pehminneet ja maut hyvin sekoittuneet. Mössö kaadetaan kuuman hernekeiton sekaan ja annetaan hautua vielä jonkun aikaa, jotta maut tasaantuvat.


Keiton kruunaa nokare smetanaa
Tai
Punssisilmä tekee keitosta juhlavan

Meillä olisi saanut olla hivenen enemmän keittoa. Se hupeni imartelevin saatesanoin miehen suuhun kuin häkää. Toki pidin huolen osastani. 
Kuva ei tee oikeutta värien suhteen. Hernis säilyy kyllä oliivin vihreänä mausteista huolimatta.

Muuta soppaa kohdassa ajattelin palata taannoiseen Lapin matkan paluuiltaan.

Tänään oli paikallislehdessämme uutinen paikallisen ABC:n palkitseminen luovuudesta ja innovatiivisyydestä. Hyvä niin.
Olemme miehen kanssa jo vuosia sitten päättäneet, että yöajosta huolimatta, emme pysähdy huoltoasemille syömään, ABC:t kierrämme kaukaa. No miten olikaan. Kun
reilu viikko sitten ajelimme maan halki Ivalosta etelään, ei tosiaankaan ruokaa saa kahdeksan jälkeen sunnuntai-iltana muualta kuin ABC:ltä.
Piti siis kurvata sinne. Paikkakunta oli jossain Iisalmen paikkeilla. Paras unohtaa paikan nimi.

Jos ei olisi ollut niin nälkä, eikä diabeetikko mieheni ruuan tarpeessa, olisin pyörtänyt ympäri. Ravintolan pöydät olivat täynnä ruuan tähteitä, rypistettyjä pahvimukeja, hampurilaispapereita, ketshuppia, sinappia ja servettejä. Osa oli heitelty lattialle. Tilasimme ruokamme. Tilauksen vastaanottanut "virkailija" tuumaili, jotta kerkeääkö keittiö valmistaa ruokaamme, kun emme tilanneet pikaruokaa. Keittiö huusi kerkeävänsä. Meidät ohjattiin alkusalaattipöytään.

Kuva kertokoon puolestaan. Voitte vain arvailla otimmeko heidän salaattejaan lautasillemme.



Eikä tämä soossisoppa tähän pääty. Aamulla ostin paikallisesta kukkakaupasta kaksi tulppaanikimppua. 


Niinpä niin, homehtuneita.

Vieraita oli tulossa illan suussa, joten ei auttanut muuta kuin tehdä katkotuista kukista oma asetelma. Huomenna käyn valokuvien kanssa myyjän kimppuun.

Sen pituinen se.



sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

TATTIPASTAA JA AURINKOA

Kuukauden hiljaiseloako? Ei toki. Touhua on riittänyt. Mökillä raadettu ja nautittukin. Suomi lähes päästä päähän ajettu. Ja kaikkea muuta taivaan ja maan väliltä harrastettu. Kivaa talvea vietetty, kipeytyneestä kehosta huolimatta. Terveestä kipeytymisestä toki. Hyötyliikunnan tulosta.





Se on sitten toinen talvi peräkkäin kun auto
 jopa moottorikelkkakin piti jättää mantereelle.


Hyvinhän tuo matka taittui potkurillakin
Eli
Hyötyliikunta nro 1


Meno tuolla jalkakäyttöisellä kulkupelillä on niin nopiata, että kamerankäyttäjä ei kerennyt lähikuvaa ottaa. Siispä pisteet jäänselällä eivät ole variksia tai teeriä, vaan mies ja lapsenlapsi I  kilpapotkuttelulla.



Onneksi miehet toivat ropsit jo tammikuussa oman saaren rantaan. Hyvin tulivatkin, silloin kelkka ja reki kulki vielä jäällä.



Sitten sahattiin ja halkomakoneella halottiin
Ja lopuksi kuuriin pilkkeet kasattiin


Tässä vaiheessa kelpuutettiin minutkin mukaan
Hyötyliikunta nro 2

Halkomakone on muuten maanmainio kapine. Kirveen käyttäjäksi ei minusta ole, mutta koneen käyttäjäksi kyllä. Ja kuuri on täynnä polttopuuta.


Kun kipeytynyttä kehoa piti verrytellä, potkuteltiin  luonnon ihmeitä katsomaan
Hyötyliikunta nro 3
Kyllä,  kyllä tämäkin on hyötyliikuntaa. Kesällä istutaan veneessä samoja rantoja ihailemassa.

Ja tässä välissä vähän kulttuuria ja kuntosalia kaupungissa. Eikä kutimetkaan ole unohtuneet. Mikäs se on puikkoja ollut heilutellessa erilaisia talviurheilukilpailuja tuijottaessa.

Sitten auton nokka kohti pohjoista. Koko talvi suunnitteluvaiheessa oleva matka toteutui. Harmitti jo vietävästi ainainen lähtöajan siirtäminen. Tämän talvinen riesani on ollut ikuiset kolmen tai viiden päivän väliajoin otettavat labrakokeet. Nyt oli onneksi kahden viikon paussi. Joten äkkiä tavarat läjään ja matkalle.


Ihnaa Lapin luontoa ihailtiin, herraskaiseen tyyliin


Tutussa majassa yövyttiin


Uuteen pikkuystävään,  Alma-neitiin tutustuttiin


Lunta ja aurinkoa ihailtiin

Ja kotimökille palattiin



Nautinnollista saunailtaa oman terassin maisemissa

Ja sitten se 

TATTIPASTA

Mökillä jatkoin jo kotona aloittamaani pakasteen raivausta, siis mökkipakasteen.. Omena soseesta syntyi kääretorttua, raparperilohkoista jälkiruokakiisseliä. Ja jos jotain meillä pakasteissa on, niin sieniä, sieniä, sieniä. 


Ilta-auringon valaisema tattipasta

Tattipastani 
n. 3 dl herkkutatteja (pakastettuna)
voita omantunnon mukaan
Rosmariinia, mielummin tuoretta
puolikas kasvisliemifondista
Ripaus valkosipulimurskaa ja mustapippuria

Haudutin hyvän aikaa herkkutatteja kasarissa, lisäsin rosmariinit, fondin, mustapippuria ja vähän vettä.  Annoin muhia hiljalleen. Sulatin reilun ruokLusikallisen voita ja kippasin tattien päälle. Tarkistin maun. Lisäsin vielä muutaman hippusen kuivattua chiliä ja jatkoin hauduttamista pastan keittämisen ajan.
Keitetyn pastan joukkoon pyöräytin voirosmariinitatit. Lopuksi lautaselle pastan päälle runsaasti parmesaaniraastetta. Olipa hyvää.

Kiitos vielä Rouvalle Raadelmasta, kun nostit ansiokkaasti esiin blogissasi meitä niin monia harmistuttavan ruokalehtien ja -ohjelmien nykyisen huonon tason sekä yksipuolisen, ehkä trendikkään, ei kaikille sopivan, ideatarjonnan.