HELPOTUKSEN HUOKAISUT

En erityisemmin ole kärsinyt tästä pitkästä, harmaan synkästä syksystä, vaikkakin välillä on tullut tuskailtua tämän ainaisen pimeyden alla. Mukaavaa puuhaa kun on, unohtaa arjen kurjuuden, on se sitten ulkoista kurjuutta tai sisäistä. Ja enää ei ole kuin viikko, niin päivät kääntyvät kevättä kohden. Tai oikeammin, ei viikkoakaan.
Viikko on myös jouluun. Nyt meidän perhe tarttuu jouluvalmisteluihin, niihin vähäisiin mutta mukaviin keittiöpuuhiin.

Joukko säärystimiä pakkausta odottamassa

Ja vikaviimeiset sukat tällä haavaa

Välillä pitintuskailla päättelemisien kanssa

Joskus ei tiennyt tekikö sukkaa vai tossuaihioita

Kaikista selvisin

Eilen sain "verstaani" tilaukset tehtyä ja viimeisen parin lähtemään maailmalle. Tulkoon mainittua pienenä nyanssina, että yksi pari säärystimiä läksi Italiaan ja yksi pari sukkia Austraaliaan. Olen siis osaltani edesauttanut tätä kaivattua suomalaisen viennin kasvua. Sataprosenttinen kasvu vuoden takaiseen. Viime vuonna vientimaani oli vain Italia. Täytynee anoa jonkunlaista viennin edistämisrahaa toiminnalleni.
Minua tuntemattomille lukijoilleni selvennykseksi; istun suurimman osan luppoajastani perintötuolissani neuloen tai virkaten. Tämä on harrastukseni. Syksyn tuotteet vaihtelevat omien mielihalujeni mukaan. On ollut pipokausia, huivi-innostuksia, huovutettuja tossuja tai lapasia, huopapalloja ja virkattuja tähtösiä.
Tämän syksyn hittituote on nuo kirjavat sukat ja säärystimet. Kun on ollut nämä ihanan viheliäiset ilmat on neuleitakin syntynyt. Reilu 20 paria sukkia, 10 säärystimet, huovutettuja  tossuja jokunenkin pari. Muutamat ohuen ohuet alpakkalankasukat on tullut kudottua talven viimoihin, sellaiset sukat, jotka nappaskenkiin mahtuvat. Olenpahan väsännyt aljon sellaista, joita en tässä postauksessa vielä mainitse. Palataan niihin jahka joulusta selvitään.

Ja nyt joulun valmisteluun. Tänä vuonna onkin hemmottelujoulu tiedossa. Menemme miehen kanssa lapsi II:n kotiin joulun viettoon. Pääsen ehkä laakereilla lepäämään. Toisaalta lapsiII:n motto: "Älä tee sitä tänään, jonka sisko voi huomenna tehdä", hiertää vähän tuolla takaraivossani. Summa summarum, ison porukan joulua on kiva viettää.

Parvekkeellemme on syttynyt jouluvalot

Toin mökkikynttelikön viimeisenä mökkireissuna kaupunkiin. Oli jo silloin tunne, ettei mökille vähään aikaan päästä maisemista nauttimaan. Joten viisas rahaa säästää ja kuljettaa tavaroitaan edestakaisin.

HELPPOAKIN HELPOMPI JUGURTTI-PÄÄRYNÄKAKKU

Rakastan niin näitä sekoita ja paista ohjeita, vaikka välillä onkin kiva leipoa pitkän kaavan mukaan.

Taas jäi purkkiin syömättä turkkilaista jugurttia, joten jotain oli keksittävä. Googlailin eri leivontaohjeita ja kas vain, eikös löytynytkin oikotie onneen.

Perusohjeen kakkuun nappasin Kotikokin sivuilta ja sitten vain muuntelemaan.

Jugurttikakku
5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria, käytin 2 1/2 dl
1 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl pomeranssin kuorta jauhettuna
2 tl vaniljasokeria
2 kpl kananmunaa
2 dl jugurttia
200 g voisulaa

Ja mausteissahan on rajana vain mielikuvituksettomuus.

2 päärynää
11/2 dl omenamehua
1 tähtianis

Kuori päärynät ja leikkaa ne pituussuunnassa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
Kuumenna omenamehu ja tähtianis kiehuvaksi. Sammuta liesi ja upota päärynälohkot hetkeksi kuumaan mehuun. (Luulen, että glökikin toimii tässä hyvin, meillä se oli huvennut tärkeämpään tarkoitukseen).

Itse kakku. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunat, jugurtti ja voisula joukkoon ja kauho tasaiseksi taikinaksi. Se oli siinä, siis itse kakku. Eikö kuilostakin helpolta?

Lado voidellun ja korppujauhotetun vuoan pohjalle tähtimäiseksi kuvioksi mehussa lilluneet päärynäsiivut. Ravistele liiat mehut pois ennen asettelua. Itse nostin siivut lävikköön valumaan hetkeksi. Kaada taikina päärynöiden päälle ja kakku uuniin.
200 astetta ja 1 h, kiertoilmassa asteita vähän vähemmän. Ja aah, niin suloinen jouluinen tuoksu leviää koko kotiin.

No, tää ei ollut meidän paakkelsi. Leikkasin viipaleen miehelle päiväkahvin kanssa. Pullataikinaan leivottu mustikkapiirakka on kuulema parempaa. Onneksi leipoja olen minä, joten ostin turkkilaista jugurttia taas kaappiimme.

Kuohkeaa ja mehevää

Eikä meillä aina neulota sukkia tai lapasia, välillä naruneuleetkin ovat hauskoja ja käsiin käyviä.