LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Luova tauko






Joskus on hyvä pitää kunnon tauko, ihan kaikesta.

Vaikka tapaani on tullut sanoa:
" Teen mitä viitsin näin eläkeläisenä", tahtoo kuitenkin rutiinit tuppautua arkea hallitsemaan.

Tuolissani, joka vieläkin on se vanha entinen, sukkaa kutoen ajatukset pyörivät hyvinkin moninaisten asioiden kimpussa. Milloin mieleen putkahtaa joku hankinta kotiin, milloin mökille pääsyyn, välillä tulevaan kesään ja huoletkin painavat joskus hartoita myöten.

Ystäväni kanssa puhuttiin jokunen kerta ilosta, omasta ilon tunteesta. Rupesin miettimään. Mitä ilo on kohdallani. Tuoko ilo iloisuutta vai iloisuus ilon? Onko ilo vanheta vai vanhenemmeko iloisesti? Minulla on ilo kutsua, olipa ilo tavata. Olenpa iloinen, kun sanoit noin, toteamme. Tulinpa iloiseksi, kun tapasimme.

Pyöriteltyäni noita neljää hokemaa monasti, ajatukset rupeavat heittämään kärrinpyörää. Mitäs sitten kun ilo katoaa? Onko edessä pakkoiloisuutta, jotta koet ilon? Koenko varmasti iloa, näenkö sen? Enhän vain vanhene ilman iloa, iloisuutta?

Enkä ole tullut näissä ajatuksissani hullua hurskaammaksi. Päätin olla ajattelematta, pyörittämättä näitä kinkkisiä asioita. Olen siis tyhjä pää. Tyhjästä päästä ei synny edes blogitekstiä eikä kykene lukemaan muidenkaan mietteitä.

Tässä kuvina muutamat minulle iloa tuottavat asiat. Kirjasin näitä päivänä muutamana pikku vihkooni, jotta huomaisin ilon asuvan lähelläni ja tuovan iloisuutta elämään.



Jokainen valmistunut sukka- ja lapaspari



Että opin tuunaamaan vahoja farkkuja 


Onnistuneen juustokakkuni herkutteluhetki


Ystävänpäivä kukka


Kohisevan kevään tulo

Pienistä puroista syntyy isoja jokia,
pikku iloista suurta onnea, kun ne vain huomaa.


Näin tällä kertaa

Hyvää alkavaa huhtikuuta ja hauskaa
aprillipäivää!

torstai 7. helmikuuta 2019

Jos ei kudo sukkaa niin mitä sitten?








Lunta sataa, ei varmaan toisin ole muuallakaan kotomaassamme. En valita, pidän suunnattomasti talvesta, silloin kun kun tällainen todellinen talvi.

Mökille ei pääse kuitenkaan. Lunta on jäällä lähes polviin ja lumen alla vettä. Matkan teko lumessa ja märässä sohjossa tarpominen on näillä vuosikymmenillä mahdotonta.


Onneksi päivät eivät ole veljeksiä,
eilen sai ikkunastamme ihailla tällaista näkymää.

Onneksi on harrastusinto säilynyt kaikesta huolimatta.

Sen pitempiä puheita siirryn itse asiaan eli käsitöihin.

Noiden ns. Anelmaisista eli tietyn tyyppisistä kirjoneulesukista kukkasineen ja pitsinyörineen en ole päässyt eroon. Kivahan niitä on tehdä, kun voi itse suunnitella kuviot ja värien yksityiskohdat. Eittämättä valtaosa näistä sukista ovat olleet vaaleanpuna/harmaa/valkosävyisiä.

Tällaisista hempeistä kirjoneulesukista esimerkkinä seuraavan laiset, tammikuun loppupäivien tuotos.


Lanka: Gjestal Janne
Puikot: kuvioneule 3,5 mm ja yksivärinen 3 mm
Malli: kätin näissä eri valmiita mallikuvioita mukaellen.

Vastaavalla tavalla ovat nämäkkn säärystimet tehty. Jotenkin vaikuttivat niin lämpöisiltä, joten yritin "taidekuvata" tekeleen pyörittelemieni huopapallojen seassa.


Näissä myös totetus samoin kuin edellä.
Nämä olivat sitten 73. 
tällä tyylillä tehdyt sukat tai säärystimet
 lokakuusta 2017 lähtien.

Missään tapauksessa en ole mikään ennätysten tekijä. Sadoittainhan nuo parhaimmat neulojat tekevät. Minulle tämäkin on suuri määrä ja nautin jokaisesta sukkaparista, jonka saan valmiiksi.

Ettei käy yksitoikkoiseksi on kokeiltava muutakin.



Kokeilin tehdä neuleen päälle kirjontaa.
Neuloin ensin lapaset ja niiden päälle kirjoin nuo kuviot.
Toteutustekniikkaa täytyy vielä hioa.
Kivaa mutta hidasta työtä, ainakin näin akuksi.

Huotustakin on välillä tehtävä. Isot lapaset ja 40° asteen
pesu pyykkikoneessa


Kämmekkäät ovat mukavat pitää ja nopea neuloa.
Itselläni on useita, eri värisiin huiveihin ja pipoihin sopivia.
Nahka hanskat alle ja kämmekkäät päälle, 
pysyy kädet lämpimänä.


Viimeisenä mutta ei vähäisenä uusin harrastukseni, ompelu. Olen vähän nuoruudessani ommellut, mutta ei se minun juttuni ole ollut. Innostuin kuitenkin noista vanhojen farkkujen tuunaamisista. Ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, ajatuksella, että pääseehän sieltä pois, eikä oppi ojaankaan kaada. Mutta kas, tämähän vie mennessään, ei puhettakaan lopettamisesta.

Tässä eka tuotoksia.


Ostoskassi farkun lahkeista.


Jumppakassi farkkuhameesta


Itselleni tein neulontatarvikekassin farkun lahkeista
joka on kovitettu huopakovikkeella ja
lokerovuori Marimekon Muija-kankaasta.

Työlästä tämä opettelu on, mutta opiston pitkäpinnaisen Hanna-opettajan avulla valmista syntyy.

Näin ne huonotkin talvipäivät kuluvat. Loppuviikkoa taas eletään.


Hyvää viikonloppua Sinulle!