LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Korvasienipastaa ja Pääsiäisen odotusta



Vaikka ei korvasienikausi vielä edes häämötäkään, mieli kiiti jo keväisiin metsiin.
Onneksi korvasieniä on varastoissamme kuivattuna ja pastettuna roppakaupalla.

Jotenkin vaan korvasieni tuo keväistä tunnelmaa, vaikka pakkanen hipoi -10° ja tuuli pyöritteli lumen alta paljastuvia risunpätkiä.



Korvasienipasta meidän tapaan

Nyrkin kokoinen pakkaus esikäsiteltyjä pakastekorvasieniä
n. 50 g savupekonia
2 dl kasvislientä
Voita
Öljyä
Mustapippuria

Rukolaa
Parmesaani
Pastaa

Silppusin pekonin (minulla oli savukylkeä) ja laitoin kylmälle pannulle hiljalleen paistumaan.  Kun liikaa rasva oli sulanut lihoista lisäsin jäisen korvasienikimpaleen ja annoin hiljalleen hautuen sienten sulaa. Lopuksi haihdutin nesteen kokonaan kasarista. Lisäsin nokareen voita ja oliiviöljyä sekä kasvisliemen. Annoin taas porista keitoksen kunnes kasvisliemestä oli haihtunut n. puolet pois. Maustoin mustapippurilla. Muuta ei tarvittu.
Keitettyä pastaa, korvasienet, päälle parmesaaniraastetta ja rukolaa, aah niin hyvää.

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tuo korvasienien esikäsittely, kaksi kertaa viiden minuutin keitto ja huuhtomiset välillä, vie paljon sienen makua mennessään. Tuo aikoinaan saamani neuvo pekonin tai savulihan käytöstä, antaa tarvittavaa täyteliäistä makua korvasienimuhennokseenkin.

Kun tätä mökkikautta on jatkunut, leudosta talvesta huolimatta, voidaan ihailla 30-vuotiaan Kliiviamme kukkien kehitystä. Kun tämä komeus on kesät ulkona heitteillä ja talvikuukaudet + 8 asteen lämmössä yksiksensä mökillä, heittäytyy hän iloksemme vuodesta toiseen kukkimaan. Tänä keväänä tosin kukkavanoja on vain kuusi, syksyisen rankan karsimiseni vuoksi. Ehkä ensi keväänä iloitaan useammasta kukkavanasta.


20.3.


25.3.




Kauppanrsissitkin avautuvat pikkuhiljaa, joten


Hyvää alkanutta Pääsiäisaikaa !




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pikkujuttuja



Elämä se usein koostuu pienen pienistä arkijutuista, sellaisista jotka vain tulevat ja menevät.

M.A.Numminen laulaa "Maailma se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan....".

Niinpä niin, tällai sitä kannattaa laulella ja pysähtyä nauttimaan arjen pikkujutuista.

Vai mitä tuumaatte:



Aamupyrähdyksestä mökkihuussissa -10 ° asteen pakkasessa


Ja katsella huussin ikkunasta aamuauringon kultaamaa puunrunkoa.


Silmäillä ohikulkiessaan kättensä töitä


Nauttia siitä, että googlettamalla osaa korjata juntturaan menneen tablettinsa


Ihailla, kun pikkuprisessan tossuista lopulta tuli kaksi yhdennäköistä tossua

Ja miten sitten, kun lopulta ymmärrät pistää riittävästi päälle ja potkutellen lähdet ihailemaan ympäröivää luontoa.


Samat puut ja kalliot kuin kesämaisemissa,
kuitenkin niin erilaisina



Luonnon jäätaidetta kallion pinnassa


Sammaleinen kivitaulu kauniine jäkälineen


Ilveksen jäljet jäällä kiemurtelevat saarelta toiselle


Kauas kauas siintävä Luonteri



Kesän merkit etelärinteellä


Vain kelkkaurat johtavat saaren ohi


Ja lopuksi herkkuhetki  illan hämyssä, mätileipä  a'la Kamalansaari.

                    
Tällaiset elämänsilkit kahmin syliini tänä viikonloppuna.


torstai 10. maaliskuuta 2016

Kaikenlaisia mokia

Aina ei onnistu vaikka kuin yrittää. Harvemmin vain tulee omista epäonnistumisista ainakaan julkisesti toitottaa. Enkä ole blogini historiassa tainut juurikaan pieleen menneitä tekeleitäni esitellä.

Taannoin sattui silmiini teksti, jossa jääkiekkopelin hävinnyt pelaaja totesi pelistä "tulleen ihan pannukakun".
Mistähän lie johtuu moinen sanonta. Tänään söin kuitenkin Vanha  Kassun ravintolassa yhden parhaimmista pannareista mansikkahillolla.

Pannukakkau tai ei, tänään epäonnistuin totaalisesti pataruisleivän teossa. Ihan tein Maku.fi sivuilla olevan ohjeen mukaan. Ainoa ero oli, että käytin hiivan asemasta vanhanaikaista ruisleipäjuurta. Juuren olen saanut emännältä, jonka ruisleipä on todellinen makunautinto.

Tällainen möykky tuli
Voisiko tätä ruisleiväksi kuvitella
edes hyvällä mielikuvituksellakaan.

Talttaa, vasaraa ym. työkalua käyttäen sain leivän lopulta pois padasta.  Mies leikkasi leivän kahtia tokaisten sen olevan raakaa. Ei pitänyt olla. Ohjeen mukaan paistoin leipää 1,5h uunissa.

Yrittänyttä ei laiteta....sanotaan. En kyllä luovuta. Teen vaikka kymmenen harjoitelmaa. Täytyyhän ruisleivän teko minultakin onnistua.

Virheitä, mokia, epäonnistumisia sattuu kaikille, luonnollisesti. Viimeisen vajaan puolenvuoden sisällä on kohdalleni osunut tuoteita, jotka eivät ole vastannut hankintahetken mielikuvaani. Olen tomistautunut tekemään näistä kolmesta tapauksesta kuluttajapalautteen. Mielenkiintoinen kokemus.

Juustoportin täysmaito juoksettui yliyön uunissa haudutetussa ohrapuurossa. Laitoin Juustoporttiin kyselyn, mitä tein väärin, miksi maito juoksettui. Lupasivat lähettää 5 € tililleni, kun laitan tilinnumeroni.
En laittanut tilitietojani vaan pyysin selvitystä, miksi maito juoksettui, vaikka viimeiseen myyntipäivään oli vielä useampi päivä jäljellä.  Eipä ole vastausta kuulunut marraskuiseen kyselyyni.

Eilen tein Fiskarssille ostamastani voirasiasta reklamaation.


Miksi kansi ei pysy kiinni?

Kansi on louskuttanut auki uutuuttaankin, hermostuin vain lopulta, kun rasia putosi käsistäni jääkaapista otettuani. Seuraukset tiedättekin.

Ensin tuli Fiskarsilta pahoitteluviesti sekä ilmoitus 10€ lahjakortin lähettämisestä. Pari tuntia myöhemmin heiltä tuli lisäviesti, jossa sanottiin, että lahjakortti tulee postissa. Kului muutama tunti, jonka jälkeen Fiskars ilmoitti, että teknisen ongelman vuoksi lahjakortti on tämän viimeisen viestin liitteenä. Oli kyllä. Melkonen sekamelska eto asiasta. Kirjuuttelin heille, että rahan sijaan haluaisin tietää, onko sama vika muissakin rasioissa. Nyt odottelen vastausta. 
Ollakseen muovirasia, rasia on kotimainen ja suht'koht' simppelin tyylikäs, joten toisen samanlaisen voisinkin hankkia, edellytyksenä kiinnipysyvä kansi.

Viimeisimmän valituksen tein Lumenelle, senkin eilen.


Arctic Spa -vartalovoide

Ostin hiljan jo toisen putkilon Lumenen tuotesarjan vartalovoidetta. Pidin erityisesti voiteen koostumuksesta ja tuoksusta. Kun eka voide oli loppuunkäytetty, päätin luonnollisesti hankkia uuden. Mikä pettymys. Voide on kyllä samanoloista kuin aikaisempi putkilokin, mutta tuoksu on epämiellyttävä. Epäilin omia aistejani. Onneksi mieskin vahvisti aikaisemman voiteen tuoksun olevan kesäisen raikkaan. 
Laitoin Lumenelle kysymyspalautteen.
Mikä mukava yllätys, ei tarjottukaan rahaa, vaan ystävällisesti pyydettiin, mikäli ei ole vaivaa, lähettämään tuote heille tutkittavaksi, jotta voisivat palata tuoksuongelmaan. Ei ollut vaivaa. Pikku nyssäkkä läksi tänään postissa.

Tässäpä mokatarinani.  Mokia sattuu, luonnollisesti. Se, miten niihin suhtaudumme, luo mielikuvan muuhunkin tekemiseemme. Kohta 30 vuoden takainen reklamaatio-vastaus Finnairilta kirvelee vieläkin sisuksiani, kun tuo tapahtumaketju putkahtaa muistoihini. Tuo muisto ei ole ollenkaan miellyttävä ja on monasti ohjannut mielipidettäni suomalaisesta lentoyhtiöstämme.

Kaikesta huolimatta kevättä kohti ollaan menossa. Hyvät asiat mielessä. Uuden ruisleivän tekohaaste edessä, ja aurikokin pilkistää pilviharsojen läpi.





Iloista, mokatonta ja keväistä viikonloppua!


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivän askartelua


Ensiksikin, Hyvää Naistenpäivää kaikille meille!


Vaikka Naistenpäivän historia ei ole meillä vanha, eikä siis kuulu kultuuriimme, on varmasti paikallaan muistella suomalaisia vahvoja naisia ja heidän jälkeensä jättämiä perintöjä, henkisiä ja materiaalisia.

Yksi tällainen vahva nainen oli äitini. Menestyvä liikenainen, aktiivinen järjestöihminen, vahvaluontoinen, voimakastahtoinen nainen ja ennenkaikkea äiti, joka pitkälti pyöritti pikku perheemme arkea.
Ätini oli myös erittäin taitava käsistään. Suurten ikäluokkien lapsena, sodan jälkeen syntyneenä, kasvoin maailmassa, jossa ei kaikkia saatu eikä ostettu kauppojen hyllyiltä. Maailmassa, jossa "rahaa ei otettu seinästä" eikä matkusteltu ympäri maailmaa omien mieltymysten mukaan.
Synnyin kuitenkin kätevän äidin tyttäreksi.
Voin vilpittömin mielin ajatella, ettei minulta koskaan puuttunut mitään, ainakaan sellaista, jota kaipasin. Talvella sain pukeutua äidin ompelemiin lämpimiin takkeihin, jopa sisäturkin äitini valmisti vanhasta turkistaan. Kesällä liehuttelin kevyissä nailonmekoissa milloin minkäkin muotivillityksen  koristaessa mekkojani. Aah, vannehelmatkin olivat joskus muodissa.

Äitini piti myös käsitöistä. Milloin kudottiin mökillä kangaspuilla, milloin lauloi kutomakone autotallin nurkassa, eikä puusepän taidotkaan häneltä puuttuneet.
Meillä vitsaillaankin silloin tällöin mummon "pienoista".  Hän nimittäin rakenteli toistuvasti standardikaappien sisustukset uusiksi ja hyllyjen pienoja eli kannakkeita varten säästeltiin milloin mitäkin lauankappaletta ajatuksella, että jos pienoiksi tarvitaan.

Ennen sairastumistaan äiti opetteli vielä pitsin nypläyksen. Virkattujen ja makramesolmittujen pitsien ja pitsiliinojen sekaan alkoi karttua toinen toistaan kauniinpia ja vaikeatekoisempia pikkuliinoja.

Nyt nämä liinat ovat olleet hyllyjeni uumenissa yli 20 vuotta. Välillä niitä käyn läpi. Koskettavaa on varsinkin katsoa keskeneräistä liinaa, joka häneltä on jäänyt lankojen päättelemisvaiheeseen, kesken siksi, että hän ei enää oivaltanut, miten langat pääteltiin.

Olen suunnitellut jos vaikka minkälaista tapaa käyttää näitä taideteoksia. Voisiko käyttää pellavaliinan koristeena, entä kuvateoksena tai vaikkapa tauluna?

Ja yhtenä iltana nappasi  idean Pinterestistä. Taulu!
Kaivoin  äitini pellavakaitaliinan, hain varastosta  vanhan taulun, ostin kirpparilta aterimia ja taulukaupasta kehyksien korjaustarvikkeita.


Palanen historiaa, Naistenpäivän muisto omasta äidistäni.



torstai 3. maaliskuuta 2016

Karitsan maksaa äidin reseptillä ja aurinkoista mökkipäivää








Vihdoinkin kevättalven aurinko paistaa

Mikäs sen mukavampaa mökkipuuhastelua on kuin puusavotta, kun sen vaan voi omien jaksamisiensa ja kykyjensä mukaan tehdä. Välillähän tuo polttopuiden teko meinaa lapasesta karata, ja sillon on  lähdettävä kaupunkikotiin "vuosilomapäiviä" viettämään.



Moottorikelkalla ja vanhalla reellä tukit ajettiin saarelta toiselle


Välillä oli pysähdyttävä vain ihailemaan


Naapurirannassa vene odotti jo kesän tuloa

Meillä on naapurisaarella huippu ihanat naapurit. Vuosien saatossa olemme oppineet pitämään toisistamme huolta. Täältä saamme tehtyä polttopuumme, vastavuoroisesti mies käy nikkaroimassa heillä korjauspuuhissa.Ja mukavia kesähetkiä on nautittu ruuan ja rakovalkean äärellä.


Talitiaisetkin virittelivät tityytänsä mäntyjen latvuksissa.

Mikäs sen parempaa kuin luonto, mökki ja hyvä ruoka. Tällä kertaa lautasemme täyttyivät karitsamaksapihveillä.
Äidilläni oli oiva maksakastikeohje, jonka päätin nyt toteuttaa.

Maksapihvit AP:n tapaan

Karitsan maksaa 
Suolaa
Mustapippuria

Kastike
N. 2 dl lihalientä
Perinteistä Koskenlaskijajuustoa, itse käytän tähän annokseen n. 2/3 osa pakettia
Loraus kermaa
Viherpippuria 

Tee kastike ensin. Sulata maustamaton Koskenlaskijaköntsä lihaliemeen. Olen joskus kokeillut valmiiksi maustetulla viherpippurijuustolla. Mielestäni tulos on hiukan liian kiprakka ja hävittää maksan makua. Kun juusto on sulanut lorauta kerma ja murskatut viherpippurit sekaan. Jos kastike on liian löysää, voi sen suurustaa esim. Maizenalla. Jätä kastike hautumaan.
Paista ohueksi leikatut maksaviipaleet nopeasti voissa valurautapannulla. Käytän paistamiséen voita ja rypsiöljyä. Ennen maksapihvien paistamista ripottelen pannulle sulaneen voin päälle suolaa ja mustapippuria. Karitsan maksapihvit ovat pieniä, ja kun ne leikkaa ohueksi, riittää n. 20 sek paisto per puoli. 
Ja sipuliset ihmiset lisäävät ohjeeseensa paistetun sipulin.
Mökkioloissa nostelin pihvit kastikkeen sekaan, tarkistin maun ja syötiin heti uunissa kevyesti  paahdettujen bataatti- ja porkkanalohkojen kanssa. Oivan lisän antoivat myös rosmariinilla maustetut keitetyt punajuuret, salaattia toki unohtamatta.


Raskas ruoka maistuu raskaan työpäivän jälkeen
 ja antaa energiaa seuraavalle päivälle.


Illan suussa kuuri alkoi jo täyttyä ja päästiin mökkisaunan lauteille.

Nautinnollisia puuhastelupäiviä viikonlopulle!