KAMALANSAAREN KÖRTSIKKÄ

Edellisessä blogissani mainitsin Juhannuksen aikaan nautiskelluista hyvistä aterioistamme.
Tässä ohje savustetusta naudan sisäfileestä, joka on meillä vuosien saatossa ristitty Kamalansaaren körtsikäksi.  Kokeilu alkoi aikoinaan siitä, kun työskentelin hotelli- ja ravintola-alalla, toki vain toimistossa. Luontainen uteliaisuuteni ruuan valmistukseen ja erilaisiin makuihin, joita  ravintolamme keittiö valmisti, sai aina tarttumaan uusiin hyviin makuelämyksiin. Yksi keittiön erikoisuus oli savustettu naudan sisäfile. Ei muuta kuin kokeilemaan mökin savustamossa. Onnistuihan se muutaman yrityksen jälkeen. Voin vakuuttaa, että tämä ruoka on loistava makuelämys.  Ei jättänyt Juhannuksena kylmäksi vävyämmekään, vakkka hän ei erityisemmin ole lihan syöjä.

KAMALANSAAREN KÖRTSIKKÄ
N. 1, 5 kg sisäfile, poista kalvot ja rasvat.
Laita file kokonaisena marinaadini
Teen itse seuraavanlaisen marinaadin
1, 5 dl öljyä
1, 5 dl mustaviinimarjamehua
1/2 dl soijaa
2 tl suolaa, 2tl mustaapippuria
Yrttejä maun mukaan (rosmariinia, basiliikkaa, timjamia ja tänä kesänä hullaannuin lipstikkaan)
Valkosipulia voi laittaa ja chiliä, joskus lisään lorauksen ketsuppia ja vahvaa sinappia. Makustella voi marinaadia kunhan sen hyvin sekoittaa. Pääasia, että marinaadi on melko vahvaa, jotta se maistuu savustuksenkin läpi.
Tähän file muhimaan mielellään seuraavaan päivään.
Meillä on iso savustuspönttö. Joten tarkkoja savustusohjeita en pysty antamaan.
Mies kuumentaa pöntön hyvin kuumaksi ja antaa tulen vähän hiipua. Sitten file savustukseen. Puruina lepän lastuja ja muutama pikkuoksa katajaa. Kansi kiinni ja 20 min. Huom. liha pitäänolla kuumassa pöntössä aliksi,  jotta lihan pinta naksahtaa kiinni, eikä liha pääse kuivumaan.Sitten tulinsaa hiljaa hiipua. Melko tummapintainen file nostetaan alumiinifolion sisäänbtekeentymäänn15 minuutiksi.
Juhannuksena lisukkeena olivat korvasienimuhennus, uudet perunat ja vihreä salaatti.

YSTÄVYYTTÄ JA YHTEISTYÖTÄ

Juhannus tuli ja meni. Pitkästä aikaa vietimme Jussia koko pikkusukumme voimin, nuorempaa lapsenlasta lukuunottamatta. Joukossa oli kaksi ensikertalaistakin. Lapsen versio 1 miesystävä ja lapsenlapsen versio 1 tyttöystävä. Mukavaa oli, ilmat lämpöisiä kuin lehmän maito. Hyvää ruokaa tehtiin ja sopivasti juotiinkin. Telttakylä (2 telttaa) oli pohjoisterritorialla ja kahdella olikin veneensä majoituspaikkana.

Kun arki koitti, porukka hävisi yksi toisensa jälkeen.
Sen jälkeen seurasi  jo perinteeksi käynyt naapurisaarelaisten vierailu. Yhdeksän henkeä pelmahti saareen auringonlaskua katsomaan, skumpan ja mansikoiden kera. Siinä yön tummuessa tehtiin keskenämme loistava diili. Naapurissa oli isännän veli vierailemassa. Hän puhkui intoa tehdä jotain hyödyllistä. Toisaalta tarkkana miehenä varmaan huomasi vähän rempallaan olevia paikkojamme, ja kun tiesi meidän kesäisen kehnon kunnon, tarjoutui apuun. Vieras tuli muutamaksi tunniksi töihin ja meidän mies vie vastaavasti kolme poikaa illalla kalaan. Naapurin miehet eivät ole innokkaita kalastajia, niinpä meidän mies on pikkupoikien idoli tässä suhteessa. Diili tehtiin.  Seuraavan päivän helteessä istuttiin (mies ja minä) herraskaisena partsilla ja katseltiin kun renkimme paiski töitä.

Toki leivoin pikkupoikien hartaan pyynnön ja kehujen innoittamana naapureille viemisiksi kasan voisilmäpullia ja mustikkapiirakkaa. Toimeliaan päivän iltana vastaavasti istuimme naapurisaaren tulilla, mukavia haastellen, vankan ystävyyden tunnelmissa. Kerrottakoon, että naapurisaarelaiset eivät ole kuin muutaman vuoden vanhempia kuin omat lapsemme. Silti olemme hyviä kavereita, aikaisemmin mies kävi heitä auttamassa käytännön asioissa nyt osat pikkuhiljaa vaihtuvat.  He tarjoavat apuansa meille. Tätä arvostamme, ystävyyttä ja yhteistyötä kun lähekkäin ollaan.

Tätä ihailimme

Näissä tunnelmissa sitten seuraavana iltana kotiuduttiin.

JUHANNUSVALMISTELUJA

Nyt meillä mökillä tuoksuu jo puhtaus. Aah, tänä aamuna noustiin miehen kanssa pirteänä jo aamu seitsemältä. No lähes kaksi tuntiahan siinä menee, kun valmistautuu päivän hommiin,  aikaista kuitenkin, kun kello yhdeksältä  olivat kaikki tekstiilit ulkona tuulettumassa. Sitten vain imurin kimppuun ja hämähäkin seittiä taas jahtaamaan. Ei pidä ihmetellä, että olemmeko koko alkukesän viettäneet mökkielämää hämähäkkiseittien kanssa samassa huushollissa. Emme ihan, mutta tuo huhtikuinen jalkaleikkaus esti suuremmilta seinä- ja kattoriehumisilta. Nyt siis toimeksi, kaikki huonekalut keskelle lattiaa ja seinien kimppuun. Sen jälkeen olivat vuorossa takat. Tuhkat ämpäriin, takkojen imurointi ja lasiluukkujen pesu. Kiitos, sen ihmisen, joka on keksnyt hyvän keinon nokeentuneiden lasiluukkujen pesuun, märällä tuhkalla pyyhkimisen ja sen jälkeen huolellisen kuivaamisen sekä kiillottamisen. Tämän jälkeen olikin sitten vuorossa lattioiden imurointi ja pyyhkiminen. Jälkeä syntyi, useampi tunti vierähti, mutta nyt on puhdasta.

 Tuo oikealla häämöttävä valkoinen hökötys on ulkokaluste, uusi kiikkutuolini. On vain niin vietävän mukava, oman ruumiini mallinen, tuoli istua, että roudaan sen välillä sisätiloihinkin

Kiiltäväthän ne vanhatkin lattiat

Mikäs sen mukavampaa onkaan kuin ruveta puhtoseen keittiöön leipomaan. Ai siis sotkemaan uudestaan paikkoja. Ei toki,  leipomismuruset saa hyvin pyyhkäistyä pois. Joten, nyt tuoksuu puhtaus ja ihanat pikkuleivät. Ensin tein amerikkalaisia cookiesia, valkosuklaalla ja tummalla suklaalla höystettynä. Syntisen hyviä!

Valkosuklaa cookies

225 g huoneenlämpöistä voita

1 dl ruoko- tai fariinisokeria (itse laitoin ruokosokeria kun fariinit olivat kivettyneet kovaksi talven aikana)
1 dl valkoista sokeria

nämä vatkataan vaahdoksi

2 kananmunaa yksitellen voivaahtoon vatkaten

5, 5 dl vehnäjauhoja

1, 5 tl leivinjauhetta pyöräytetää joukkoon

Lopuksi nostellaan rouheaksi rouhittu valkosuklaa n. 200 g taikinaan.
Laitan useasti vielä noin 100 g tummaa suklaata joukkoon makua antamaan

Lusikalla isohkoja kökköjä pellille harvakseltaan (omalle pellilleni menee 16 kpl) ja sitten uuniin, himppa vajaa 200 º astetta ja 15 min.

Eikä malttaisi jäähdyttää!

Kun Juhannuksen viettäjiä saarellemme tulee näköjään useampiakin, itse asiassa meitä taitaa olla kolme polvea miehineen ja naisineen. Kun vielä naapurisaaren  rouvakin tilasi Juhannusleivonnaisia, päätin tehdä vielä italialaisia mantelikorppuja cantuccuneja.

Mantelikorput eli Cantuccinit
5 dl vehnäjauhoja
2, 5 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl kokonaisia manteleita
3 kananmunaa
Mantelilikööriä, itse käytän kanelia tai sitruunan kuorta, en niin  tykkää viinaksista leivonnaisissa

Kuivat aineet sekaisin, kananmunat joukkoon. Vaivataan taikinaksi. Muotoillaan kaksi pitkää n. 4 cm leveitä pötköjä. Pötköt uuniin 200º ja 25 min. Annetaan jäähtyä ja leikataan 1, 5 cm paksuisiksi viipaleiksi, jotka kuivatetaan uunissa korpuiksi, noin 180 º ja 15 min. Eivät niin  kivikovia tartte olla, korput kuivuvat itseksensäkin  jos vain syöjiltä kerkeävät.

VAIHTELU PIRISTÄÄ

Kun tässä on koko kevään ja alkukesän parannellut itseänsä, toiminut pienimuotoisesti omaishoitajana, ollut emännöitsijänä, leipurina ja kutojana, pieni poikkeama normaalista arjesta tuntui tosi virkistävältä.
Pikkuminiällä oli eilen pääsykokeet Helsingissä, niinpä tarjouduin kuskiksi nuorille tälle reissulle. Läksimme aamuvarhain klo 6.00 lapsenlapsi ykkönen ja hänen tyttöystävänsä ajelemaan kohti pääkaupunkia. Pikkuminiän saatoimme pääsykokeisiin. Aah, ja monta tuntia kiireetön sekä ohjelmoimatonta aikaa, vain olla. Ja kun maalainen olen,  periferiasta kotoisin ja siellä asuen, tulkoon lueteltua osa retkikohteistamme, siis niistä niin arkisista paikoista, jotka tämän virkistyneen mielenkin aikaan sai. Ensin katsastimme tyttäremme versio 1:n (lapsenlapsen äidin) kodin Espoon Kilossa. Sitten ajaa hurautimme Jumboon, pääsääntöisesti urheiluliikkeitä kiertämään (lapsenlapsen riemuksi). Sushia syötiin lounaaksi (lapsenlapsen eka kokemus) ja ne hyväksi havaittiin. Välillä haettiin pikkuminiä Meikusta ja kiireellä kohti uusia ostoskohteita Hertsikkaan. Ympäristöajelun jälkeen kahville Hietsuun ja sitten olikin aikani erkaantua omille menoilleni. Tapasin entiset kolleegani  skumpan äärellä ja laadimme kesätapaamisohjelman.
Vihon viimeiseksi retkikohteeksi olin valinnut Vantaan Ilolan lapseni versio 2:n kodin.
Tiukka päivä, ilta kello 10.00 ja 500 km takana, väsyneenä ja virkistyneenä kotia.
Tänä aamuna uusi kotirumba päälle ja ennen kahdeksaa jo taipaleelle Aune-veneen laskuoperaatioon. En toki laskuhommissa ollut mukana mutta autokuskina ja huoltojoukkueessa, toki vain ainoana. Ja satoikuin saavista kaatamalla. Onneksi mies ja lapsenlapsi eivät olleet sokerista.
Nyt Aune kelluu tuulessa ja sateessa viime talven korkean veden ja jäiden runtelemassa laiturissa. Kuitenkin oikeammassa elementissä kuin varastossa sisällä, ihan oikeasti järvessä, odottaen kesän mukavia venematkoja.
Kun tässä blogissani on  niin  paljon näitä terveyteen liittyviä kirjoitelmia niin tulkoon sekin mainittua, että perjantaina menee mies leikkaukseen, jolloin häneltä poistetaan äänihuulten päällä ja alempana kurkussa olevat kaksi, todennäköisesti polyyppia. Hyvä taas näin, saadaan kurkkukin  kuntoon ja ääni kirkkaammaksi.

LEIVONTATERAPIAA

Tänään oli mm. leivontapäivä. Ehkä kuulostaa hiukan omituiselta harrastukselta näin kuumalla. No, ovet ja ikkunat auki, niin ilmahan kiertää. Mellä on naapurisaaren rouvan kanssa yhteistyö- ja avunantosopimus. Minä leivon heille tarvittaessa, ja naapuri kerää minulle mustikat ja puolukat. Vuosia tämä järjestely on toiminut, toivottavasti vielä vuosiakin eteenpäin.
Olen ihastunut Anna-Leena Härkösen pullaohjeeseen, Vähän helvetin hyvä pulla -resepti toimii. Useammat pullat tällä ohjeelle väännettyäni, olen pikkuisen mukaellut Härkösen ohjetta. Alkuperäisessä ohjeessa ei ole suolaa, eikä kardemumma, lisään kumpaakin. Mantelijauhoja laitan desin sijasta kaksi ja rasvaa hiukkasen vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Rasva ehdottomasti on oltava voita. Tästä taikinasta vaan sitten leipomaan voisilmäpullia, joissa taikinan kuohkeus tulee parhaiten esiin. Samaa taikinaa käytän kyllä korvapuusteihin ja piirakkapohjiin.
No nii  siis naapurin rouvalle kasa pieniä kauniita voisilmäpullia, pellillinen lihapiirakkaa, pyöreä vuoka mustikkapiirakkaa ja pari kourallista mantelipikkuleipiä. Toivottavasti maistuvat varsinkin heidän saksalaisille vierailleen.  On varmaan vieraillakin ihmettelenistä kun tulevat tänne pohjolan perukoille tällaiseen helteeseen. Olivat kuulema kotimasta lähtiessään laittaneet viestiä, että heillä on ollut niin kylmää kuin marraskuussa. Tasan eivät käy onnen lahjat.
Tänään jouduin käymään myös kaupungissa, vesijohdosta puuttui osa, eilä sitä tietty kyläkaupasta löytynyt. Kaupunkikäynti sopi minulle oikein hyvin. Kävin samalla kesäkukka- ja yrttiostoksilla. Kun tässä pikkuhiljaa saa noita kasviansakin viriteltyä meidän erilaisille rikkimäisille laitureille, laittelempa kuvia. Ainakin menneinä vuosina ovat salaatit, mtomaatitnjabyrtit kukoistaneet ja tuottanet runsaasti satoa. Mieskin innostui pikkukasvihuoneiden tekemiseen viime  vuoden runsasta satoa muistelllessaan. Nyt minihuoneissa kasvavat tomaatit, paprikat ja kasvihuonekurkku. Toivottavasti kesä on suotuisa näille viljelmille. Muiden vuosien tapaan en aio ämpäriperunaa istuttaa. Eikö sitä pidäkin vuoroviljelyä harrastaa.

8

HELTEISTÄ SUNNUNTAITA

Eilen vietettiin sisareni pojan pojan lakkiaisia. Mukavaa pitkästä aikaa oli olla pikkujuhlissa paitsi.... mies ei pysynytkään juuri tänä aamuna pystyssä vaan asentohuimaus ravisteli häntä jo aamusta lähtien. Toinen vävyistä ei päässyt kiireiltänsä mukaan ja nuorempi lapsenlapsi kieltäityi tapansa mukaan "ärsyttävistä pippaloista". No, muuten porukkamme olikin kasassa ja pikkuminiämmekin oli eka kertaa remmissä. Sekin oli kivaa.
Illalla sitten mieskin sen verran  tokeni, jotta päästiin tänne saaren vilpoisuuteen lauantai-iltaa viettämään. Kanssamme koko viikonlopun oli myön nuorin painos lapsistamme (sitä varsinaista satsia). Saunoimme ja maistelimme laadukasta portviiniä kera loistavan sinihomejuuston. Ja lämmintä ja aurinkoa riitti pitkälle myöhäiltaan saakka.
Sunnuntaitahan meillä ei kunnioiteta, mökkinaapurikin siitä on joskus huomautellut. Niinpä kun kellon viisarit osoittivat aamuyhdeksää, isä ja tytär komusivat talon alle vesijohtoliitäntää korjaamaan. Yhteistyössä tulostakin  syntyi, joten koko kevään toimitammomana ollut ulkokeittiön vesihanasta alkoi lloisesti virrata vesi. Merkittävä helpotus kesätiskaamiseen. Saunan pesun, pakasteen tyhjentämisen ja sulattamisen  jälkeen päästiin sitten pyhäpäivääkin viettämään.
Oikeastaan miksi kirjoitan, haluan laittaa muistiin taivaallisen lampaanripsiohjeeni. Näitä grilliherkkuja tehdessäni yhdistelin monia reseptejä, joita lukaisin netin nomila sivuilta.
Ensin tein BBQ-kastikkeen.
1/2 L sokeroitua coca colaa
n. 3 rkl tomaattibyrettä
Worhesterkastiketta saman verran
suolaa, pippuria, rosmariinia ja sipulia ( ne, jotka sietävät) sipulihakkelusta
pieniksi palasaksi hakattu chilipalko, josta siemenet ovat poistettu.
Tätä keittelin niin kauan, että seos sakeni. Tarkistin maun ja lisäsi  vähän ruokosokeria.
Sitten lampaan kimppuun.
n. 1 1/2 kiloa lampaan kylkiriviä, siis sitä läskistä joidenkin mielestä inhottavan näköisiä.
Keitin näitä kylkirivipalasia pari tuntia vahvasti maustetussa vedessä
Eli kattilaan keittojuureksia, suolaa, pippuria, chiliä, laakerinlehtiä ja rosmariinia.
Siis pariksi tunniksi kiehumaan.
Annoin kylkipalojen jäähtyä liemessänsä. Sitten  lihat liemestä pois ja sivelin ne bbq-kastikkeelle ylt'ympäri ja sitten vain nopea kuuma grillaus, jolloin pinta saa kauniin rapsakan, glaseeratun pinnan. Nautimme ripsit kesäkurpitsa-paprikahöystön ja salaatin kanssa. Kun on laadukasta lampaanlihaa, saa huonommastakin ruhon osasta herkullisen sunnuntaiaterian.
Ja huom! Keitinliemen pinnalta poistin jähmettyneen rasvan ja laitoin lihaliemen pakkaseen odottelemaan myöhempää käyttöä vaikkapa kaalikeiton liemenä.
Ja arvatkaapa mitä, tämä tyttäremme versio 2, lupasi tulla ensi viikonloppunakin talkoisiin kanssamme tänne mökille... oikeesti suomeksi, auttamaan tällä hetkellä raihnasia vanhempiaan. Taas on ilonaiheita arjessamme.