PÄÄSIÄISMUISTELUITA RUUAN YMPÄRILLÄ

En niin kauhiasti ole koskaan pääsiäisestä innostunut. Mistä lie johtuunee. Muistelen monia takaiskuja, jotka oleellisesti pääsiäiseemme ovat liittyneet. Ei isompia, kuin homehtunut rairuoho, syömätön pasha ja mämmi, eivät ne kellekään kelvanneet .

Lampaan viulu on kyllä joukoillemme aina maistunt, varsinkin rosmariinin, anjovisfileiden ja valkosipulin mössöllä hunnutettuna. Eräänäkin pääsiäisenä lammaspaisti oli yöaikaan hävinnyt jälkikasvun suihin niin, että luut olivat jäljellä. Onneksi lammasta on meillä aina paljon, kiitos Putkisalon kartanon hyvän karitsan lihatuotannon.
Nälkäiset on aina ruokittava, olkoon mottomme, niin  myös tänäkin pääsiäisenä.

Yksi parhaista muistoista on  ystävien kanssa Lapissa vietetty pääsiäinen joskus 90-luvun puolessa välissä. Olimme vuokranneet Leviltä mökin viikoksi. Meitä oli isohko porukka kaksi perhettä jälkikasvuineen ja kaikki kulinaristeja. Pakkasimme jo etelästä mukaamme ison karitsan viulun pääsiäisherkuttelua varten.

Perillä odotti shokki,  majapaikassamme ei ollut uunia, liesitaso kyllä, mutta uuni puuttui. Luovuus on välillä huipussaan; maustoimme paistin perinteisillä mausteillamme ja pakkasimme ystävättäreni kanssa viulun ensin folioon ja sitten paksuihin märkiin sanomalehtikääreisiin tiukkaan, isoon pakettiin. Onneksi oli takka, joten takkaan tuli ja märkä paketti takanreunalle lähelle tulta hautumaan.
Koko päivä siinä meni paistipakettia pyöritellessä ja takkaan pökköä lisäten. Illalla olikin sitten pöydässämme mehevän herkullinen lammaspaisti maukkaine lisukkeineen.
Nämä ovat sellaisia onnistumiskokemuksia, kotka nousevat ajoittain mieleen ja saavat suupielet kohoamaan.

Jotain tunnelmaa yritin tänäkin pääsiäisenä viritellä. Parvekkeen oksanhangassa riippuu munakoristeita, ei toki keltaisia, vaan valkoisia mustilla koristeilla, erilaisia kuitenkin kuin jouluna.

Kovastikin rupsahtaneet valkoiset tulppaanit piristyivät ihmeesti kylmäkylvyssä parvekkeella, varret leikattuina.

Rouva Raadelman ohjeilla tehdyt briossit ja pienet kylmäsavulohikupposet maistuivat kiirastorstaina iltapalalla.

Isot karitsan paistikiekot muhivat padassa pitkään ja hartaasti.

Mausteeksi karitsanpata sai tuoretta minttua ja kermaan sekoitettua minttuhyytelöä sekä takuuvarmaa maustettani, anjovispurskaa.

Kun ei meillä pashaa syödä, korvattin perinnejälkkäri kermarahkalla, johon pääsiäisen makua toi appelsiinimarmeladi, mantelirouhe ja Amaretto-likööri.

No, kohtahan on Vappu ja vappuherkut ja sitten mässäilläänkin juhannusruokia, eikä kovin pitkään tartte odottaa tulevaa jouluakaan.