Joulukuun alun vierailuista, ystävien luokse Inarin Ukonkärven rantamaisemiin, on tullut tapamme jo useamman vuoden ajan, paeta näitä etelän useasti toistuvia lumettomia päiviä. Pitkä on taival, mutta vaivansa väärtti.
Sininen hetki lumoaa ja rauhoittaa perille päästyämme.
Kaamosaika on parasta Lapin aikaa mielestäni.
Ennen kuin Inariin päästään, kertyy kyllä kokemuksia matkan varrelta laidasta laitaan. Jospa kuitenkin jätän tarkemmin kuvaamatta ruokakokemuksen Kuusamon Martinassa, jossa pyynnöstäni huolimatta sipulia rönsyili lisäkevihanneksissa. Medium miinuksena tilaamani perinteinen pippuripihvi olikin täysin raaka vain ohut harmaa paistokerros fileen päällä oli pyöritelty mustapippurirouheessa.
Paikallaan ovat siis vain positiiviset kokemukset.
Kohti Kemijärveä
kun vielä auringon kajo kirkasti taivaanrantaa
Kemijärvellä
Sodankyläkin on talvimaisemissa parhaimmillaan
Sodankylässä on pettämätön ravintola,
Päivin kammari
Tällä kertaa herkuttelin yksinkertaisen ja niin maistuvan lohilounaan.
Tankavaarassa päiväkahvilla kurkistimme
kullan huuhdonnan saloihin sisätiloissa,
Käynnissä oli näköjään jonkunlainen kilpailu
Matkapäivän toisena iltana avasimme majapaikkamme uksen.
Illan rauha laskeutuu yllemme
Nautitaan ja parannetaan maailmaa
Ja vielä, Inarin Kultahovi, monessakin televisio-ohjelmassa ollut, ravintola on yksi Suomen ykkösistä. Itsenäisyyspäivänä herkuttelimme pitkän kaavan mukaan; graavia siikaa kera siikamoussen ja muikunmädin, murean mureaa poron vasan maksaa sekä kunnon espressoa.
Näissä maisemissa päästiinkin joulutunnelmiin
Joulun odotuksen iloja kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti