Siikaa ja Isänpäivää

Sade piiskaa ikkunoita välillä räntälökeröinä, välillä silkkana vetenä. Harmittaa kun juuri pesetin ikkunat kalliilla rahalla. Ehkä ensi kerralla vetelen vain sälekaihtimia alemmas. Minkäs teet. Onko tässä nyt niin järkeä olla täällä kaupungissa? Tätä kyselee maalaismainen ihminen kaupunkikodin pöydän ääressä. Yksi sama missä sadetta pitelee, vai kuinka? Jos kuitenkin pienen positiivisen ajatuksen suon tälle asumismuodolle, on tietty tuo huussireissun poisjääminen. Vesiklosettia kun ei mökille saa ja sisävessakin on siinä ja siinä, vaikka ulosteet kuinka pakastaisikin.

Sukkien kutomisen lisäksi on intohimoni ruuan laittoon säilynyt. Ei myöskään ole hävinnyt ruoan nauttiminen. Ainoa mikä harmittaa on nuo liian lyhyet mittanauhat, joilla vyötärön ympärystä mitataan.

Kuten olen kertonut, kalaa sataa meidän laariin varsinkin näin syksyisin muhkeita määriä. Ei tarvitse satovahinkokorvausta hakea.

Näitä siian vonkaleitakin mies laski lokakuun aikana verkoissa olevan

64 kpl

Ensi syksynä harkitsen kalakaupan perustamista, talvihan on aikaa tutustua Eviran ja EU:n vaatimuksiin.

Jos on siikaa on siian mätiä ja kun on muikkuja ja muikunkin mätiä.

Kiitän taas Eskimoa köyhän miehen umpiopakkauksen kehittämisestä (en tosiaan tiedä, ovatko kehittäneet, heidän verkkokaupasta saa kuitenkin ostettua, ei mainos).

Pakasteet ovat nyt pullollaan kaloja, mätiä sieniä ja yrttejä. Näillä talvi pärjätäänkin. Vähän pottua ja kasviksia lisäksi, kyllä kelpaa herkutella.

Kun tuota kalaa on mielin määrin, tekee mieli kokeilla ia tehdä jos jonkinlaisia ruokia.

Siika on erinomainen kala hyvin pelkistettynä. Näin sen mieto maku ei huku erilaisiin mausteisiin. Mantelikuorrutettu paistettu siikafile on lempparimme.

Nyt kuitenkin päätin kokeilla uunisiikaa pestolla ja parmesaanilla kuorrutettuna.

Toki näin siian hienostunut aromi hävisi, mutta näillä lisukkeilla kala toi erilaisia ja uusia makunutintoja ruokailuumme.

Tähän maukkaaseen kalagratiinin käytin neljä pikkufilettä siikaa, joihin ripottelin kevysti mustapippuria pintaan. Pakasteessani oli kesäistä itse tehtyä basiliikka porkkananaattipestoa, jonka levitin ohuelti siikafileiden päälle. Gratiinin laitoin n. 150 g parmesaanijuustoa ja 1,5 bl kermaa sekä hiukan kurkkumaa. Seoksen kaadoin fileiden päälle ja vuoka uuniin 200 ° ja noin 20 min.

Teen tätä toisenkin kerran, oli se sen verran maukasta. Niin hätä oli syömään, että lautaskuvakin jäi ottamatta, ehkä ensi kerralla sitten.

Uskon, että tämä makuyhdistelmä toimii haukifileilläkin.

Iltapäivä hämärtyy ja vesi piiskaa edelleen ikkunoita. Pitää siirtyä tuonne neuloksien ääreen, ettei "urakka kuse", niinkuin mieheni sanoo.

Mainos kuva loppuun, eikä muuta kuin

Hyvää uutta marraskuun viikkoa!