Joulun mentyä - ennen uuden vuoden alkua

Vuoden viimeinen päivä - tämän vuosiluvun päätöskirjaukseni.

Päätän vuoden pitkästä aikaa ruokajututuilla. Kolme viimeistä vuotta on hurahtanut neuleiden parissa, ei toki ruokanautintoja ole unohdettu. Vähemmälle on tämä harrastus jäänyt. Joinakin kertoina on jopa arkiruu'an teko tympäissyt.

Palaan joulun aikaan. Jouluun sisältyi tänä vuonna mielestäni monta pyhäpäivää, päivää jolloin sai viettää vähintäänkin pikkujoulua, meidän perheessä ainakin.

Joulun vietto alkoi lauantaina jo 22.12. jolloin lapsenlapsi I tuli perheineen lahjoja saamaan ja antamaan. Pikkumies purki joulupaketista mm. ensimmäiset suksensa. Joulupäivänä sitten ihailimme videokuvasta hiihtoharjoituksia.

Eikä ilman villasukkalahjaa jouluna selviä.

Ryhmä Hau -sukat tein

 Pinterestistä löytämäni kuvan mukaan

Pieni liikutuksen kyynel vierähti,

kun avasimme miehen kanssa omat pakettimme.

Kiitos ihanasta lahjasta koko perheelle
ja ennen kaikkea idean äidille!

Mutta ruokiin. Lauantaina herkuttelimme marraskuun alkupäivina saamastamme isosta taimenesta, ihan täysi mittaisesta, 64 cm pitkä pötkäle.

Hyvin oli reilun kuukauden pakasteessa tiukassa paketissa säilynyt.

Paras kala mielestäni on kokonainen kala, joten taimenkin päätyi kokonaisena uuniin.

Luonnon kala on kasvatettua kalaa huomattavasti kuivempi,
 vaikka lohikala onkin,
joten voissa en säästellyt.

Taimenen täytin "mössöllä", jossa oli n 100 g huoneenlämpöistä voita, sitruunan raastettu kuori ja mehu,  vajaa desi mantelijauhoa, pakastetuoretta rosmariinia ja tuoretta timjamia, mustapippuria ja suolaa. Toisen sitruunan viipaloin kalan sisään ja päälle.

Taimen muhi uunissa 125 °, kunnes mittari osoitte 60° sisälämpötilaa.

Tämä kala on niin herkullinen, ettei muuta kaipaa rinnallensa. Me nautiskeltiin juuressoseen ja vihreän salaatin kera.

Mies toimi kalanleikkaajana ja lapsenlapsi opasti.

Itsetehdyt silakka- ja sillisäilykkeet kuuluvat
perinteiseen joulupöytäämme.

Lähes joka vuosi kokeilen yhtä uutta reseptiä. Päämajakaupungissa kun asutaan, teintänä vuonna Marskin silakoita. Näitä täytyy tehdä uudelleen.
Marskin silakat syntyivät yön yli etikkaliemessä, puolet etikkaa puolet vettä liotetuista kalafileistä. Alkuperäisen ohjeen mukaan silakat käännellään rullalle. Nyt fileet olivat niin isoja, ettei rullaus onnistunut, joten leikkasin ne pituussuuntaan kahtia. Fileet ladottiin kerroksittain mausteseoksen kanssa. Seokseen käytin ohjeen mukaan suolaa, musta- ja valkopippurirouhetta, sokeria, punasipulia ja tilliä. Mitään nestettä ei tarvinnut lisätä vaan neste kertyi seisottamisen aikana purkkiin.

Viimeisiä syötiin miehen kanssa vielä eilen,

 joten hyvin säilyivät.

Varsinaista joulua vietettiin lapsenlapsi kakkosen ja hänen tyttöystävänsä kanssa.
Jouluaaton perinteisen kalapöydän antimien jälkeen syötiin joulumausteissa pitkään haudutettua karitsaa. Karitsan kiekkopalat muhivat yön yli mausteliemessä uunissa miedolla lämmöllä. Haudutusliemessä oli 1,5 dl portviiniä, tuoretta rosmariiniä ja tinjamia, molempia runsaasti, tähtianista, kanelitanko ja inkivääriä, suolaa ja mustapippuria. Lopuksi vettä päälle niin, että lihat peittyivät. Pata oli 100° noin 12h. Sen jälkeen poistin lihat liemestä ja keitin liemen kasaan suurustin ja lorautin kermaa.

Kyllä maistui itse kullekin.

Eikä jälkiruokiakaan unohdettu, ehkä niistä tarkemmin myöhemmin.

Jälkiruokarepertuaari koostui mm. sherryllä kostutetulla tiikerikakun palasella vaniljakermavaahdon kera, piparimoussella ja kirsikkahillolla. Niin ja joku kerta ei enää jälkiruoka mahtunut ylensyönneiden vatsaan.

Makuuhuoneen ikkunasta avautuu

tämä niin monasti kuvaamani maisema.

Sen värit ja tunnelma vaihtuu lähes päivittäin.

Tämä on Mikkelin maamerkki, Naisvuori ja sen vanha vesitorni.

Vain muutaman kävelyaskeleen päässä kodistamme

valmistuu keskussairaalan laajennusosa, jonka

seiniä koristaa mielettömän hienot lasiseinätaideteokset.
Tätäkin kohdetta kannattaa välillä käydä ihailemassa ja kuvaamassa.

Näissä tunnelmissa vuosi vaihtuu. Myrskyä ja lumisadetta on luvattu, toivottavasti rakettimeri näkyy tuosta Naisvuorelta.

Uuten vuoteen lähden yrittäen toteuttaa 95-vuotiaan naisen neuvoa; 

"Kun tavoittelet unelmaasi, älä kuuntele niitä, jotka sanovat  - ei onnistu."

Tällä ajatuksella

Onnellista vuotta 2019 kaikille!

- Varpu -