MUIKKUJA JA MUUTA MUKAVAA

Kiirettä pittää - elokuukin vaihtuu jo syyskuuksi. Ihanaa ovat illan pimeydet, kynttilät ja valaistu saari. Kunpa saisi kaikki vain tallennettua ja näitä postauksia tehtyä. No nyt ollaan "pakkomajoituksessa" kaupunkikodissa ja vatsa täynnä paikallisen Rosson yllättävänkin hyvää pizzaa.  Ja täällähän on aikaa kirjoitella ja muistella kulunutta kuukautta.

Kesä on hellinnyt meitä helteiden lisäksi muikuilla. Mies kun on innokas kalastaja, meinaa välillä hukkua tuohon muikkupaljouteen. Itse olenkin jo rajoittanut syöntiä ja yrittänyt pitää muutenkin näppini erossa koko show'sta.

Pari päivää sitten innostui kuitenkintekemään perinteistä patakukkoa.

Leikkasin saksilla tasakokoisista muikuista päät ja pyrstöt pois

Ladoin kerroksittain pataan muikkuja, pekonipaloja, suolaa ja muutaman kokonaisen maustepippurin.

Padan kanneksi tein ruistaikinakannen

Sitten uuniin, ensin 45 min 200º, sen jälkeen alensin lämmön 100 º ja annoin hautua 5 tuntia. Patakukko sai hiljalleen kuhia vielä reilun tunnin uunin jälkilämmössä.

MUTTA, MUTTA, VALMIISTA MUIKKUPADASTA EN SITTEN KERENNYTKÄÄN OTTAA KUVAA.  Salamana se hupeni syöjien suuhun. Hhm, ittellenikin maistui.

Ja sitten on nää kanttarellit. 

Lopultakin kun meidän Suomeen saatiin sadetta, alkoivat kanttarellit putkahdella maan uumenista. Ja mikä onkaan hellyttävin näky, kun pienet keltaiset napit ilmestyvät laajoina rykelminä metsämaisemaan.

Meidän pikkuperheen herkkuhetkiin kuuluvat marinoidut pikkukanttikset seuraavaan tapaan.

MARINOIDUT KANTTARELLIT

Kanttarelleja reilu litra

1 dl vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl sokeria

0, 5 tl suolaa

5 neilikkaa

1 kanelitanko

vähän muskottia

Kiehuvaan marinaadiin lisätään kanttarellit ja annetaan hiljalleen porista 20 min. Purkitetaan ja maltetaan jäähdyttää kylmäksi. Herkutellaan hyvän liharuuan kanssa.

Käsistä nämä viedään.

Ruukkupuutarhakin kukoistaa lämpimien päivien ja sateiden jäljiltä. Tosin muutamat rajut ukkosmyrskyt runtelivat kesäkukkaset viherkasveiksi. Eikä sekään pahemmin haittaa. Karulle saarelle vihreä väri tuo jo vehreyttä. 

Nyt syyskuun alkaessa kaivelen kuoppia ruukussa kasvaville perennoille. Saas nähdä selviävätkö talven. Tomaatteja kypsyy mukavaan tahtiin. Yllätyävintä on, että päärynätomaatti oli tänä nuonna satoisin lajike. No, enpä ole sitä muina vuosina kokeilkutkaan, joten siksikin se ilahdutti kasvattajansa. Keltainen luumutomaatti on meidän tomaateista makein. Kasvihuonekurkkuja kasvaa koko ajan syötäväksi ja muutama avomaakurkkukin kehittyi lopulta ruukussansa. Kyssäkaalit kehittyvät hyvää vauhtia. Hih hii, kaupunkilaisena en muistanutkaan, että kyssäkaali kasvattaa mukulansa maan päälle. Tottakai kun on kaali. Tongin vain turhaan sen juuria aikaisemmin kesällä huolestuneena. Oppia ikä kaikki.

Tää Keisarin kierto on mainio. Viihtyy tappotuomion saaneen pihlajan rungossa. Kipuaa korkealle oksistoon, kietoen lonkeronsa taidokkaasti, peittäen ruman karahkan vihreydellään.

Vierellä oleva terve pihlaja hehkuvine marjaryppäineen muistuttaa tulevasta pihlajanmarjahyytelöhärdellistä

JA

"Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa" -paistetut herkkutatit ja kanttarellit odottavat paahtoleipiä seuraksensa.